Eija-Riitta Korhola ei ole media. Eija-Riitta on eliittitrolli. MOT.

Eija-Riitta Korhola on erilainen poliitikko.

Hän on uskaltanut kulkea omia polkujaan.

Hän loikkasi Kristillisistä Kokoomukseen, kun Kristillisissä ei auennut näkyvää roolia, vaikka Eija-Riitta on poikkeuksellisen näyttävä nainen.

“Törmäsin” häneen kolmosen spårassa Helsingin eteläisissä kaupunginosissa.

Sattumus ei ollut vastenmielinen kokemus.

Päinvastoin.

Hänen tyylinsä ja ulkoinen olemuksensa olivat tyrmäävän huolitellut.

Soitin taustamateriaalia kerätessäni Kokoomus-aktiiville, joka vahvisti käsitykseni omia teitään talsivasta daamista.

Lausui pari sanaa: elitistinen ja erakko.

Sanoi, että Eija-Riitta kulkee niin omia polkujaan, etteivät omat puoluetoveritkaan ole aivan selvillä hänen tekemisistään.

Syväkurkkuni epäili jopa, ettei Eija-Riitta itsekään ole aina selvillä tekemisistään.

Siksi kehotti varovaisin ja harkituin sanakääntein olla syyllistymättä “koulukiusaamiseen”.

Lupasin.

Siksi käsittelen Eija-Riitan postauksen pragmaattisesti.

Siis tämän:

 

Eija-Riitalle nauraa koko Suomi. Ja pakko myöntää, ettei täysin ansiotta.

Tässä pieni otos twitteristä:

 

Mutta hymy pyllyyn. Ja postauksen analysointiin.

Onko Eija-Riitan teksti totta?

Nykyään valheen ja toden erottaminen toisistaan on vaikeampaa kuin ennen.

Osittain siksi, että nyt jokainen voi tahtoessaan ryhtyä mediaksi.

Enää ei tarvitse investoida painokoneisiin ja logistiikkaan.

Kaikki on näillä näppäimillä.

Mutta kuinka erottaa media epämediasta? Henrik Rydenfelt pohti asiaa ansiokkaasti Etiikka.fi-blogissaan: Mistä tunnistat epämedian?.

Henrik kirjoitti, että jokaisessa mediassa tehdään virheitä, jätetään kertomatta merkityksellisiä asioita ja aika ajoin annetaan tapahtumista yksipuolinen kuva.

Hän laati kolmen kohdan ohjelman erottaa epämediat luotettavasta mediasta:

 

1. Pyrkimys totuuteen.

2. Onko väittämä riittävästi perusteltu?

3. Rehellisyys. Antaako kerrottu asiasta oikean kuvan?

 

No niin. Punnitaanpa Eija-Riitan postausta tässä kehyksessä:

 

Pyrkikö Eija-Riitta totuuteen?

Jos hän olisi pyrkinyt totuuteen, hän olisi varmastikin selvittänyt lähteensä luotettavuuden. Sitä hän ei tehnyt. Itse alkuperäinen lähdenkin kiisti Eija-Riitan postauksen totuudellisuuden Ylelle.

Tuulivoima ei ollut kanoja surmannut.

Asialla oli vähemmän mediaseksikäs otus: minkki.

 

Entä oliko Eija-Riitan väite riittävän perusteltu?

No näin ei varsinaisesti voida sanoa. Lähinnä siksi, ettei väitettä oltu perusteltu lainkaan.

Kyseessä oli vain ja ainoastaan Eija-Riitan kirjoitusmerkeiksi pukema huhu. Vieläpä perin epäuskottava sellainen.

 

No miten on sitten rehellisyyden laita?

Antoiko maamme pitkäaikaisimman europarlamentaarikon postaus totuudenmukaisen kuvan tapahtuneesta?

Jos Eija-Riitta olisi pyrkinyt totuuteen, hän olisi varmaankin tarkistanut tietojensa todenperäisyyden.

Me muut lukutaitoiset sen sijaan olemme voineet lukea, miten väitettyjen tapahtumien keskipisteenä olleen paikkakunnan kunnaneläinlääkäri kertoo, että vain yhdeltä alueen siipikarjatilalta on tehty ilmoitus eläinkuolemien vuoksi.

Siis siltä, jonka kanalasta yhytettiin minkki itse teossa.

Ja todennäköisesti IS:n jutussa mainittuun sydänkohtaukseen kuolleeseen pässiin Eija-Riitta viittaa uroselikkoa vähättelevässä maininnassan “Myös lampaita kuollut”.

Eli tämän lyhyen analyysin jälkeen voimme yksiselitteisesti todeta, että Eija-Riitan postaus ei täytä luotettavuuden kriteereitä.

Miksi hän sitten kirjoitti mitä kirjoitti?

Eija-Riitta on tullut tunnetuksi tuulivoimavastaisista mielipiteistään, joita löytyy googlettamalla sivukaupalla.

Eli Eija-Riitta kirjoitti muunneltua totuutta edistääkseen omaa asiaansa.

Jos joku tarkoituksellisesti harjoittaa valheellista propagandaa edistääkseen asiaansa, häntä saatetaan kutsua trolliksi.

Informaatiosodassa olemme tottuneet lähinnä venäläisiin trolleihin.

He ovat riittävän fiksuja peittääkseen todellisen henkilöllisyytensä.

Eikä heille naureta.

 

Totuudellista alkavaa viikkoa,

Anzio

Keskustele asiasta täällä.