6.12.1917 Helsingissä oli rauhaisa ilta. Olkoon niin tänäänkin. Vaikka toisinkin voi käydä.
Vielä joulukuun 5. päivänä 1917 Etelä-Suomessa oli selkeä pakkassää.
Helsingissäkin elohopea putosi -15 asteeseen.
Maa oli lumesta valkeana.
Mutta kaikki oli pian muuttuva.
6.12.1917 valkeni, jos nyt valkenemisesta voidaan puhua, lauhtuneena, harmaan viimaisena ja vesisateisena.
Kovin juhlallisia puitteita ei siis sää suonut Suomen itsenäisyydenjulistukselle.
Eikä itse tapahtumakaan aiheuttanut juurikaan tunteenpurkauksia.
Se tapahtui kuin ohimennen.
Helsingissä oli rauhaisa ilta.
Miten tähän oli tultu?
27. marraskuuta oli nimitetty P. E. Svinhufvudin johtama porvarillinen senaatti. Senaatti puolestaan antoi Suomen itsenäistymisilmoituksen eduskunnalle 4. joulukuuta, eli kaksi päivää ennen kuin eduskunta äänesti julistuksen puolesta demareiden vastustuksesta huolimatta.
Demareiden hävinneen vastaehdotuksen mukaan itsenäisyys olisi toteutettu Suomen ja Venäjän kesken tehtävällä sopimuksella.
Mutta Senaatin yllätykseksi länsimaat asettivat itsenäisyyden tunnustamisen ehdoksi, että tunnustus pitäisi saada ensin Neuvosto-Venäjältä.
Tämä osoittautuikin itsenäisyyden ensiaskelten tukalimmaksi paikaksi.
Vuoden viimeisen päivän illaksi 1917 suomalaisten valtuuskunta matkusti Pietariin.
Herrat olivat tulleet pyytämään kansankomissaareilta, että Neuvosto-Venäjä tunnustaisi Suomen itsenäisyyden.
Valtuuskuntaa – Svinhufvud, Enckell ja Idman – istutettiin Smolnassa tunnista toiseen turkit ja lakit sylissään, sillä niitä ei uskaltanut jättää mihinkään, kuten juuri edesmennyt Ilkka Malmberg ansiokkasti kirjoitti.
Smolnassa oli muitakin jonottajia, kuka milläkin asialla: sotilaita nukkui pöydillä ja lapset leikkivät jaloissa.
Mekkalaa piisasi.
Aina välillä aukeni ovi ja sisältä tulvi eteiseen hälinää ja mahorkansavua.
Oven takana johdettiin Neuvosto-Venäjää. Se oli uutta ja kovaa hommaa.
Vihdoin suomalaisille ojennettiin paperi, jossa oli niukalti tekstiä ja allekirjoitukset.
Mutta sisukkaille suomalaisille ei mokoma lappunen piisannut.
He halusivat tavata Leninin.
Lyödä hänen kanssaan kättä päälle.
Suoraselkäisinä suomalaisina.
Lenin sai tiedon, että valtuuskunta ei poistu ennen tapaamista.
Aikansa vitkasteltuaan Lenin nousi ja lähti tapaamaan suomalaisia odotustilaan.
Hän kätteli heidät ja kysyi, ovatko suomalaiset nyt tyytyväisiä.
Suomalaiset nyökkäsivät.
Näin Lenin oli antanut Suomelle itsenäisyyden.
Nuoren tasavallan järjestäytyminen vaati paljon työtä.
Yksi, ei ehkä tärkein, mutta näkyvimpiä merkkejä itsenäisyydestä olisi oma lippu.
Tasavallan ensimmäiseksi lipuksi valikoitui leijonalippu, jossa oli kultainen leijona punaisella pohjalla.
Mutta ei ilman porua.
Alkoi kädenvääntö suomenkielisten ja ruotsinkielisten välillä.
Suomenkieliset näkivät punaista lippua katsellessaan, sillä punakeltainen väriyhdistelmä oli ruotsinkielisten idea, kertoo HS.
Suomenkieliset kannattivat sinistä, valkoista ja ristiä, joka ehdotus sitten virallisen lipun aseman saavuttikin.
Mainittakoon, että sen verran koville tappio ruotsinkielisissä iski, että ruotsalainen kansanpuolueen käytti leijonalippua vaalijulisteissaan aina vuoteen 1966 saakka.
Tänään 6.12.2016 Suomen Leijona jakaa taas mielipiteitä.
Äärioikeistolaisia ajatuksia levittävä Suomen Sisu kutsuu kotisivuillaan samanmielisiä ihmisiä soihtukulkueeseen.
Ja kehottaa samalla onnittelemaan 99-vuotiasta isänmaata lataamalla sivuiltaan Suomen leijonan Facebook-taustakuvaksi.
Leijonan ladanneiden ja Töölöntorilla klo 18.30 kokoontuvan soihtukulkueen virallinen järjestäjätaho on 612-yhdistys. Mielenilmaisun järjestelyissä on mukana Kordelinin säätiön apurahoistusta nauttiva kirjailija Timo Hännikäinen, joka on ainakin ollut myös tapahtuman nettisivuston haltija.
Hännikäisestä kirjoitin taannoin näin.
Suojelupoliisi luonnehti vuosiraportissaan marssin järjestäjiä ”maahanmuuttovastaisiksi” ja ”äärioikeistolaisiksi”. Näin aiheesta wikipedia.
Marssin osallistujamäärä kaksinkertaistui vuoden 20i4-kulkueen 200 osallistujasta viime vuoden 400 marssijaan.
Tänä vuonna on odotettavissa veljestukea myös länsinaapureiden äärioikeistopiireistä sekä ennen Suomen Vastaintaliikkeenä tunnetulta nyttemin Pohjoismaiseksi Vastarintaliikkeeksi nimensä muuttaneelta uusnatsijärjestöltä.
Ennen liittymistään 612-kulkueeseen, PVL:n masinoima mielenosoitus kokoontuu Hakaniementorilla 15.30, josta se marsii Kaisaniemeen.
Samaan puistoon, johon on ilmoittanut saapumisestaan myös Pohjoismaista Vastarintaliikettä vastustava mielenosoitus.
Kosketusetäisyydelle.
Edellisen kerran uusnatsien Vastarintaliike marssi Helsingissä 10.9., jonka seurauksena yhtä liikeen johtohahmoista epäillään törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta. Näin tapauksesta ja sen taustoista.
Tänään sää ei ole lauha, sumuinen eikä vesisateinen kuten 99 vuotta sitten.
Tänään on kipakka pakkaspäivä.
Ja ennakoitavissa on myös kipakmpi ilta.
Sydämestäni toivon, että mielenosoittajat kunnioittavat Suomen itsenäisyydenjulistuksen loppusanoja:
“Samalla kuin Hallitus on tahtonut saattaa nämä sanat kaikkien Suomen kansalaisten tietoon, kääntyy Hallitus kansalaisten, sekä yksityisten että viranomaisten puoleen, hartaasti kehoittaen kutakin kohdastansa, järkähtämättömästi noudattamalla järjestystä ja täyttämällä isänmaallisen velvollisuutensa, ponnistamaan kaikki voimansa kansakunnan yhteisen päämäärän saavuttamiseksi tänä ajankohtana, jota tärkeämpää ja ratkaisevampaa ei tähän asti ole Suomen kansan elämässä ollut. Helsingissä, 4 päivänä joulukuuta 1917.”
Rauhaisaa itsenäisyyspäivää
Anzio
Keskustelu jatkuu täällä.