Anna kenkää oikeille tyypeille. Ja nopeasti.

Kehnot työntekijät on helppo tunnistaa.

Laiskat, kyvyttömät ja ahneet omaneduntavoittelijat.

Tai epäonnistujat, jotka on laitettu tehtävään, josta heidän resursseillaan ei vain voi selvitä.

Näissä tapauksissa vielä epäonnistujaakin suurempi epäonnistuja on se taho, joka nimitti alisuorittajan tehtäväänsä.

Ikävä kyllä vääriin nimityksiinkin on usein syynä se, että rekrytoija ei uskalla valita alaisekseen itsensä tasoista henkilöä.

Fiksummasta puhumattakaan.

Mutta edellämainitut ja ilmiselvät alisuorittajat eivät kuitenkaan ole työpaikan suurin ongelma.

Eivät.

Suurimmat ongelmien ja hämmennykset aiheuttajat ovat ovelampia.

He suoriutuvat pääosin tehtävistään kelvosti.

Ja siksi heitä on vaikea tunnistaa.

Vaikka juuri he nakertavat työyhteisön henkeä ja sen myötä edellytyksiä kukoistavaan liiketoimintaan.

Sillä juuri he terrorisoivat kollegoiden työtä, pilaavat kollektiivisen asenteen ja moraalin.

He ovat organisaation mätiä omenoita.

Inc.-verkkolehti nimittää moisia työpaikan salakavalaksi syöväksi.

Ja toteaa vielä, että näitä tautipesäkkeitä on lähes yrityksessä kuin yrityksessä.

Ja että ainut oikea tapa päästä tällaisestä pesäkkeestä, on poistaa se.

Jotta poistettavat pesäkkeet tunnistaisi mehdollisimman helposti, laati verkkolehti listan, jonka luettuaan voi katsella työpaikkallaan ympärilleen sillä silmällä.

 

1. Juoruilija

Jos joku levittää perättömiä tai asiattomia juttuja muista henkilöistä organisaatiossa, hän on luomassa juoruilukulttuuria.

Juoruilukulttuuri on viheliäinen loinen.

Se pesiytyy työpaikoille helposti ja leviää nopeasti. Ja juoruilu on sitä paitsi aikaa ja energiaa vievää.

Siksi se pitää kitkeä.

Juoruilija saa toiset arvostamaan ikävän puheen kohteena olevaa kollegaa vähemmän.

Ja sellaista ei työpaikoilla voi hyväksyä.

Kenkää.

 

2. Supisija

Työpaikoilla kokoonnutaan palavereihin, asioista keskustellaan, ajatuksia vaihdetaan, päätöksiä tehdään.

Joillakin on tapana tapaamisen jälkeen supista kyseenalaistaen palaverin päätöksiä tai olla eri mieltä.

Ja supista erimielisyyttään ajatuksilleen suopeiksi arvioimiinsa korviin.

Vaikka silloin, kun asioista olisi pitänyt puhua, supisija ei sanonut mitään.

Jälkipyykkäävät supisijat eivät rakenna yritystä.

He tuhoavat sitä toimimalla yhdessä sovittujen päämäärien vastaisesti.

Kenkää.

 

 3. “None of my business” -tyyppi.

Terveessä organisaatiossa kaikki tarttuvat kaikenlaisiin tehtäviin.

Myös johtajat.

Eritoten pienemmissä yrityksissä.

Hyvä työntekijä tarttuu toimeen, kun yhteinen etu sitä vaatii. Vaikka työtehtävä ei suoranaisesti hänelle kuuluisikaan. Ja hän tarrautuu tehtävään pyytämättä.

Sen sijaan “Ei kuulu mulle” -lausahdus tarkoittaa että välittää vain itsestään.

Että ei ole joukkuepelaaja.

Yritykset ovat joukkueita.

Siis kenkää.

 

 4. “Olen jo tehnyt oman osuuteni”

Edelliselle tyypille läheistä sukua on ”Olen jo oman osuuteni hoitanut” -tyyppi.

Hän ei ymmärrä, että työntekijä on prikulleen yhtä hyvä kuin hänen viimeisin työsuorituksensa.

Vaikka joskus menneisyydessä olisikin tehnyt oman osuutensa ja vieläpä kelvosti, ei sillä tänään ole enää mitään merkitystä.

Etenkään, jos tänään ei osoita aktiivisuutta ja intoa työtehtävän suorittamiseen.

Jos “Olen jo oman osuuteni hoitanut” -asenne leviää, pian kaikki horisevat sitä samaa.

Yhteishenki ja yrityksen parhaaksi työskentely on mennyttä.

Kenkää siis.

 

5. “Olen kokenut, kenties kokenein”

Kokemus on arvostettavaa. Mutta kokemus ei automaattisesti tarkoita, että kokeneempi työntekijä olisi parempi.

Kokemuksella on toki arvoa, jos sitä käyttää fiksusti.

Mutta kokemus ei päihitä viisautta tai logiikkaa. Tai ahkeruutta.

Jos niitä ei ole, vaan ainoastaan kokemukseen vetoamista, huonoja päätöksiä ja tyhmyyksien tekemistä: kenkää.

 

6. Kadehtija

Jos paiskii ahkerasti töitä ja vieläpä hyvin, saa kateellisia kollegoita.

Hyvä työntekijä haluaa tehdä aina työnsä paremmin. Kun hyvä menestyy, ilmaantuu kedehtioita, jotka haluaisivat saman menestyksen, mutta ilman samaa puurtamista ja työlleen antautumista.

Jos näin ei käy, kadehtiminen voi saada omituisia piirteitä. Esimerkiksi niin, että paljon ja hyvää työtä tekevän työpanosta aliarvioidaan. Ja häntä aletaan syrjimään.

On siis niitä, jotka haluavat toisen epäonnistuvan ja haluavat itse päästä vähemmällä.

Sellaiseen työntekijään ei millään yrityksellä ole varaa.

Siispä kenkää.

 

7. Kunnian varastaja

Hyvä työntekijä ei ota kiitosta toisen tekemästä työstä.

Huono ottaa.

Ja tällaisia huonoja meistä jokainen tuntee.

Yleensä nämä kunnian varastajat löytyvät sieltä yrityksen suulaammasta ja laiskimmasta päästä.

Ihmisistä, jotka ovat tottuneet selviämään selittämisellä tekemisen sijasta.

Semmoisille kenkää.

 

8. Syyllistäjä

Mitä negatiivista työpaikalla sitten tapahtuukaan, löytyy aina niitä, joita ei kiinnosta tilanteen korjaaminen, vaan syyllisen löytäminen.

Se että syyllinen löytyy, ei ole useinkaan tärkeätä.

Mutta asian korjaaminen on.

Energia pitäisi kohdistaa siihen.

Ja varmaa on se, että syyllistäjä ei ota vastuuta tekemisistään silloinkaan, jos on itse syypää.

”En se minä ollut” -asenne on vastuun välttelyä.

Vastuun välttelijä ei myöskään osaa ottaa kritiikkiä vastaan.

Sellainen työntekijä on huono.

Siksi kenkää.

 

Näiden jalkinepainotteisten ajatusten myötä toivotan suomalaisille työpaikoille keväisen valoista työviikkoa.

 

Anzio

Ja keskustelu kengistä jatkuu täällä.