Mitä eroa on ruotsalaisella, tanskalaisella, norjalaisella ja suomalaisella itsemurhaa hautovalla?

Suomessa heitä on väkilukuun suhteutettuna kaksi kertaa enemmän.

Kirjoitin Image-blogissani 14.5., pysäyttävästä nuoren tytön kuolinilmoituksesta.

Asia kosketti myös muita.

Blogi ladattiin lähes 180 000 kertaa, ja se herätti laajalti keskustelua muissakin medioissa, esimerkiksi MTV:llä.

Sain paljon palautetta.

Eritoten mielenterveysongelmien kanssa painiskelevien nuorten läheisiltä, potilailta itseltään sekä itsemurhan tehneiden omaisilta.

 

Miksi aihe puhuttelee suomalaisia?

 

Siksi, että ikävä kyllä itsemurha koskettaa lähes kaikkia suomalaisia.

Lähes jokaisen lähipiiriin tai tuttaviin kuuluu joku itsemurhaa yrittänyt tai siinä onnistunut.

 

Näin, sillä Suomessa oman käden kautta kuolemaa yrittää peräti 10 000 – 20 000 ihmistä vuosittain.

 

Noin tuhat yrityksistä johtaa kuolemaan.

 

Siinä on noin tuhat liikaa.

 

Istuvan hallituksen alkutaipaleella kansanedustaja Annika Saarikko avasi Kansainvälisen itsemurhien ehkäisypäivän seminaarin 10.9.2015.

Puheessaan Saarikko lupasi, että itsemurhien ehkäisyohjelman käynnistäminen etenisi uuden hallituksen myötä.

Kuten mielenterveysjärjestöt ovat toistuvasti vaatineet.

 

Paljoakaan ei ole tapahtunut.

 

Ja vuosi sitten, 24.5.2016 Onnettomuustutkintakeskus toisti mielenterveysjärjestöjen vaatimukseen.

Onnettomuustutkintakeskuskin ehdotti, että Sosiaali- ja terveysministeriö käynnistäisi uuden itsemurhien ehkäisyohjelman ja asettaisi itsemurhien määrän vähentämisen kansanterveystavoitteeksi kuten muutkin Pohjoismaat.

Ja merkittävä osa muistakin länsimaista.

Mitä vuodessa on tapahtunut?

 

Ei mitään.

 

Siis sekä mielenterveysjärjestöt että Onnettomuustutkintakeskus ovat ehdottaneet, että Suomi liittyisi tässäkin asiassa sivistysvaltioiden joukkoon.

Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa vain, että mielenterveysosaamisen vahvistaminen on mukana hallituksen hankkeissa.

 

Mutta että hallitus ei halua aloittaa uusia ohjelmia eikä projekteja.

 

Näin, vaikka Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan juuri kansalliset ohjelmat ehkäisevät itsemurhia selvästi. Järjestö suosittaakin jäsenmailleen itsemurhien kansallisten ehkäisyohjelmien laatimista.

 

Siis sellaisten ohjelmien, jollainen esimerkiksi ruotsalaisilla, tanskalaisilla ja norjalaisilla on.

 

WHO:n mielenterveysyksikön johtaja Shekhar Saxena esitteli Helsingissä Kansainvälisenä itsemurhien ehkäisypäivänä 10.9.2014 WHO:n itsemurhien ehkäisyn raportin.

Preventing suicide – A global imperative -raportti edellytti jokaiselta maalta aktiivisia toimia itsemurhien vähentämiseksi.

Tästä on siis kohta kolme vuotta.

Mitä Suomessa on tapahtunut?

 

Ei juuri mitään.

 

Suomen päättäjät eivät koe WHO:n suosituksen koskevan Suomea.

“Suomella itsellään ei ole nykyisin kansallista itsemurhien ehkäisyohjelmaa, vaikka Suomi on yksi itsemurhatilastojen kärkimaista”, sanoo psykiatri Kristian Wahlbeck, Suomen Mielenterveysseuran kehitysjohtaja, seuran sivuilla.

 

Miksi hallituksemme ei ota ongelmaa tosissaan?

Suomi oli kansainvälistä kärkeä itsemurhien ehkäisyohjelman toteuttamisessa 1980-90-lukujen taitteessa.

Silloin saatiinkin tuloksia aikaiseksi.

Itsemurhien määrä on puolittunut vuodesta 1990, jolloin Suomessa tehtiin yli 1500 itsemurhaa.

Tuoreimman tilaston mukaan itsemurhia tehtiin 731 vuonna 2015.

Siihen, että itsemurhien määrä Suomessa on ollut laskussa, on vaikuttanut moni asia.

Ei vähiten taloudelliset suhdanteet, alkoholinkulutuksen lasku jne.

Tällöin voi olla houkutus ajatella, että ongelma hoituu tekemättä varsinaisesti mitään.

 

Tähän houkutukseen hallituksemme on langennut.

 

Sillä itsemurhien ehkäisy ei ole houkutteleva aihe poliitikoille.

 

Toisin kuin esimerkiksi liikennekuolemat, joihin suhtaudutaan edelleen vakavasti, vaikka nekin on saatu vähenemään.

Ja jokaisesta liikennekuolemasta tehdään tutkinta.

 

Toisin kuin itsemurhista.

 

Mainittakoon, että liikenteessä kuoli vuonna 2015 yhteensä 270 ihmistä, itsemurhia tehtiin 731.

“Tähän [itsemurhien määrän laskuun] ei pidä tuudittautua. Suomessa tehdään edelleen eniten itsemurhia muihin Pohjoismaihin verrattuna. Niissä itsemurhien ehkäisy on kansanterveystavoite ja niin tulisi olla meilläkin”, vaatii Suomen Mielenterveysseuran Outi Ruishalme.

Eivätkä tilastot kerro koko totuutta:

“Suomessa itsemurhien määrä on ollut laskeva, mutta juuri tyttöjen ja nuorten naisten itsemurhiin tuo laskeva kehitys ei ulotu”, vastaa Suomen Mieleneterveysseuran toiminnanjohtaja Satu Aalto-Matturi sahköpostiini.

Jos meillä olisi muiden pohjoismaiden tapaan itsemurhienehkäisyohjelma, voi olla, että 14.5. olisin voinut kirjoittaa jostain ihan toisesta aiheesta.

Esimerkiksi siitä, miten paljon myös tyttöjen ja nuorten naisten itsemurhat ovat maassamme vähentyneet.

Toivottavasti voin kirjoittaa tuosta lähivuosina.

Se on poliitikoista kiinni.

Ainakin he voivat asiaan vaikuttaa.

 

Tammikuun kaksia vaaleja odotellessa.

 

Anzio

Keskustelu jatkuu täällä.