Älä suosi suomalaista

On tyhmää ostaa suomalaista. Ainakin teollisesti valmistettuja design-tuotteita. Perustelen väitteeni, mutta sitä ennen paitsi pikainen, myös pinnallinen pohdinta suomalaisen teollisuuden lähihistoriasta.

Kun Sosialististen Neuvostotasavaltojen liitto oli voimissaan, Suomikin porskutti paksusti. YYA:n ja bilateraalisen kaupan ansiosta mm. paperiteollisuus kukoisti ja tehdaspaikkakunnilla meni mukavasti. Metsää kaatui ja esimerkiksi Kymenlaaksossa useiden tehtaiden voimalla keitettiin sellua ja valmistettiin paperia, jolle suurella neuvostokansalla riitti sosialistista ilosanomaa painettavaksi.

Tehdaspaikkakunnilla asui onnenpossuperheitä. Sellaisia, jotka jo useammassa sukupolvessa olivat totutetut kaavaan: ammattikouluun, tehtaalle töihin, Corolla karvanoppia keikuttelemaan, pillurallia torin ympäri, vihille, risteilylle, ja hytin tyrskeissä pantiin alulle esikoinen. Ennen 25-vuotissyntymäpäiviä Toyota vaihtui Opeliksi, vuokrahuoneisto tiilitaloksi, risteily Kanariaksi, ja siellä siitetyn toisen kersan kelpasikin jo polskia pitkät lomat oman mökin rantahiekoissa. Ja jos liksa ei enää tuntunut kattavan elintason nousua, pidettiin tovereiden kesken palaveri ja uhattiin laittaa patruuna ja tehdas lakolla polvilleen. Ja nousihan se liksa. Vientituloja ei voinut vaarantaa. Opel vaihtui Fordiksi.

Neuvostoliiton ansiosta myös Kouvostoliitto kukoisti.

Opittiin, ettei kouluja kannattanut sen pidemmälle käydä, paperikoneelle pääsi mussuttamaan koneen levyistä leipää suoraan ammattikoulusta. Ay-liike ja idänkauppa pitivät omistaan huolen. Idänkaupassa oli kelpo myyntitiimi. Kekkonen & Kumppanit. Urkki kavereineen kannusti tuottamaan sosialistiselle naapurille sitä, mitä naapuri tarvitsi. Ja sitähän meillä tuotettiin: etupäässä metsä-, metalli- ja konepajateollisuuden tuotteita.

Kun Abban euroviisuvoitto loi pohjaa musiikille yhtenä Ruotsin luovan viennin menestyskategorioista ja musiikkialan tuottajat pukeutuivat naapurissa Pradaan, meiltä vietiin Neuvostoliittoon paperia, jolle painettiin Pravdaa. Neuvostoliitto ei kaivannut tuotteistamista, designia, vahvoja brändejä. Sellaisia tuotteita, joiden lisäarvo luodaan ajattelemalla eikä teollisesti.

Siksi meillä ei myöskään kannustettu tuottamaan lisäarvoa muuten kuin teollisesti.

Saatanallinen virhe.

Jukka Kurttila, hienoon vireeseen viritetyn Finlaysonin toimitusjohtaja kertoi Taloudenpuolustuskurssilla, että esimerkiksi heillä valmistuksen tuottama arvonmuodostus on pahaiset 10%. Näin Jukka.

Eli 90% tuotteen arvosta on teollisen valmistuksen sijasta ajattelun tuotosta: designiä, markkinointia, palvelumuotoilua. Luovuutta.

Tätä taustaa vasten valtakunnan suurimman päivälehden purkaus Arabian tehtaiden tuotannon mahdollisesta alasajosta Suomessa puistattaa kapeakatseisuudellaan. Näet sen tästä.

Sen sijaan, että media julistaa suomalaisen teollisen designin kolkkoa kuolemaa, sen pitäisi pikemminkin iloita positiivisesta rakennemuutoksesta.

Minun puolestani voi kippoja, kuppeja, lakanoita yms. valmistaa ihan missä päin maailmaa tahansa, jos me Suomessa tuotamme 90% niiden arvosta. Tällaisen lisäarvon tuottaminen sopisi paremmin pienelle kalliin työvoiman kansalle.

Kansantalouttamme ei pelasteta savea paistamalla.

Tiedättekö muuten, mikä on Sveitsin suurin vientituotekategoria? Ei, se ei ole kellot. Eikä juustot. Se on juomat. Johtotähtenään Nespresso. Kumman maan kansantaloutta luulette Nespresso-nappien rikastuttavan enemmän: kahvin tuottajamaan, kuten Guatemalan vai pavut luovasti tuotteistaneen Sveitsin?

Ostan seuraavan kerran Iittalan kauniin ja etevästi suunnitellun astian, kun se on todistettavasti valmistettu jossakin ihan muualla.

Näin tällä viikolla. Hyvää viikonloppua.

Jatketaan keskustelua täällä