Asuipa kerran kaukana pohjoisessa pieni tyhmä kansa

Vierumäellä 4.9.2016

Päätimme puolisoni kanssa viettää urheilullisen viikonlopun Vierumäellä. Olimme löytäneet urheiluopiston tuntumasta miellyttävän kortteerin. Mutta varausta tehdessämme ja sporttista viivaa allakoihimme vetäessämme, emme voineet aavistaa, että olisimme enemmän tai vähemmän kesäflunssatoipilaita kumpainenkin.

Urhoollisesti menin kuitenkin tutulle kuntosalille suorittamaan vapaaohjelmaani vain havaitaakseni, että lentsu oli vienyt vanhasta terän.

Järkevin tapa jatkaa viikonlopun ohjelmaa oli vetäytyä vällyjen väliin ja antaa takkatulen loimuta.

Punaviinin olin muistanut, mutta kirjan unohdin.

Kehveli.

Kuntosalin alakerrassa on ravintola, sen yhteydessä kauppa. Vieressä toinen.

Eiköhän nyt jommasta kummasta jokunen pokkari löytyisi, pohdin flunssahikeä keholtani suihkutellen.

Kaupasta löytyikin lähes kaikkea, mitä mökkilomalainen voi toivoa. Kaikenlaista muonaa, jos jonkinmoista purkkia ja purnukkaa. Mutta lähimmäs kirjallisuutta pääsi tökeröillä runoilla pilattu wc-paperi.

Tiedustelin ystävälliseltä myyjättäreltä, tietäisikö hän, mistä Vierumäellä löytyisi luettavaa. Kirjoja.

Hän ei tiennyt.

Ei myöskään sitä, voisiko niitä jostakin lainata.

Näinkö kaukana ruumiin- ja hengenkulttuuri todella ovat toisistaan?

Ei ihme, että suomalaiset eivät lue.

Lukemisen hankkiminen on tehty niin hankalaksi.

Kirjojen saatavuus kävi paitsi ketuttamaan myös askarruttamaan minua niin, että kilautin kirjankustannusalan pomotasolla leipänsä ansaitsevalle kaverilleni.

–“Suomalaiset lukevat koko ajan vähemmän.”, hän manasi.

– “Kirjojen myynti on laskenut neljässä vuodessa kolmanneksella. Pudotus on ollut siis 33 % muutamassa vuodessa.”

Kaverini lisäsi vielä, ettei sisäänpäin kääntynyt ja luutunut sekä uudistuskyvytön kustannusala tajua itse edes olla huolissaan trendistä.

– “Kuvittele, bestsellerien myynti on laskenut puoleen vuodesta 2006 vuoteen 2015 . Ja vanha totuus on, että jos ei ole yleisömenestyksiä, ei ole yleisöäkään.”

No mutta.

Ei huolta.

Svengailevat suomalaiset vaarista pilttiin diginatiivit kirjojen ystävät ovat tietysti siirtyneet massoittain e-kirjojen pariin.

He nauravat alkukantaisille naapurimaiden asukkaille, jotka yhä niskavääränä kantavat kirjoja kivijalkakaupasta.

Sivistyneet suomalaiset lukevat itse kirjansa trendikkäästi diginä.

Näin sen on pakko olla.

– “Ei, Anssi. Meille Suomessa ei ole syntynyt digimarkkinaa paikkaamaan pudotusta, toisin kuin monissa sivistysmaissa, kuten Iso-Britanniassa. Ikävä kyllä.”

Väitteensä tueksi ystäväni lähetti minulle linkin, jonka avaamalla tämä ja moni muu mielenkiintoinen asia selviää Frankfurtin Kirjamessujen julkaisusta The Business of Books. Olkaapa hyvät.

No.

Ehkäpä suomalaiset sitten käyvät laman lannistamina enemmän kirjastoissa.

Ehkäpä he säästävät kirjoihin ennen investoimansa varat pakollisiin kuluihin ja fiksuina veronmaksajina käyttävät yhteiskunnan palveluja, jotka he itse rahoittavat.

Siispä turvauduin jälleen kerran oivaan verovastineeseen, Tilastokeskukseen. Sen sivuilta löytyy selvitys kirjastojemme nykytilasta.

Paljastui, että niin lainausten kuin kirjastokäyntienkin määrät ovat laskeneet vuonna 2015 edellisestä vuodesta.

Kirjastoverkko sen sijaan on pysynyt jotakuinkin yhtä kattavana. Eli syy lainaamisten vähenemiseen ei löydy vaikeasta saatavuudesta. Suomessa on yhä 288 pääkirjastoa ja 450 sivukirjastoa. Kirjastoautojakin kurvailee teillä 140.

Nämä ovat kansainvälisestikin huippulukuja.

Jostain syystä kirjat eivät vain kiinnosta vanhaan malliin meitä suomalaisia.

Eivät edes ne e-kirjat, joista yritin epätoivoissani löytää syytä painetun kirjan myynnin romahdukselle.

E-kirjoja oli tarjolla kirjastoissa vuonna 2015 yhteensä 44 313, joita käytettiin yli 265 000 kertaa. Eli perin pientä on e-kirjainnostus insinöörien luvatussa maassa. Se siitä diginatiivien valtakunnasta.

No mutta miksi sitten pitäisi lukea?

Ensinnäkin: lukemisella on suora vaikutus sanavarastoon. Mielenkiintoista on esimerkiksi se, että kirjoja lukenut teini osaa jopa 70 000 sanaa. Kun taas nuori, joka ei kirjoista perusta, hallitsee pahaiset 15 000 sanaa.

Helsingin Sanomien mukaan suomalaislapset lukevat koko ajan vähemmän ja ilottomammin. Ja tämän seurauksena sanavarasto surkastuu.

Neljäsluokkalaisista tytöistä enää runsas kolmannes ja pojista vain 15 prosenttia pitää lukemisesta paljon.

Suomalaisten kymmenvuotiaiden lukemismotivaatio on kansainvälisessä vertailussa toiseksi huonoin. Toistan: toiseksi huonoin!

Eikä siinä vielä kaikki: yläkouluiässä lukeminen lopahtaa monelta kokonaan. Muutamassa kymmenessä vuodessa 10–14-vuotiaiden teinien päivittäin lukemiseen käyttämä aika on vähentynyt huomattavasti.

Ja tämän seurauksena Pisa-tutkimuksen mukaan viisitoistavuotiaista pojista jo 20 % on heikkoja lukijoita!

Tämä on jo vakava asia, sillä lukutaidon rapistuminen vaikuttaa kaikkeen oppimiseen.

Sillä lukemattomuus tyhmentää.

Lukemisen ja kirjallisuuden tutkijat, pedagogit ja jopa armeijoiden edustajat tietävät, mitä seuraa, kun lukee liian vähän.

Jyväskylän yliopiston tutkija Päivi Heikkilä-Halttunen sanoo peruskouluopettajien huomaavan heti kättelyssä, onko lapselle luettu iltasatuja vaiko eikö.

Näin, koska jos ei ole tottunut keskittymään rauhassa kirjaan, ei osaa istua tunnillakaan rauhassa. Keskittyminen ei riitä koulutyöhön, lapsi ei osaa perustella näkemyksiään.

Ei osaa väitellä kehittävästi. Kirjoittaminen on kehnoa.

Ja jos ei osaa perustella asiaansa eikä ilmaista itseään, saattaa leimaantua tyhmäksi.

Eikä ehkä täysin syyttä.

Jos jotakin positiivista nykytilasta haluaa hakea, niin suomalaisten tyhmeneminen ei juurikaan pompsauta gloobaalia tyhmyyden keskiarvoa uusiin ennätyslukemiin.

Tämä sen ansiosta, että paitsi laiskoja lukijoita, olemme myös laiskoja lisääntymään. Tästäkin Tilastokeskukselta löytyy mielenkiintoista faktaa.

Tämä vuosi – 2016 – jää historiaan vuotena, johon tilastotieteilijät ovat osanneet varautua.

Tämä vuosi on se, jolloin Suomessa syntyneiden ja asuvien suomalaisten määrä kääntyy laskuun.

– “Ennakkotilaston väkilukuaineiston mukaan Suomessa syntyneiden väestö on vähentynyt tammi-kesäkuussa”, toteaa yliaktuaari Matti Saari Tilastokeskuksesta Ylen haastattelussa.

Eli ilman maahanmuuttoa katoamme ennen pitkää kansakuntien joukosta.

Fiksumpien keskuudesta.

Se nyt vaan on tyhmää.

 

Lukuisaa viikkoa.

Anzio

Keskustelu jatkuu täällä.