Enemmistö on aina väärässä. Pari sanaa enemmistökuplan kavaluudesta

Vaalien jälkeen erilaisista kuplista on puhuttu niin, että äklöttää. Etenkin punavihreästä kuplasta. Punavihreä kupla on saanut kokoonsa nähden mediahuomiosta kohtuuttoman suuren osan. Näin etenkin, koska siitä suurimmasta, eli enemmistökuplasta, en ole huomannut liiemmin debatoitavan.

Meillä vallitsee omituinen harhaluulo, että enemmistö olisi aina oikeassa. Tämä ajatus on paitsi tyhmä myös pelottava. Demokratia toimii siten, että päätöksiä tehdään enemmistön ehdoilla, mutta väite siitä, että enemmistö toimisi pääsääntöisesti viisaammin kuin vähemmistö, on vähintäänkin hutera.

Meistä varmasti jokainen on yhdistys-, opiskelu- tai työelämässä kohdannut tilanteita, joissa äänestetään erilaisten ehdotusten välillä. Eniten ääniä saanut ehdotus on voittanut, eikä kestä kuin tovin, kun huomaamme päätöksen paskaksi. Se oli särmätön, ympäripyöreä latteus, jonka varaan ei oikeasti pystynyt rakentamaan mitään uutta tai kehittävää. Mutta eniten miellyttänyt ehdotus oli sellainen, joka oli äänestykseen osallistuvien helppo niellä näennäisen turvallisuutensa ansiosta. Näin enemmistöpäätöksissä käy lähes poikkeuksetta siitä yksinkertaisesta syystä, että viisaus ei tiivisty massoihin.

Erityisen hankala tilanne on edustuksellisessa demokratiassa, jossa päätöksiä tehdään voimasuhteiden mukaisesti. Siis niin, että esimerkiksi kansanedustuslaitoksessa tehtävissä päätöksissä painottuu eri sinne valittujen ryhmien mielipiteet. Että useat tahot ovat voineet jättää lopputulokseen peukalonjälkensä. Näin tehdään jo syntyessään väsähtäneitä kompromisseja. Ja kompromissi on harvoin paras ratkaisu.

Demokratiaa ei siis päätöksentekomekanismina ole edes suunniteltu synnyttämään parhaita päätöksiä, vaan päätöksiä, jotka pyrkivät miellyttämään mahdollisimman monia. Meistä jokainen ymmärtää, että miellyttävyys ja päätösten fiksuus eivät useinkaan kulje käsi kädessä.

Salakavalaa enemmistökuplassa on se, että useimmiten enemmistö oikeasti luulee olevansa oikeassa. Se, että voittaa vaikkapa eduskuntavaalit ja kuuluu muodostuvaan enemmistöön, voi pirahtaa päähän ja aiheuttaa siellä hämmentäviä harhoja. Sitä saattaa alkaa kuvitella, että on löytänyt totuuden ja hallitsee sitä. Että tuottaa etua maalle, yhteiskunnalle ja sen jäsenille, vaikka ainut asia, mitä todellisuudessa on tapahtunut, on se, että ne kuuluisat miljoona kärpästä ovat löytäneet juuri tämän läjän. Että agenda miellyttää suurempaa joukkoa ihmisiä, kuin jonkun toisen totuus.

Kyllä kärpäset tietävät.