“Epärehellisyys maan perii”, ajatteli puhelinmyyjä ja lasketteli luikuria

Viime aikoina on saattanut lukea perin masentavia juttuja epärehellisistä myyjistä.

Iltalehti kirjoitti tammikuun alussa puistattavan jutun “Matiaksesta” ja lestadiolaismafian jumalattomista remonttimyyntinikseistä.

Uskonveljet etsivät tietyillä postinumeroalueella sijaitsevien vanhojen omakotitalojen ikääntyneitä omistajia. Heidän osoitteet ja puhelinnumerot selvitettyään nämä saatanan kätyrit myivät vanhuksille kalliit remontit vähintäänkin puoli- elleivät peräti kokopakolla.

Lisää surullista luettavaa aggressiivista remonttien kotimyyntiä ikääntyvälle kansanosalle harjoittavista huijareista löytyy esimerkiksi tästä HS:n jutusta.

Kotimyynniksi lasketaan paitsi ovelta ovelle tapahtuva “luukutus” myös puhelinmyynti. Kyseenalaisessa “teleluukutuksessa” ovatkin kunnostautuneet juuri teleoperaattorit.

Itse tulin pari vuotta sitten teleoperaattorin puhelinmyyjän huijaamaksi, kuten voit lukea tästä.

Kun epärehellisen heittiön aiheuttaman sotkun selvittäminen Telian asiakaspalvelun kanssa osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi, purin kiukkuni edellä mainittuun kirjoitukseeni. Sen jälkeen operaattorin edustaja ottikin minuun yhteyden ja pahoitteli tapahtunutta. Asiat selvisivät.

Viime syksynä operaattorin puhelinmyyjä soitti jälleen. Nyt hän halusi varmistaa, että palveluni ovat ajan tasalla ja samalla päivittää maksu-tv-pakettini. Ehdotuksensa kuulosti järkevältä eikä kovin hinnakkaaltakaan.

Teimme kaupat.

Hämmästykseni on suuri, kun posti kiikutti viikon parin päästä minulle uuden SIM-kortin. Soitin asiakaspalveluun ja ihmettelin, että mitä minä tällä teen.

“Onko vanha SIM-korttini mitätöitymässä tai jotakin?”

Asiakaspalveluhenkilö kertoo, että asiakastietojeni mukaan olen tilannut liikkuvan laajakaista-SIMin puhelinmyyjän kanssa käymäni keskustelun yhteydessä.

Kiistin moisen jyrkästi, eikä asiakaspalvelija yllätyksekseni inttänyt vastaan vaan perui kauppani mukisematta.

”Tätä on ollut vähän liikkeellä. Tainnut olla näistä myyntikilpailu…”

Eli ketku myyjä raportoi minun tilanneen myös tuotteen, jota en ollut tilannut, jotta retale pärjäisi myyntikilpailussa.

Ja sitten

Viime viikolla Elisa Oyj:n kokonaan omistama puhelinmyyntiyhtiö Enia Oy jäi kiinni järjestelmällisestä valehtelusta kaupitellessaan lisänopeuksia Elisan laajakaista-asiakkaille, kuten voimme lukea esimerkiksi tästä Ylen uutisesta.

Elisan palvelujohtaja kertoo, että yksi myyjä oli sepittänyt tuottoisaksi osoittautuneen valheen, ja koska luikuri toimi, sitä lasketteli pian yksi jos toinenkin myyntitiimin jäsen parempien myyntitulosten toivossa.

Telemarkkinoinnin parissa pitkään toiminut tuttuni hämmästelee palvelujohtajan lausuntoa ottamatta kantaa yksittäistapaukseen.

Tuttavani sanoo, että kaikissa vähänkään ammattimaisesti johdetuissa puhelinmyyntiorganisaatioissa, kuten esimerkiksi lehtitaloissa,  prosessi menee näin: myyntijohto saa asiakkaalta – tässä tapauksessa siis Elisalta – toimeksiannon. Toimeksiannon perusteella myynnin johto laatii myyntipuheen, eli käsikirjoituksen, joka asiakkaan, eli tässä tapauksessa Elisan edustajan pitää hyväksyä.

Vasta sitten myyjät alkavat ”luukuttaa” tämän käsikirjoituksen mukaista myyntipuhetta maineikkaan brändin edustajina asianmukaisesti toimien.

Eli puhelinmyyjät eivät suinkaan keskenään kekkaile hyviä jymäytyksiä ja jaa niitä toisilleen. Työnjohto sekä toimeksiantaja valvoo aina nimissään tehtävää myyntitoimintaa.

Siksi Elisan palvelujohtajan kommentti on hämmentävä.

Voisi olettaa Enia Oy:n kuuluvan tuttavani mainitsemiin vähänkään ammattimaisesti johdettuihin firmoihin.  Verkkosivuillaan Enia kertoo esimerkiksi noudattavansa toiminnassaan Suomen Asiakkuusmarkkinointiliiton Reilun pelin sääntöjä.

Reilun Pelin säännöissä sanotaan, että ”myyjä ei saa käyttää hyvän tavan vastaisia, totuudenvastaisia eikä harhaanjohtavia menettelytapoja.”

Mutta Enia on käyttänyt hyvän tavan vastaisia sekä harhaanjohtavia menettelytapoja omistajansa, Helsingin pörssissä noteeratun Elisan myyntitoimeksiantoja suorittaessaan. Elisan suurin yksittäinen omistaja on puolestaan Suomen valtio kokonaan omistamansa Solidium Oy:n kautta.

Nyt jäämmekin mielenkiinnolla odottamaan, miten tarina jatkuu.

Oli tarinalla sitten hyvä tai kehnompi loppu, tällaiset episodit tekevät hallaa muutenkin mainekriisistä kärsivälle myyntialalle.

“Myynti on parhaimmillaan ratkaisujen etsimistä ongelmiin ja tarpeisiin yhdessä asiakkaan kanssa”, kuten hyvän myyntityön muotoilee Tampereen Ammattikorkeakoulu TAMK myyntikoulutusta tarjoavilla sivuillaan.

Sellaisen ratkaisukeskeisen ja tarpeemme huomioivan myynnin kohteiksi me kuluttajat heittäydymme ilolla.

Mutta niin kauan kuin esimerkiksi aggressiivista kotimyyntiä harjoittavat kepulireiskat ja teleoperaattorien hiljaisesti hyväksymät huijauspuhelut voivat jatkua, myynnin arvostus laskee entisestään.

Onneksi myyntipuhelut voi kieltää.

Minulle riittivät nuo pari omakohtaista kokemusta ryyditettyinä viimeaikaisilla tarinoilla. Päädyin kieltämään itseeni kohdistuvat myyntipuhelut tietyiltä yrityksiltä.

Edellä mainittu Asiakkuusmarkkinointiliitto tarjoaa kuluttajille kieltopalvelua. Sen avulla voi rajoittaa itseensä kohdistuvaa puhelinmyyntiä.

Soita ASML:n palvelunumeroon 0600 13404 ma-pe klo 8-18, ja homma on sillä selvä. (Puhelun hinta 0,39 €/min+pvm, jonotus on maksuton.)

Kaikki ASML:n jäsenyritykset ovat sitoutuneet noudattamaan kuluttajan palveluun antamaa rajoitusta toiminnassaan.

Siis myös esimerkiksi Elisan puhelinmyyntifirma Enia.

Mikäli heidän sivuihinsa on luottaminen.

Anzio

Oletko tullut teleoperaattorin puhelinmyyjän huijaamaksi? Pura sydäntäsi täällä.

(Edit 20.1. klo 20.29. Tarkennettu puhelinmyynnin ammattimaista prosessia)