Hännystely kannattaa, jos sinulla on heikko pomo

Periaatteessa on aina mukava kuulla kollegansa suusta positiivista palautetta.

Mutta tällä kertaa eriskummallista oli se, että ideani nerokkuutta äityi ylistämään hyypiö – kutsuttakoon häntä tässä vaikka Tyypiksi – joka oli tähän saakka kunnostautunut jotakuinkin päinvastaisen palautteen antamisessa ajatuksistani.

Kritiikkiä oli tullut sekä päin naamaa että aivan erityisesti selän takana.

Tuolloin – jo vuosia sitten – meitä oli koolla 5–6 kokeneen markkinointiviestinnän suunnittelijan tiimi maineikkaan mainostoimiston suunnitteluelämää nähneessä neukkarissa.

Olimme puurtamassa ehdotusta mainostoimistokilpailutuksessa, jonka voittaja olisi saava hoidettavakseen maineikkaan suomalaisen brändin markkinointiviestinnän suunnittelun.

Aikaisemmin Tyyppi oli vastaavissa tilanteissa keskittynyt ampumaan alas ajatuksiani. Ja silloin, jos hän ei ollut niitä ääneen kritisoinut, oli miekkonen pikimmiten presentoinut aatokseni ominaan toimistomme johdolle selkääntaputuksia kerjäten.

Tyypillä olikin firman partnereihin huomattavan veljelliset välit.

Kiitos tarmokkaan hännystelyn.

Mutta nyt Tyyppi hännystelikin minua. Syy odottamattomaan käänteeseen oli, että minut oltiin juuri nimitetty johtajaksi. Asemaan, jossa perseennuolija olisi eittämättä halunnut nähdä itsensä.

Olin muuttunut kampitettavasta kilpailijasta hännystelyn kohteeksi yhdessä yössä.

Hännystely on usein kannattavaa, sillä pomotkin ovat vain ihmisiä. Kukapa meistä ei pitäisi siitä, että keskinkertaisetkin sukkeluutemme aiheuttavat naurunremakan, että typerimmätkin lomakuvamme ja lapsiemme saavutukset muka kiinnostaisivat. Ja että ilmoille lausumiamme aivopieruja pidettäisiin nerokkaina oivalluksina.

On houkuttavaa uskoa hännystelijöiden arvioita omasta erinomaisuudestaan.

Tarkka pomo tunnistaa pelurin, muttei aina halua nähdä totuutta. Mielistelystä on helppo tulla riippuvaiseksi, koska se tuntuu niin hyvältä. Ja hännystelyn kohde saattaa alkaa itsekin uskoa ylivertaisuuteensa.

Kaikki esimiehet eivät ole tarkkoja, eivätkä erota työpaikan todellisia sankareita kieroista oman edun tavoittelijoista.

Aivan erityisen alttiita hännystelylle ovatkin heikot johtajat, joiden ensisijainen tavoite on vain oman asemansa turvaaminen firman menestyksen sijasta. Heikko pomo torppaa omasta kannastaan poikkeavat kehitysideat sekä idean esittäjän urakehityksen ja palkitsee hännystelijänsä.

Terveen työyhteisön tunnistaa siitä, että siellä ei hännystellä. Siksi kyseenalaistukset ovat jopa toivottavia ja niihin kannustetaan, sillä rakentavan kritiikin merkitys työn laadulle tunnistetaan.

”Vahva pomo osaa erottaa imartelun aidosta kehumisesta. Hän on tyytyväinen, jos alaiset puhuvat suoraan. Silloin tiedetään, missä mennään. Eräs pomo sanoikin, että kaikki on hyvin, kun ihmiset purnaavat ja kritisoivat. Vasta alaisten mykkyys enteilee pahaa”, psykologi Marja-Liisa Hurme kertoo Hyvä Terveys -lehdessä.

Hännystely elää ja voi hyvin työpaikoilla, joiden kulttuuriin kuuluu autoritäärisyys ja salailu. Ja toisaalta:

”Mitä enemmän ihmiset luottavat toisiinsa ja uskaltavat olla rehellisiä, sitä vähemmäksi jää mielistely”, työyhteisökouluttaja Anita Kallasvuo sanoo.

Hännystelijät ovat ruskeakielisyydessään suunnitelmallisia ja ovelia.

He ovat usein sosiaalisesti lahjakkaita ja kohtelevat ylempiään kuin parhaimpia kavereitaan.

Hännystelijä voi olla juonitteleva opportunisti. Hän liehakoi koko ajan ja kaikkialla. Hän on tuuliviiri. Mielipide vaihtuu sen mukaan, kenen kanssa hän on tekemisissä. Hän tavoittelee härskisti omaa etuaan ja viihtyy siellä, missä päätöksiä tehdään.

Perseennuolijoille kuka tahansa sellainen, jonka hännystely auttaa häntä tavoitteidensa saavuttamisessa, on hännystelemisen arvoinen. Heitä hän tervehtii, muita hän ei huomaa.

Hännystelijä laati kohtaamisstrategioita. Esimerkiksi pikkujouluihin valmistautuessaan hän miettii jo ennalta, kenen seuraan on syytä tuppautua ja mistä puhua.

Tai kenestä ja mihin sävyyn.

Pyrkyrihännystelijä on usein älykäs ihminen, joka osaa perustella mädät toimensa itselleen. Hän selittää vastenmielisiä temppujaan ”pakolla”.

Andante Consultingin psykoterapeutti Taru Kaivola kertoo Talouselämä-lehdelle, miten pyrkyri selittää toimiaan itselleen:

”Esimerkiksi juuri tässä tilanteessa käytökseni oli välttämätöntä tai minulla ei ollut vaihtoehtoja”.

Hännystelijä siis kokee mielistelynsä ”välttämättömäksi” saadakseen itsensä kollegoitaan paremmin esille ja siten mieluisia työtehtäviä, lisää liksaa tai vaikkapa tulla huomioiduksi, kun vapautuneeseen pomon pestiin valitaan uutta henkilöä.

Ja “välttämättömyys” antaa hännystelijän mielessä oikeutuksen häikäilemättömään käytökseen.

Emme muuten voittaneet sitä kilpailutusta omastakin mielestäni kovin keskinkertaisella ideallani.

Kun kuulimme tappiostamme, Tyyppi pyysi kaljalle. Hän tarjoaisi. Piti vieläkin ajatustani hyvänä, mutta sitä ymmärtämätöntä asiakasta tyhmänä.

Ja samaan hengenvetoon tiedusteli, olenko jo valinnut suunnittelijat uuteen, merkittävään ja erittäin kiintoisaan asiakkuuteen.

Hän olisi käytettävissä.

Muisti vielä epäillä, että toisella mahdollisella ehdokkaalla olisi kotiasioissa jotakin pielessä.

”Veikkaan, että eroavat pian. Saas nähdä miten näkyy duuneissa…”

Tilasi toiset ja maksoi minunkin.

Sittemmin hän on poistunut alalta.

Hänelle osui keskimääräistä vahvempia pomoja.

Hännystelyvapaata alkavaa viikkoa.

Anzio

Keskustelu hännystelystä jatkuu täällä.