“Katson Pikku kakkosen ja Emmerdalen. Muu on paskaa” -Pertti Kurikka

 

Minulle tarjoutui mahdollisuus nähdä 13.10. ensi-iltaan tuleva Tokasikajuttu-elokuva ennakkoon.

Sain sekä itkeä että nauraa.

Jälkimmäistä en vähiten ennen näytöstä valkokankaalla komeilleelle Pertti Kurikan sitaatille, jonka nostin blogini otsikoksi.

Tokasikajuttu kertoo Pertti Kurikan Nimipäivät -punkbändin viimeisistä vuosista.

Leffa on itsenäinen jatko-osa 2012 samalta tekijätiimiltä valmistuneelle, palkitulle ja kulttimaineeseen nousseelle Kovasikajuttu-elokuvalle.

Pertti Kurikan Nimipäivien taru tuli tiensä päähän joulukuussa 2016.

Samalla päättyi myös perin omintakeinen luku suomalaisessa rock-historiassa.

Seitsemän vuotta aiemmin neljän kehitysvammaisen äijän bändistä tuli nettihitti, kun vammaisohjaaja ja bändin manageri Kalle Pajamaa latasi keväällä 2009 Youtubeen videon biisistä “Kallioon”.

PKN:stä tuli ilmiö.

Bändin nousi koko kansan suosioon, eikä fanitus rajoittunut pelkästään Suomeen.

Kvartetti keikkaili Suomen lisäksi 15 maassa yhteensä liki 300 kertaa.

Noista eritoten yksi tallentui muistiimme.

Vuoden 2015 Euroviisu-tykitys Wienissä sai aikaan kollektiivisen myötäylpeyden meissä suomalaisissa.

Se oli kova veto.

Katso vaikka: “Aina mun pitää”

Euroviisu-keikasta ja kommelluksista kulissien takana leffassa on muutama riemastuttava pätkä.

Minulla on ollut sittemmin ilo tutustua bändin basistiin, ihastuttavaan persoonaan Sami Helteeseen.

Hän on kunnostautunut bändin hajottua paitsi politiikan saralla myös Lyhty ry:n Erikoisjoukko-projektitiimissä.

Erikoisjoukko on Ura-avaimen, eli yhden Sitran sosiaalisia innovaatioita hakevan Ratkaisu100-haastekilpailun finalisti-hankkeen brändi.

Mistään pikkumittelöstä ei ole kyse. Ratkaisu100-kilpailun voittajat kuittaavat hankkeensa kehittämiseen miljoona euroa.

Kun Erikoisjoukko-hanke esittäytyi heinäkuussa Porin Suomi Areenalla, Sami kertoi yleisölle olevansa koulunsa käynyt kylmäkkö. Sekä lastentarha-avustaja.

Kaksinkertainen ammattimies. Siis.

Mutta päivääkään koulutustaan vastaavaa työtä Sami ei ole tehnyt.

Puhelinkeskustelu potentiaalisen työnantajan kanssa loppuu lyhyeen, kun Sami kertoo olevansa kehitysvammainen.

“Tulee luuria korvaan”, kertoi basisti kyyneleet silmissään.

Sami ei ole ongelmansa kanssa yksin.

Suomessa on 25 000 työikäistä kehitysvammaista.

Heistä suuri osa haluaisi työelämään.

Ja olla näinkin osa yhteiskuntaa.

Tämä onni koituu kuitenkin vain harvan ja valitun osaksi.

Vaikka taitoja olisikin.

Vain 3 prosenttia  – vaivaiset  750 kalliisti koulutettua kehitysvammaista  – on saanut koulutustaan vastaavaa työtä.

Loput joutuvat elämään 70-luvulta peräisin olevan luutuneen toimintakulttuurin varjossa.

Tämä siis samaan aikaan, kun yritykset hukkuvat tekemättömiin suorittavan portaan töihin.

Ja työpaikoilla voidaan siksi kehnosti.

Mutta yhteiskunta kouluttaa vammaisia eläkeputkeen.

Syytää valtavia summia verovaroja tuottamattomaan koneistoon.

Kankkulankaivoon.

Eihän tässä ole järjen häivää.

Ura-avaimen Erikoisjoukko-työpajamallissa kysytään kehitysvammaiselta, että mitä hän haluaisi tehdä, ja vastaavasti yrityksiltä, että miten kehitysvammainen voisi olla avuksi.

Yrityksille malli on helppo ja yksinkertainen tapa paitsi tehdä hyvää myös saada hyvää.

Sekä riskitön.

Jokaisella kehitysvammaisella on oma henkilökohtainen työvalmentajansa, joka valvoo, että  hommat hoituvat.

Kehitysvammaisen osallisuus ympäröivään yhteiskuntaan kasvaa ja rahaa säästyy.

Kaikki hyötyvät.

Mutta.

Iso sellainen.

Meidän ns. terveiden asenteet eivät ole terveet.

Suomalaisen Työn Liitto julkaisi viime viikolla teettämänsä tutkimuksen, jonka mukaan suomalaisten työyhteisöjen valmius hyväksyä erilaisuutta keskuudessaan on edelleen perin huono.

Sieltä 70-luvulta.

Vain 33 % suomalaisista pitää työyhteisöään erilaisuutta hyväksyvänä.

”Yhteisöjen monimuotoisuuden eduista on lukuisia tutkimustuloksia, jotka pätevät myös työelämään”, kommentoi Suomalaisen Työn Liiton toimitusjohtaja Tero Lausala HS:lle.

Saman tutkimuksen mukaan suomalaisista kuitenkin 97 % on sitä mieltä, että yhdessä tekeminen ja toisten auttaminen luovat uusia ideoita ja parantavat kaikkien hyvinvointia.

Jos haluamme työpaikoille innostunutta ja työtä pelkäämätöntä väkeä sekä samalla parantaa työympäristön ilmapiiriä, tartumme Erikoisjoukon tarjoukseen.

Työympäristöltä se ei paljon vaadi.

Pieniä tukitoimia ja vahän vammaistietoisuuden lisäämistä.

Jos jotakin fyysisiä tai konkreettisia muutoksia tarvittaisiinkin, ne ovat mitättömiä siihen hyvään verrattuna, mitä motivoituneet ja ahkerat kehitysvammaiset voivat työyhteisöön tuoda.

Työpanoksen lisäksi myös hengen kohottajina.

Minä tiedän.

Olen tehnyt töitä Sami Helteen kanssa.

Miehen, joka on hauska.

Miehen, jolla on näkemystä ja vahvoja mielipiteitä.

Miehen, joka on viihdyttänyt tuhansia ihmisiä sadoilla keikoilla 16 maassa.

Ja tv:n välityksellä jopa satoja miljoonia ihmisiä ympäri maailman.

 

Tehkääpä perässä.

 

Keskustelu aiheesta jatkuu täällä.

 

Monimuotoista alkavaa työviikkoa.

 

Anzio

 

(kuva: Finnkino)