Kiitos Trumpin koronatartunnan, löysin itsestäni psykopaatin
Vahingonilossa piehtaroiva ihminen ei eläydy toisen tunteisiin, ei ole kykenevä empatiaan. Sen sijaan hän riemuitsee täysin rinnoin kanssaeläjänsä epäonnesta. Vahingoniloisen hyväkkään ja psykopaatin mielenliikkeet ovat pienen hetken kovin samanlaiset.
Nyt seuraa tunnustus:
Kun perjantaiaamuna selasin yön uutisantia, koin hetkellisen riemuntunteen.
Eipä olisi virus osuvampaa kohdetta voinut löytää kuin Donald Trump. Pesunkestävä mulkqvist, joka on joka käänteessä aliarvioinut tautia, pilkannut maskia käyttävää kilpailijaansa, näyttänyt huonoa esimerkkiä ja puhunut läpiä jo muutenkin reikäiseen päähänsä taudin hoidosta.
Onpa joku sanonut, että Trump on aiheuttanut silkkaa tyhmyyttään tuhansia ja tuhansia turhia koronakuolemia.
Tunsin siis vahingoniloa.
Olipa voimakas ja outo tunne. Vähän pelästyin. Olen yrittänyt kypsyä ihmisenä ja välttää sellaisia yleisiä, mutta toisaalta alhaisia tuntemuksia kuten tekopyhyys, erilaisuuden karsastus ja vahingonilo.
Tällaiset ihmismielen tummanpuhuvat tunteet ovat usein hankalasti kitkettävissä, sillä ne ovat ihan tutkitustikin tiedostamattomia, kuten voimme lukea esimerkiksi tästä Princetonin yliopiston tutkimuksesta.
Nyt jäin itselleni rysän päältä kiinni. Kalsarit kintuissa. Vahingonilon kanssa villisti piehtaroimassa.
En kyennyt eläytymään Trumpin tai hänen lähipiirinsä tunteisiin. En sitten mitenkään.
Näyttääkin siltä, että tämä vahingonilo on sen verran epeli tunteeksi, että siihen sietää tutustua vähän tarkemminkin.
Vahingoniloon perehtyneet Emoryn yliopiston tutkijat jakavat alkukantaisen tunteen vahingonilosta kolmeen tyyppiin: aggressiiviseen vahingoniloon, yksilötason kokemaan kilpailevaan vahingoniloon ja oikeudentuntoiseen vahingoniloon. (Aggression, rivalry, and justice).
Ensimmäisestä käy esimerkiksi vaikkapa suomalaisten urheilufanien tuntema syvä riemu ja suorastaan pakahduttava onni ruotsalaisten tappiosta. Etenkin, jos svedupetterit kokevat nöyryyttävän tappion juuri suomalaisia vastaan.
Siitäs saivat, hannuhanhet!
Yksilötason kilpailevaa vahingoniloa voi taas kokea, jos pollean naapurin suurella ylpeydellä esittelemä uutuuttaan kiiltävä bemari tulee roska-auton naarmuttamaksi.
Heh heh, pitipäs sattua…
Oikeudentunnosta kumpuavaa vahingoniloa tunnetaan, kun vaikkapa epäoikeudenmukaisesti toiminut tai muuten väärin keinoin menestynyt henkilö kokee navakan takaiskun.
Juuri näin koin aurinkoisena perjantaiaamuna tapahtuneen.
Onnea, iloa, oi!
Kuten sanoin: pelästyin omia tunteitani. Pienen hetken psykopaatin sielunmaisemasta maailmaa tähystäneenä havahduin kysymään itseltäni: miten voisin parantua tästä alhaisesta vahingonilon tartunnasta? Vai voisinko?
HS:n mukaan positiivisen psykologian tutkijat lohduttavat kaltaisiani kusipäitä kertomalla, että empatiakykyä vieraitakin ihmisiä kohtaan voi vahvistaa etsimällä tietoisesti yhdistäviä tekijöitä.
Ok. Yritetään. Mitä ihmeen yhdistäviä tekijöitä voisin löytää Trumpista ja minusta?
Paitsi että olemme molemmat lihaa syöviä valkoisia miehiä.
Ei saatana, minussa ja Trumpissa on jotakin yhteistä!
Tieni vahingonilottomaan elämään tulee olemaan pitkä ja kuoppainen. Jo tämä yhden yhtenevän tekijän löytyminen on tuskainen kokemus.
Kulttuurihistorioitsija ja kirjailija Tiffany Watt Smith julkaisi viime vuonna teoksen Vahingonilon viisaus – miksi muiden epäonni naurattaa? (Atena, 2019).
Watt Smith lohduttaa hänkin kaltaisiani. Hän sanoo vahingonilon olevan inhimillistä. Mutta ei kuitenkaan yleisesti sallittua. Hän kertoo vahingonilon olevan ”guilty pleasure” vähän kuin huonot tositelevisiosarjat.
Moni nauttii kaiken maailman Temppareiden tai Exiä rannalla tuijottamisesta, muttei pidä salaisesta paheestaan juurikaan ääntä. Sellainen tabu on myös vahingonilo. Sen tuomaa mielihyvää ei oikein tahtoisi myöntää.
Ei ainakaan muille, herrantähden!
Minä myönsin, mutta olenko ainut, joka ei vaan vilpittömästä yrittämisestä huolimatta kykene empatiseeraamaan Donald Trumpia?
Yhdysvalloissa on ainakin prikulleen päinvastoin tuntevia äänestäjiä. Sellaisia, joiden mielestä lasaretissa koronan runtelemana makaava Trump-parka ansaitsee nyt kaiken tuen. Esimerkiksi äänien muodossa.
Näin arvelee Ylelle ainakin Muhlenbergin yliopiston mielipidemittauksiin erikoistunut politiikan tutkimuksen professori Christopher Borick. Hän uskoo, että Trumpin sairastuminen saattaa koitua hänen voitokseen häntä kohtaan tunnetun empatian lisääntymisen ansiosta.
Että Trump korjaisi koko potin empatiaäänillä.
”Se (sairastuminen) voi myös antaa mahdollisuuden hiukan kääntää kelkkaa ja myöntää, että korona on vaarallinen tauti ja että sen käsitteleminen ei Yhdysvalloissa ole sujunut kovin hyvin. Hän voisi sanoa oppineensa virheestä. Näin ehkä itse neuvoisin, jos työskentelisin Trumpin kampanjassa”, pohtii Borick.
Sekin voi hyödyttää Trumpia, että hän saa hyvän syyn lopettaa kampanjatilaisuutensa vetoamalla äkilliseen sairastumiseensa.
Mutta niin kauan kuin sormet toimii, Trump tulee jatkamaan kampanjaansa likaisinkin keinoin sairaalavuoteelta tviittaillen. Vaikka se jäisi hänen viimeiseksi teokseen.
”Ellei Trump sairastu kovin vakavasti, hän pystyy yhä tviittaamaan kuten tähänkin asti ja tavoittamaan kannattajansa näin”, Borick uskoo.
Sen sijaan Borick sanoo, että demokraattiehdokas Joe Biden varoo nyttemminkin henkilökohtaisuuksiin menemistä kampanjaoinnissaan.
”Biden luultavasti yrittää käyttäytyä ylevästi. Hän osoittaa empatiaa ja ottaa osaa sairastumisen johdosta. Sitten hän todennäköisesti keskittyy omaan tekemiseensä ja oman kampanjansa ydinkohtiin eikä juuri enää ota sairastumiseen kantaa”, Borick ounastelee.
Biden ei halua käyttää Trumpin sairastumista oman kampanjansa edistämisessä.
Biden ilmoittikin lauantaina keskeyttävänsä Trumpia koskevan negatiivisen mainonnan.
Trump sen sijaan tulee kaikkien ennusteiden mukaisesti jatkamaan törkykampanjaansa entiseen malliin.
“Hyvyyden näkeminen toisissa ihmisissä kohottaa moraalia ja lisää uskoa ihmiskuntaan”, sanovat positiivisen psykologian tutkijat ja kehottavat keskittymään muiden ihmisten hyvien puolien tarkasteluun.
Huomaan, että minulla on vielä varaa kasvaa ihmisenä tällä elämän osa-alueella.
Keskustelu vahingonilosta, Trumpista ja Yhdysvaltain presidentinvaalista jatkuu täällä.
Anzio