Korttelikaupassa Töölössä sunnuntaina klo 19.10

En tiedä mistä hän tuli, mutta siinä hän oli.

Vanha mies katsoi haalistuneilla silmillään omiani. Katseessa oli häivähdys menneestä terävyydestä. Joskus tuo katse oli ollut pistävä.

Sanoi sanottavansa. Ja korosti vielä tietävänsä, mistä puhuu. Uurteiset kasvonsa antoivat uskottavuutta sanomalleen.

Siispä uskoin miestä.

Asetin vehnäpaahtoleivän takaisin hyllyyn ja otin hauraalla kädellään ojentamansa täysjyväisen tilalle. Miehen katse viivähti vielä hetken omassani. Ilme pitäytyi samana. Ei hymyä. Ei vihaa. Vain päättäväisyyttä.

Vanha mies käännähti hieman vaivalloisesti ja poistui. Niin minäkin, vähän ketterämmin toki.

Kotiuduttuani laitoin leipäviipaleen paahtimeen. Kohta se pompsahti rapeana ilmoille.

Voitelin leivän ja söin.

Siinä maistui ripaus viisautta ja välittämistä.

 

Liity Anzion mukaan fb-ryhmään