Lapsen oikeuksien viikko alkaa. Some-ääliöiden ja eduskunnan virkamiesjohdon suureksi harmiksi

Kun kirjoitin muutama viikkoa sitten yhteisön asenteista lapsia kohtaan, laadin tarkoituksellisen provosoivan otsikon:

Suomeen ei synny lapsia, sillä suomalaiset vihaavat lapsia.

Provoni toimi. Kirjoitukseni aiheutti pienimuotoisen somekohun, sitten MTV-uutiset reagoi kohuun. Ja yllätyksekseni useampikin virolainen media teki jutun MTV:n uutisen pohjalta. Myös etelänaapurin johtava media Postimees.

Kutsuttiinpa allekirjoittanut vielä Huomenta Suomi -lähetykseen keskustelemaan lasten asemasta suomalaisessa yhteiskunnassa yhdessä loistavan Marianne Heikkilän kanssa.

Ikävä kyllä juttuni innoittama somekirjoittelu verifioi shokeeraavaksi kirjoittamani otsikon.

Kaiken kaikkiaan blogini tuntui jakavan ihmiset jotakuinkin kahteen leiriin: heihin, jotka olivat kanssani samaa mieltä siitä, että lapsilla on oikeus olla lapsia ja käyttäytyä kuten lapset käyttäytyvät vanhempiensa tarvitsematta tuntea lapsihäpeää.

Ja toisaalta heihin, joiden mielestä lasten paikka on kotona tai ainakin poissa muiden ihmisten silmistä ja kuuloetäisyydeltä.

Missään nimessä lasten paikka ei ainakaan ole ravintoloissa tai muissa julkisissa tiloissa, joissa heidän elämöintinsä saattaisi häiritä aikuisia.

Merkittävä osa sanaisen arkkunsa avaajista oli sitä mieltä, että lapsen ihmisoikeuksia olisi syytä rajoittaa. Syitä haettiin niin lapsista itsestään kuin heidän vanhemmistaan.

Joku pillastui edellisen kaltaisesta yleistyksestä. Että suomalaiset eivät vihaisi lapsia. Kylläpäs vihataan, minä ainakin.

Penäsin blogissani ravintoloita, joissa olisi lapsiystävällinen ilmapiiri. Sellaisia joku ystävällinen sielu luetteloikin, ja joku toinen sai näin näppärästi listan ravintoloista, joita boikotoida.

Eräs herra tunnustaa olevansa huonotapainen lastenvihaaja. Ja heti perään tämä kehitysvammaisille ilkkuja korostaa saaneensa hyvän kasvatuksen. Lastensa lailla.

Olipa joukossa myös sellaisia, jotka katsoivat tilanteen otolliseksi ottaa jälleen esiin imetysasiat omintakeisesti argumentoituna. Eiväthän eläimetkään imetä ravintolasalissa. “Ni mitä vittua”.

Alkavalla viikolla vietetään YK:n Lapsen oikeuksien viikkoa normaalia näyttävämmin. Näin, sillä YK:n lapsen oikeuksien sopimus täyttää 30 vuotta.

Suomessa vuodesta 1991 laintasoisena voimassa olleen sopimuksen tarkoitus on, että lapset koettaisiin paitsi erityisen suojelun kohteena myös aktiivisina toimijoina ja oikeuksien haltijoina, kuten voimme lukea Lapsenoikeudet.fi-sivuilta.

Sillä joidenkin kirjoitukseni innoittamien ”keskustelijoiden” pettymykseksi kaikki ihmisoikeudet koskevat myös lapsia.

Ihmisoikeudet ovat luovuttamattomia – eli ne kuuluvat jokaiselle hänen ihmisarvonsa vuoksi, eikä niitä voi ottaa tai antaa pois.

Ne ovat myös jakamattomia, mikä puolestaan tarkoittaa, että eri oikeudet muodostavat kokonaisuuden, jossa jokainen oikeus on lähtökohtaisesti yhtä tärkeä.

Ihmisoikeudet ovat myös yleismaailmallisia. Eli vaikka kulttuurien ominaispiirteet voidaan ottaa ihmisoikeuksien toimeenpanossa huomioon, ei kulttuurisilla eroilla voida selittää ihmisoikeusloukkauksia.

Lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa valtiota. Valtion on sekä edistettävä aktiivisesti lasten oikeuksien toteutumista että suojeltava lapsia oikeuksien loukkaamiselta.

Valtiolla on myös velvollisuus huolehtia, että sekä lapset itse että vanhemmat ja muut aikuiset tuntevat lapsen oikeudet.

Esimerkiksi tästä syystä lapset valtaavat Valtioneuvoston Lapsen oikeuksien päivänä eli tulevana keskiviikkona 20.11.

Viisitoista ministeriä ottaa sata 5-17 -vuotiasta tulevaisuuden toivoa eri puolilta Suomea työskentelemään yhdessä heidän ja virkamiesten kanssa valtioneuvoston linnassa. Siellä järjestetään myös Lasten istunto, jonka tuloksena laadittava Lasten tahto -julistus luovutetaan valtioneuvostolle.

Voit muuten seurata Lasten istuntoa 20.11. klo 12.45-13.45 tämän linkin kautta.

Ja sitten perjantaina 24.11. onkin Lapsi mukaan töihin -kampanjan aika.

Päivä järjestetään, sillä moni lapsi ei edes tiedä, mitä oma äiti, isä tai huoltaja tekee työkseen, vaikka lasten on hyvä tietää, missä ja miten aikuiset tekevät työtä. Että mitä työnteko oikein on.

Vastaavia päiviä vietetään muun muassa Yhdysvalloissa ja Englannissa ja teemapäivien suosio on jatkuvassa nousussa.

Lapsi mukaan töihin -päivä tarjoaa työpaikoille mahdollisuuden nostaa esiin lasten ääntä ja osallisuutta sekä saada hyödynnettyä lasten ja nuorten raikkaita ajatuksia, kuten Lapsi mukaan töihin -sivuilla päivän tarkoitus sanoiksi muotoillaan.

Lasten ääntä, osallisuutta tai nuorten raikkaita ajatuksia ei kuitenkaan tarvitse yksi näkyvä ja muille esimerkkinä toimiva työpaikka: Suomen eduskunta.

Toisin kuin Valtioneuvosto, eduskunta ei halua kansakuntamme nuorempaa sukupolvea sotkemaan arkisia rutiinejaan. “Eduskunta päätti olla osallistumatta teemapäivään”, kirjoittaa IS.

Takaperoinen päätös on ällistyttänyt kansalaisia ja kansanedustajia kaikista puolueista.

Eduskunnan virkamiesjohto on perin äkämystynyt siitä, että kansan eduskuntaan valitsemat kansanedustajat tohtivat ihan itse järjestellä teemapäivään osallistumista.

Eduskunnan hallintojohtaja Pertti Rauhio kummeksuu sitä, että jotkut aktiiviset kansanedustajat kehottivat eduskunnan väkeä osallistumaan Lapsi töihin -teemapäivään ilman, että asiasta oli puhuttu virkamiesjohdon kanssa. Siis häneltä lupaa kysymättä!

Ja tämäkös vihastutti pitkävarpaisen virkamiespampun.

“Yksi kerho, siis kerho, ilmoitti, että tuokaa lapset tänne töihin 22. päivä. Vetivät mutkan suoraksi, että ei meitä esimiesasemassa olevia virkamiehiä tarvitse kuunnella”, kommentoi loukattu byrokraatti surullista tapahtumaa.

Luulenpa, että Rauhio yhtyy nyttemmin taannoista blogiani lukematta kommentoineen tyypin arvioon:

Lapsen oikeuksien viikkoa toivottaen

Anzio.

Keskustelu lapsista, heidän oikeuksistaan ja suomalaisten asenteista lapsiin jatkuu täällä.

(Edit 18.11. klo 10.03: kommentoijien nimet ja kuvat tehty tunnistamattomiksi)