Miksi pomosi pelkää?
Suomalainen yritysjohtaja pelkää asiakkaita, kollegoja, hallitusta ja aivan erityisesti hän pelkää omistajia ja sijoittajia.
Koska johtaja pelkää, hän ei uskalla olla mitään mieltä.
Hän pelkää, että jos hänen mielipiteensä on erilainen kuin asiakkaan, kollegojen, hallituksen tai erityisesti omistajien, hän voisi suututtaa asiakkaat, kollegat, hallituksen ja erityisesti omistajat.
Siksi suomalaisella yritysjohtajalla ei ole mielipiteitä.
Johtajakin on tutinatalouden riivaama. Näin pohdin aihetta huhtikuussa.
Kauppalehden vastaava päätoimittaja Arno Ahosniemi kirjoitti aihetta viistäen kolumnissaan perjantaina: “On itse asiassa aika kummallinen tilanne, että yksi yhteiskunnan keskeinen joukko jättää äänensä käyttämättä julkisessa keskustelussa.” Koko juttu kannattaa lukea tästä.
Suomalainen yritysjohtaja ei ole oivaltanut, että vältellessään ärsyttämästä ketään mielipiteillään, eivät hänen mielipiteensä tavoita myöskään heitä, joista ne olisivat kiinnostavia.
Ja jos ei ole kiinnostava, ei mainekaan rakennu. Ja ilman mainetta ei voi erottua, tulla huomatuksi ja ansaita menestystä itselleen ja edustamalleen yritykselle.
Johtajalla pitää siis olla mielipiteitä, joita jakaa ja joihin voi yhtyä tai olla yhtymättä. Näkemykset – kärkevästikin esille tuodut – lisäävät keskustelua. Ja kun yhteiskuntaan saadaan keskustelua, sikiää vireyttä, joka vie asioita eteenpäin. Oli motiivi keskusteluun osallistumiseen sitten mielipiteeseen yhtyminen tai sen kyseenalaistaminen.
Ilman uusia näkökulmia, virkistäviä mielipiteitä, haastavia väitteitä tai provosoivia ideoita ei ole edistystäkään.
Mielipidejohtajille olisi kysyntää jo kansantaloudenkin takia.
Mielipidejohtajalla on huomattavasti paremmat edellytykset johtaa yritystään menestyksekkäästi kuin tuppisuulla suorittajalla. Mielipidejohtaja ymmärtää, että hänen näkemystensä julki tuominen on myös asiakkaan arvostamista. Sen oivaltamista, että asiakkaalle kannattaa tarjota suunta tai päämäärä. Sen ymmärtämistä, että asiakas voi tuntea jotakin syvällisempää yritystä tai se tuotteita kohtaan vasta, kun yrityksellä on näkemyksiä, joihin yhtyä.
Vasta silloin yritys ja sen tuotteet merkitsevät jotakin asiakkaalle. Silloin yrityksen tuotteet eivät ole vain tuotteita. Silloin asiakkuus kertoo jotakin asiakkaasta. Jotakin hänen ja yrityksen yhteneväisestä arvomaailmasta. Silloin yrityksen ja asiakkaan välille voi syntyä side, joka on asiakkuutta tiiviimpi.
Tästäkin kirjoitti fiksusti Openforbusiness.
Yrityksellä pitää siis olla kasvot. Yrityksellä pitää olla manifesti, jonka asiakas ja henkilöstö voivat allekirjoittaa. Pitää olla paraatilippu, jonka alla niin asiakas kuin henkilöstökin haluaa marssia.
Pitää olla rohkeutta olla jonkun asian puolesta. Ja jotakin vastaan.
Silloin on myös olemisen oikeutus.
Sitä ei pomonkaan pitäisi pelätä.
Keskustelu jatkuu täällä.
Hyvää alkavaa viikkoa.