Onneton johtaja tekee hulluksi

Olin taannoin töissä organisaatiossa, jossa menestyminen korreloi suoraan pomon persnuolennan kanssa.

Mitä ruskeampi kieli, sitä auvoisemmat olosuhteet.

Pomo perusti johtamistyylinsä luomansa urkintaverkoston pyörittämiselle, ja hänen ympärilleen oli tihentynyt uskollisten hännystelijöiden ja juudasten tiivis heimo.

Esimerkki: olin juuri tullut töihin firmaan. Oman toimen ohella kirjoitin säännöllisen epäsäännöllisesti kolumneja ja blogeja ammatti- ja talouslehtiin.

Sain viimeisteltyä erään juttuni aikataulun puitteissa ja mailasin sen henkilölle, joka tunsi julkaisevan median prosessit. Hänen tehtäväkseen lankesi toimittaa kirjoitukseni asianmukaisesti kyseisen median julkaisujärjestelmään.

Seuraavana päivänä taskussani pärähti.

Näytössä pönötti konsernijohtajan nimi.

Johtaja kertoi juuri lukeneensa kolumnini ja piti sitä aivan liian rohkeana ja kantaaottavana firmamme edustajan ajatteluksi.

Kirjoitus siis kilahtikin kätyriltä median sijasta konsernijohtajan sähköpostiin.

Edistyksellisissä ja avoimissa yrityskulttuureissa aiemmin työskennelleenä moiseen kyttäysjärjestelmään törmääminen löi ällikällä.

Sattumus avasi silmäni.

Näin, ettei tässä organisaatiossa oltu onnellisia.

Eikä sellainen voinut ollut myöskään organisaatiotaan haukan lailla vahtaava kontrollifriikki.

Jos johtaa pelolla, pelkää itsekin.

Omistaja ja hallitus eivät oivaltaneet, että johtaja ratkaisee, millaiseksi työyhteisön tunneilmasto kehittyy.

Hajottavaksi vai rakentavaksi.

Rakentavaksi tunneilmapiiri kehittyy yrityksissä, joissa johtaja antaa alaisilleen siedettävämmän esimerkin.

”Johdon toiminta selittää jopa 70 prosenttia organisaation ilmapiiristä. Kun johtaja on aidosti kiinnostunut henkilökunnastaan ja heidän hyvinvoinnistaan, syntyy hyvä perusta yhteisen onnen ja työtyytyväisyyden tavoitteille.” kertoo psykologi, valmentaja ja tietokirjailija Jarkko Rantanen Ekonomi-lehdelle.

”Valitettavasti on kuitenkin niin, että menestyminen ja uralla nouseminen lisää monilla itsekeskeisyyttä ja heikentää empatiakykyjä. Tämä on tutkimuksissa moneen kertaan todettu vaara, josta jokaisen johtajan tulisi olla tietoinen. Se selittää osittain myös työpaikkojen pahoinvointia”, Rantanen jatkaa.

 

Rakentavassa työilmastossa ihmiset ovat tuottavampia ja tyytyväisempiä, terveempiä ja parempia työntekijöitä.

Sen sijaan firma, jossa voidaan pahoin, ole koskaan kategoriansa menestysyritys.

Päinvastoin.

 

Esimerkkiorganisaationikaan ei ole sittemmin mainittavasti porskuttanut.

Julkisten tilinpäätöstietojen mukaan sekä liikevaihto että tulos ovat tulleet rytinällä alas jo monet vuodet.

Yt-neuvonpidot seuraaavat toinen toistaan.

Tappiota tahkotaan.

 

Yrityksen tunneilmasto onkin merkittävä menestystekijä.

Ja tunneilmaston pääarkkitehti on organisaation johtaja.

Eli onnellinen pomo luo puitteet onnelliselle yritykselle.

Onnellinen pomo onkin oiva tunnejohtaja.

 

No, ovatko johtajamme esimerkillä johtavia, tasapainoisia ja onnellisia ihmisiä?

Yle kysyi liki sadan suurimman suomalaisyrityksen johtoryhmissä istuvilta tirehtööreiltä, millaista heidän arkensa on.

 

Ja karu totuus paljastui: johtajamme ovat onnettomia!

 

He tuntevat syyllisyyttä ajankäytöstään ja aikaansaamistaan.

Heillä on usein niin kiire, että eivät ehdi hoitaa mitään asiaa kunnolla.

Työn ja perhe-elämän yhdistäminen on raskasta.

Johtajat joutuvat tinkimään omasta ajastaan.

Pomoista yli 70% on sitä mieltä, ettei heillä ole mielestään riittävästi aikaa perheelleen. Ja usein silloinkin kun he ovat fyysisesti läsnä, henkisesti johtaja on muissa maailmoissa. Sekin kalvaa.

Reilusti yli 80% on sitä mieltä, ettei heillä ole aikaa harrastuksilleen.

Ja peräti 97% toimitusjohtajista on sitä mieltä, ettei heillä ole aikaa ”kaikelle tärkeäksi pitämälleen”.

 

Voiko tällainen ihminen olla onnellinen?

Ei voi.

 

Siksi merkittävä osa johtajistamme on poukkoilevia, jyrääviä ja toisten ihmisten tunteista piittaamattomia äksyilijöitä.

Paha olo näkyy päälle ja kuuluu käytävillä.

Jos johtaja on onneton eikä tiedosta omia tunteitaan tai ei ole edes kiinnostunut niistä, hänen on lähes mahdotonta lukea niitä toisista ihmisistä.

Ja jos niitä ei osaa lukea omia tunteitaan, ei osaa tunnejohtamista.

”Omien tunteiden johtaminen on kaiken tunnejohtamisen perusta. Kun hallitsemme ja ymmärrämme pelkomme, turhautumisemme tai kriittisyytemme, opimme tunnistamaan tarkemmin omat tunteemme ja käyttäytymisemme sekä huomioimaan paremmin muut ihmiset. Oman tunne-elämän aistiminen kehittää empatiakykyä myös muita kohtaan.”

”Työyhteisön ilmapiiri selittää jopa 20–30 prosenttia yrityksen liikevaihdosta”, Rantanen sanoo.

Eli kyse on taloudellisestikin merittävästä asiasta.

Tunnejohtaminen ei tarkoitakaan mitään pehmojohtamista. Tunneilmastosta huolehtiminen on järkevää ja näkemyksellistä liikkeenjohtoa.

Ja sellainen liikkeenjohtamien edellyttää johtajalta onnellisuutta.

Jos johtaja tinkii yöunistaan ja vastaa Ylen kyselyyn, että hänen ajankäyttönsä ei ole enää hallinnassa, hänen kykynsä johtaa tunteita eivät ole edes minimitasoa.

Kehnosti tunnejohdetuissa yrityksissä oman työn hallitsemattomuuden tunne, työn mielekkääksi kokemisen vähäisyys, henkinen väkivalta ja työpaikkakiusaaminen ovat keskimääräistä yleisempiä vaivoja.

Ja näin kylvetään siemen vakavammille vaivoille.

Kuten mielenterveysongelmille.

 

Mielenterveysongelmista johtuvat poissaolot ovat jatkuvasti lisääntyneet koko 2000-luvun.

Mielenterveysongelmat ovat myös suurin yksittäinen syy työkyvyttömyyteen ja ennenaikaiseen eläköitymiseen, kuten voit lukea Suomen Mielenterveysseuran sivuilta.

 

Pätevällä tunnejohtamiselle on siis suuri yhteiskunnallinen tilaus.

 

Taidokas tunnejohtaminen edellyttää onnellisia pomoja.

 

Teepä siis pomosi onnelliseksi.

Vaikka jo alkavalla viikolla.

Ihan jo oman mielenterveytesi takia.

 

Anzio

 

Keskustelu jatkuu täällä.