Pakanankin iltarukous pidentää ikää

Jari Sarasvuo kysyi minulta joskus vuosia sitten, rukoilenko iltaisin.

Pidin kysymystä outona, etenkin näin pakanalle tai ainakin agnostikolle esitettynä.

Jari sanoi, että hän kyllä rukoilee, mutta ei suoranaisesti jumalaa. Hän kiittää päivän hyvistä tapahtumista jotakin tahoa.

Toiselle se taho voi olla jumala, toiselle mikä tahansa.

Päätin kokeilla.

Kertasin joskus ennen uneen uinahtamista päivän tai viikon hyviä tapahtumia.

Mikään varsinainen pessimisti en ole koskaan ollut, mutta tapa lisäsi optimismiani.

Ja vastoin yleistä käsitystä, meitä optimisteja on suomalaisista suurin osa, kertoo Helsingin Sanomat.

Tähän tulokseen tultiin Ylellä 2010-luvun vaihteen tienoilla esitetyssä, Lääkäriseura Duodecimin ja Tarinatalon (nykyään ITV Studios Nordic) tuottamassa Elämä pelissä  -tv-ohjelmassa.

Ohjelmassa katsojia kehotettiin tekemään verkkotesti, johon tietoja itsestään ja elintavoistaan syötettyään vastaajat saivat muun muassa arvion odotettavissa olevasta eliniästään.

Odotettavissa oleva elinikä on sen verran mielenkiintoinen asia, että testejäkin tehtiin melkoinen määrä: yli 1,5 miljoonaa.

Duodecim-lehti analysoi vastauksia pariinkin otteeseen: vuosina 2015 ja 2017.

Artikkeleiden mukaan pessimistisesti maailman menoon suhtautuvia on vain 20 – 25 prosenttia maamme väestöstä.

Hämmästyttävän selvä vähemmistö.

Mutta mielenkiintoista oli se, mitä tapahtui, kun testin tehneitä ja odotettavissa olevasta eliniästään arvion saaneita pyydettiin uusimaan testi parin vuoden kuluttua.

Vastaajien odotettavissa oleva elinikä oli pidentynyt selvästi: 0,8 vuodella.

Näin siksi, että ihmiset olivat muuttaneet elintapojaan. He alkoivat esimerkiksi syödä hedelmiä päivittäin tai kävellä portaat hissin käyttämisen sijaan, kertoo lääkäri ja kustannusosakeyhtiö Duodecimin toimitusjohtaja Pekka Mustonen.

Ohjelmassa suomalaisten optimismia ja pessimismiä mitattiin kahdessa kyselyssä.

Ensimmäisessä selvitettiin asioita, jotka tekevät ihmisen onnelliseksi.

Selvisi, että terveys, työ tai parisuhde eivät välttämättä tee ihmistä onnelliseksi.

Mutta terveyden, työn menettäminen tai parisuhteen katkeaminen tekevät kyllä onnettomaksi. Ja näistä eniten työn menettäminen.

Sekin selvisi, ettei koulutus tai tulotaso juurikaan selitä onnellisuutta.

Positiiviset ihmiset olivat tyytyväisiä tuloihinsa kolmessa alimmassa tuloneljänneksessä.

Mutta suurituloisimman neljänneksen negatiiviset olivat tyytymättömämpiä tuloihinsa kuin vähemmän tienaavat positiiviset.

Toisessa kyselyssä selvittiin, miten arjen vastaoinkäymiseen reagoidaan; suuriin murheisiin ja pikku harmeihin. Sellaisiin kuten, jos joutuu jonossa kiilatuksi tai että joku vohkii lounasvoileivän.

Suurempia olivat esimerkiksi lompakon katoaminen tai lomalennon peruuntuminen.

Selvisi, että harmitus kuin harmitus meni pääsääntöisesti nopeasti ohi. Pienet jopa alle puolessa tunnissa. Suuretkin muutamissa tunneissa.

Paljastui, että mitä positiivisemmin ihminen suhtautui tulevaisuuteen, sitä vähemmän arkiset vastoinkäymiset kuormittivat ihmistä. Ja mitä negatiivisempi suhtautuminen oli, sitä enemmän ja pitempään poloista harmitti.

Eli pessimistiä jurppii useammin, rajummin ja pitempään. Jopa niin kauan, että uusi vastoinkäyminen kohdataan ennen kuin edellisestä on ehditty toipua.

Pahemman luokan pessimistiä saattaa siis kumulatiivisesti “vituttaa yli 24 tuntia vuorokaudessa”, kuten joku heistä asian itse ilmaisi.

Elämä pelissä -ohjelmassa lanseerattiin v-indeksi, jossa arvioidaan harmituksen määrää erilaisissa arkisissa tilanteissa. Kävi ilmi, että v-indeksillä on selkeä yhteys odotettavissa olevaan elinikään.

Jos indeksi näytti suurta lukua, eliniän ennuste lyheni useita vuosia. Miehillä noin 75 vuodesta jopa alle 70 ikävuoteen. Naisilla v-indeksin vaikutus odotettavissa olevaan elinikään ei ollut yhtä dramaattinen.

Eli Vastaus Paavo Väyrysen elämää suurempaan kysymykseen “voiko vitutukseen kuolla?” on siis, että ei välttämättä suoraan, mutta kyllä se merkittävästi kuoleman riskiä suurentaa, kirjoittaa Duodecim.

Sen sijaan positiivisen asenne ja toiveikkuus kulkevat käsi kädessä terveellisten elämäntapojen kanssa. Positiivisesti ajattelevat ihmiset harrastavat säännöllisemmin liikuntaa, tupakoivat vähemmän, käyttävät alkoholia kohtuullisemmin ja hallitsevat paremmin stressiä.

Onneksi optimistiksi on mahdollista oppia. Voi vaikkapa ottaa tavaksi miettiä iltaisin muutaman asian, jotka onnistuivat tänään hyvin, ja miksi ne onnistuivat.

Ja kiittää niistä.

Tai sellaisia hyviä asioita,  joista on kiitollinen, voi kirjata ylös viikon päätteeksi.

Ja jos niissä negatiivisissa asioissa on ihan pakko piehtaroida, kannattaa niiden vatvomiseen varata iltaisin vartti tai puoli tuntia. Muina aikoina on pidättäydyttävä moisesta rypemisestä ja muistutettava itseään, että tämmöisiä pohditaan sitten vasta illalla.

 

Ja tässä se otsikossa lupaamani iltarukous:

Kiitos, että sain tämänviikkoisen blogi-kirjoituksen aikaiseksi. Ja että jaksoin sen jälkeen vielä kuntosalille rautaa rankaisemaan.

 

Anzio

Kerro omasi täällä.