Pari sanaa Greta Thunbergia kiusaavasta Lasse Lehtisestä ja kiusaamisesta noin yleensäkin

Ilta-Sanomat julkaisi 25.8. Lasse Lehtisen kolumnin Ilmastosodan söpö soturi.

Söpöllä soturilla Lehtinen tarkoittaa tietenkin Greta Thunbergia, jota kolumnisti kuvailee söpön lisäksi muillakin värikkäillä ilmaisuilla.

Setämies ei unohda esimerkiksi tytötellä Gretaa, jonka ruotsalainen iltapäivälehti Expressen valitsi naistenpäivänä 2019 Vuoden naiseksi Ruotsissa. Myös Aftonbladetin tekemän mielipidetiedustelun mukaan Thunberg oli ruotsalaisten mielestä vuoden nainen. Time-aikakauslehti puolestaan valitsi Gretan viime vuonna maailman 25 vaikutusvaltaisimman nuoren joukkoon. Tätä Lehtisen mukaan ilmastopelolla säikyteltyä lasta on myös esitetty vuoden 2019 Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.

Mutta Lasse Lehtiselle Greta on siis söpö tyttö.

Lehtinen myös epäilee, ettei “tyttönen Greta ei voi olla kovin hyvin perillä ilmastotieteen monista ristiriitaisistakin väittämistä”. Toisin kuin Kymenlaaksossa kymenlaaksolaisista vanhemmista syntynyt wannabe-savolainen. Siirtogeneettinen, kuten Lehtinen itse valaisee perimäänsä Savon Sanomille.

“Lahkojen johtajat ovat maailman sivu käyttäneet keskenkasvuisia tarkoituksiinsa”, toteaa Lehtinen maalaten Thunbergista kuvaa hyväuskoisena hölmönä.

Tuo metaforien Kymijoki myös vertaa Gretaa Shirley Templeen, jonka vanhemmat rahastivat tyttärensä julkisuudella Hollywoodin kultaisina vuosina.

Eikä siinä vielä kaikki.

Kolumnisti epäilee, että Gretasta on tuleva tämän ajan Petra Kelly. Kelly oli saksalainen poliitikko ja Right Livelihood -palkinnollakin palkittu ympäristöaktivisti, joka löydettiin murhattuna asunnostaan Bonnissa 1992. Murhaa ei koskaan varmuudella selvitetty.

Mikä saa demareiden pitkäaikaisen kansanedustajan ja eu-parlamentaarikon kaatamaan sanaisen arkkunsa ruotsalaisen ympäristöaktivistin ja viattomien mediakuluttajien niskaan moisella tavalla?

Usein syitä omituiseen käytökseen tavataan etsiä henkilön menneisyydestä. Luodaanpa siis pikainen katsaus Lehtisen lapsuuteen.

Hyvää vauhtia kahdeksatta kymmenettään käyvä Lehtinen aloitti journalistiset harrastuksensa jo pikkutilliäisenä.

Hän kertoo nettisivuillaan, että sai “jo kymmenen vanhana ensimmäisen juttunsa julki sanomalehden nuorten palstalla”.

Ja silloin pikku-Lasse päätti, että joku kaunis päivä hänestä tulisi vielä ihan oikea toimittaja.

Eikä aikaakaan, kun tomera toimittajan alku pääsi lehteen töihin. Vasta viisitoistavuotiaana!

Siis nuorempana kuin söpö ja keskenkasvuinen Greta-lapsonen.

Voisiko olla niin, että Lehtiselle on käymässä kuten vanhoille ihmisille sanotaan käyvän: tulevan lapseksi jälleen? Että toimittaja-kirjailija palaa mielessään noihin nuoruutensa kultaisiin päiviin.

Päiviin, jolloin tytöt olivat tyttöjä ja pojat poikia eikä mitään oletettuja.

Päiviin, jolloin letistä sai vetää ja pyllystä nipistää.

Tätä teoriaa tukee ainakin Lehtisen käyttämä kovin epäaikuismainen ja jopa teiniangstinen teksti, jonka kiusaamisen kohteeksi Greta Thunberg valikoitui.

Mutta mikä saa lapsukaiseksi transformoituvan äijänkäppänän kiusaamaan pienempiään?

Kivakoulu.fi kertoo tutkimuksissa havaitun piirteitä, jotka ovat tyypillisiä muita kiusaaville lapsille.

Tai siis sellaiseksi taantuvalle.

Osalla kiusaajista voi olla vaikeita ongelmia elämän eri alueilla, he voivat olla persoonallisuudeltaan aggressiivisia tai heidän on ehkä vaikea tuntea myötätuntoa muita kohtaan.

Kovin empaattinen ei Lehtisen kirjoitus totisesti ollutkaan. Siinä lytättiin paitsi ilmastoaktivisti niin myös demareiden veljespuolue ja koko ruotsalaisuus aina edesmennyttä pääministeriä ja kuningasta myöten.

Kivakoulu.fi kertoo myös, että nykykäsityksen mukaan yksi kiusaamisen keskeisimmistä syistä on kiusaajan oman asemansa pönkittämisen halu, halu näkyä ja kuulua, saada osakseen ihailua ja tavoitella valtaa ryhmässä.

Ryhmiksi laskettaneen myös kaiken maailman hyvävelikerhot.

Kiusaamisen kohteeksi valitaan usein sellainen lapsi tai nuori, jolla on esimerkiksi poikkeava ruumiinrakenne kuten ylipaino tai alipaino, motorinen kömpelyys tai arkuus, vähäinen seurallisuus tai toisaalta impulsiivisuus. Tai muuten vaan jokin poikkeava ominaisuus.

Tässä tapauksessa kiusaamisen kohteeksi valikoitui aspergerin syndrooman omaava idealistinen ja mielipiteitään hanakasti esittävä nuori.

Jos kysymyksessä on todellakin Lehtisen taantuminen, on vaikea arvioida ihan tarkkaan sitä, minkä ikäisen taaperon tasolle hän on palautunut.

Mutta jonkinasteisia uhmaiän merkkejä hänen käytöksessään näkyy.

Uhmaiät ja rajojen kokeilu kuuluvatkin lapsen tai sellaiseksi palanneen normaaliin kehitykseen.

Vaikeissa tapauksissa käytöshäiriön hoidossa voidaan johdonmukaisen ohjaamisen lisäksi käyttää erilaisia tunteiden ja käyttäytymisen hallintaa opettavia menetelmiä sekä joskus lääkkeitä.

Tällaisten häiriöiden ja sairauksien asianmukainen hoito on tärkeää.

Lehtinen kirjoittaa nettisivuillaan:

”Kirjoittava ihminen kirjoittaa samasta syystä kuin laulaja laulaa tai soittaja soittaa. Jokainen tarjoilee taitojaan kykyjensä mukaan erilaisille yleisöille, mutta halulla ja hartaasti, itsekritiikkiä – tuota luovuuden pahinta vihollista – uhmaten.”

Itsekritiikkiä tuloksekkaasti uhmannut kirjoittaja jatkaa:

“Latinankielisen sanonnan mukaan minunlaisillani on insanabile scribendis cacoethes, kirjoittamisen parantumaton syyhy. Sen kanssa on vain opittava elämään.”

Onkohan tuo syyhy sellainen edellä mainitun kaltainen häiriö tai sairaus, johon on lääke?

Kiusaamisvapaata alkavaa viikkoa lapsille kouluihin ja lapsenmielisille ihan kaikkialle. 

Anzio

Jaa ajatuksesi Lehtisen kolumnista täällä.