Raiskauksesta

Se, että seksin pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen, on ajatuksena kohtuullisen nuori.

Raiskausta tai väkisinmakaamista on kylläkin pidetty rikoksena pitkään, mutta ei niinkään väkivallan kokijaa kohtaan.

Antiikin Kreikassakaan raiskaus ei ollut rikos raiskattua naista kohtaan, vaan pikemminkin hänen puolisoaan, isäänsä tai orjan tapauksessa hänen isäntäänsä kohtaan.

Eli heitä, joiden omaisuuteen ryhtymisestä raiskauksessa oli kyse.

Sellaiset naiset, jotka eivät kuuluneet kenenkään miehen perheeseen, olivat käytännössä lainsuojattomia.

Aivan kuten Suomessa avioliitossa raiskatut olivat käsittämättömän pitkään. Avioliitossa tapahtuva raiskaus kirjattiin termillä väkisinmakaaminen rikokseksi vasta vuonna 1994. Eli erittäin myöhään verrattuna muihin EU-maihin. Mainittakoon, että muissa pohjoismaissa raiskaus avioliitossa oli silloin ollut rikos jo vuosikymmeniä. Ruotsissakin jo vuodesta 1962 lähtien.

Suomi tuli kehityksessä jälkijunassa, vaikka jo vuonna 1970 Seksuaalirikoskomitea oli ehdottanut, että naisen ja raiskaajan välinen suhde – siis avioliitto – poistettaisiin seksuaalirikoksen lievennysperusteista, kuten HS kirjoittaa.

Mutta 70-lukulainen Suomi ei vielä ollut kypsä noin radikaaliin lakiuudistukseen. Yhtenä perusteluna raiskaamisen sallimiseksi avioliitossa mainittiin, että sen kieltäminen ei vastaisi kansan oikeuskäsitystä.

Aivan erityistä huolta vaimonraiskaajien kohtelusta kantoi Kokoomuksen kansanedustaja Orvokki Kauppila, joka epäili, että ”rikoksen häpeällinen luonne aiheuttaisi aviomiehelle huomattavia vaikeuksia myöhemmin”, kuten YLE muistelee.

Nykyäänkin jotkut kantavat syvää huolta raiskaajien hyvinvoinnista. Mutta heistä vähän tuonnempana.

Huolta raiskaajien kehnosta kohtalosta eivät kanna yli 55 000 ennen viime itsenäisyyspäivää Suostumus2018-kansalaisaloitteen allekirjoittanutta henkilöä.

He vaativat, että raiskaus määriteltäisiin suostumuksen puutteen kautta toisin kuin nyt käytetyn väkivallan tai sillä uhkaamisen kautta.

Aloitteen tavoite on, että seksuaalinen kanssakäyminen perustuisi suostumukseen, kuten esimerkiksi Belgiassa, Kyproksella, Irlannissa, Luxemburgissa, Isossa-Britanniassa, Saksassa, Islannissa ja Ruotsissa.

Se, että nykyinen lakimme kaipaa pikaista korjausta, kävi ilmi viime viikolla eduskunnan täysistunnossa. Kansanedustajat laidasta lähes toiseen laitaan ovat muutostarpeesta jotakuinkin samalla aaltopituudella.

Konsensuksesta kielii myös se, että lain saattamiseksi ajan tasalle on kansalaisaloitteen lisäksi muitakin hankkeita.

Uuden hallituksemme ohjelmaan on kirjattu tavoite muuttaa raiskaukseen liittyvää lainsäädäntöä ja jo edellinen oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.), asetti viime keväänä työryhmän tekemään rikoslain 20. luvun kokonaisuudistusta.

Mutta siellä eduskunnan uuden istumajärjestyksen mukaisella oikealla laidalla katsotaan, että vanhassa laissa olisi yhä vara parempi. Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho ilmoittaa, että hän ei lakiuudistusta purematta niele.

”Suhtaudun aloitteeseen skeptisesti, koska se keskittyy vääriin asioihin”, kuten IS valaisee puheenjohtaja Halla-ahon mietteitä.

Halla-ahon mielestä siis se, harjoitetaanko seksiä kummankin tai kaikkien siihen osallistuvien vapaasta tahdosta, ei välttämättä ole niin nokonuukaa.

Sen sijaan Halla-aho toivoo nykyisillä kriteereillä tuomituista raiskauksista kovempia tuomioita. Kuitenkin huomattavasti tuomioiden kovuutta suurempi ongelma on tuomioiden lukeminen ylipäätään, sillä poliisi kirjaa nykyään vuosittain noin 1 200 raiskausta, mutta niistä pahaiset 200 päätyy rangaistukseen.

Luvut kertovat yksiselitteisesti, että varsinainen ongelma ei siis ole tuomioiden kesto vaan tuomioiden puute.

Perussuomalaisten suhtautuminen ruumiilliseen itsemääräämisoikeuteen ja raiskaukseen poikkeaakin muista puolueista.

Puolueen työmies eli Matti Putkonen on saanut tuomion raiskauksesta.

Puolueen kankaanpääläinen kaupunginvaltuutettu Teuvo Roskala puolestaan julistaa blogissaan, että ”avioliitossa ei voi tulla raiskatuksi”. Hän ottaa siis julkisesti kantaa vuonna 1994 säädettyä lakia vastaan.

Myös puheenjohtaja Halla-aho on pohtinut, ketkä ansaitsisivat vaimojen ohella tulla raiskatuiksi, kuten esimerkiksi Iltalehti kirjoittaa.

Halla-aho bloggasi jo viime vuosikymmenellä näin: “Raiskaukset tulevat joka tapauksessa lisääntymään. Koska näin ollen yhä useampi nainen tulee joka tapauksessa raiskatuksi, toivon hartaasti, että uhrinsa sattumanvaraisesti valitsevien saalistajien kynsiin jäisivät oikeat naisihmiset. Vihervasemmistolaiset maailmanparantajat ja heidän äänestäjänsä. Mieluummin he kuin joku muu. Heihin ei tehoa mikään muu kuin se, että monikulttuuri osuu omaan nilkkaan.”

Puheenjohtaja Halla-ahon skeptinen suhtautuminen lakiuudistukseen tarkoittaa siis sitä, maailmanparantajien sekä heidän äänestäjiensä raiskaajat voisivat raiskata maailmanparantajia ja heidän äänestäjiään ilman pelkoa leivättömästä pöydästä ja tuomioista.

Halla-aho siis toivoo, että “oikeiden naisihmisten” raiskaajat kuuluisivat niihin tuhanteen vuosittain toisen ruumiillista koskemattomuutta loukkaavaan henkilöön, joita vastaan ei koskaan nosteta syytettä.

Hän toivoo, ettei maailmanparantajien raiskaajien hyvinvointi häiriintyisi.

Suostuvaista alkavaa viikkoa.

Keskustelu raiskaamisesta jatkuu täällä.

Anzio