Suomi ja illuusio demokratiasta

Muistatko äänestäneesi Matti Harjuniemeä?

En minäkään.

Silti hän käyttää Suomessa valtaa, josta presidentti Sauli Niinistö saattaa vain unelmoida.

Matti Harjuniemi on Rakennusliiton puheenjohtaja, eli yksi niiden ammattiliittojen pampuista, jotka ovat valmiit kaatamaan yhteiskuntasopimuksen, jota viimepäivinä on markkinoitu myös kilpailukykysopimuksen nimissä.

Kuka on antanut Matti Harjuniemelle mandaatin äänestää huomenna maanantaina SAK:n hallituksen kokouksessa maamme tulevaisuuden kannalta merkittävän sopimuksen nurin?

Mietitäänpä tovi demokratiaamme.

Äänestimme eduskuntavaaleissa vuosi sitten keväällä 2015. Äänestysaktiivisuus oli totutulla tasolla: n. 70% äänioikeutetuista käytti oikeuttaan. Keskusta, Kokkarit ja Persut saivat 1.7 miljoonaa ääntä ja niiden oikeuttamana 62% kansanedustuslaitoksen paikoista.

Ottamatta omalta osalta kantaa tuloksen mielekkyyteen, kansa oli puhunut.

“Pulinat pois”, kuten Johannes Virolainen -vainas olisi pukenut asian sanoiksi.

Kansan tahdon mukaisesti muodostettiin hallitus, joka linjasi päätavoitteekseen maan kilpailukyvyn parantamisen.

Pidättäydyn jakamasta tyylipisteitä hallituksen toimintatavoille ja -tyylille, mutta kiistatta Suomen kansan enemmistön tahdon mukaisesti toimittiin.

Eli jälleen: “Pulinat pois”.

Muutaman mutkan kautta päädyttiin neuvottelemaan yhteiskuntasopimukseksi kutsuttua paperia, jossa määritellään muiden muassa työmarkkinalliset suuntaviivat maan kilpailukyvyn parantamiseksi.

Työntekijäpuolelta STTK ja Akava hyväksyivät sopimusluonnoksen. Niillä on reilusti yli miljoona jäsentä, eli ovat yhteensä suurempia kuin SAK, jonka senkin jäsenistä yli puolta miljoonaa palkansaajaa edustavat liitot haluaisivat neuvotella sopimuksesta.

Siis 1,7 miljoonaa palkansaajaa haluaisivat sopimuksen. Reilusti alle puoli miljoonaa, eli SEL:n, AKT:n ja Rakennusliiton jäsenet eivät.

Mutta SAK:ssa ei vallitsekaan demokratia. Sen kantaa ei määrää hallituksen äänestys. Jos on vähemmistössä, voi toimia oman mielensä mukaisesti taipumatta enemmistön tahtoon, kuten valtiollisella tasolla ollaan totuttu toimimaan.

AKT:n kohdalla tilanne on melkoisen selvä. Puheenjohtaja Marko Piirainen todentaa oman edun tavoittelun henkilökohtaisella tasolla ja on valmis syöksemään Suomen rotkon reunalta vain pedatakseen itselleen kansanedustajan paikan ja -palkan. Palkan, jollaisesta AKT:n rivijäsen ei uskalla edes haaveilla. Lue  Hesarin Marko Junkkarin taannoinen juttu Piiraisesta.

Mutta entäs sitten otsikon mystinen Matti Harjuniemi?

Useiden muiden liittojen lailla Rakennusliitto valitsee jäsenistöstään edustajiston joka neljäs vuosi. Rakennusliitolla on 84 000 jäsentä, joista äänioikeuttaan käyttää n. 20%. Eli reilut 16 000 henkilöä.

80% jäsenistä ei siis piittaa tuon taivaallista oman liittonsa luottamushenkilöiden valinnasta.

Ei, he maksavat verotuksessa vähennyskelpoisen jäsenmaksunsa vain varmistaakseen ansiosidonnaisen päivärahan, jos työt loppuvat.

Ja siitä ansiosidonaisesta päivärahastakin valtio, eli muut veronmaksajat maksaa 95%. Liitto surkuhupaiset 5%.

Rakennusliiton edustajistoon on riittänyt jopa vain 30 ääntä. Nämä “kansansuosikit” äänestävät sitten liiton päättävien elinten kokoonpanosta. Eli muutaman kymmenen ääntä keränneet “ääniharavat” äänestävät keskuudestaan seuraavan tason päättäjät.

Siis hallituksen, jonka mandaattia puheenjohtaja käyttää.

Sitten nämä mattiharjuniemet ovat valmiit kaatamaan Suomen kansan enemmistön tahdon mukaiset keinot parantaa maan kilpailukykyä ja toimimaan muutenkaan yhteisen edun mukaisesti. Näin he tekevät varmistaakseen pienpiirinsä suosion ja tuen ja täten oman asemansa.

Tämä ei ole demokratiaa.

Tämä on harvain valtaa.

Ja tämä on mahdollista nyky-Suomessa.

Voidaankin sanoa, että ay-liike on onnistunut täydellisesti kirjatussa tavoitteessaan ajaa vain jäsenistönsä etua yhteisen edun sijasta.

Näillä mennään.

Ammattillisesti aktiivista viikkoa toivottaen.

Anzio

Keskustelu jatkuu täällä.