Supisijat – nuo työpaikkojen verenhimoiset palkkionmetsästäjät
Kuten saimme viime viikolla kuulla, Suomi on YK:n teettämän The World Happiness Reportin mukaan maailman onnellisin maa. Vieläpä jo toista vuotta peräkkäin.
Oskuksi tässä kutsumani entinen työkaverini ei kuulu tuohon onnellisten suomalaisten joukkoon.
Törmäsin häneen raitiovaunupysäkillä tullessani jääkiekko-ottelusta lauantai-iltana.
Osku pummasi ”paria euroa” vieressäni seisseeltä mieheltä, mutta tunnistaessaan minut, käänsi katseensa pois ja luikahti paikalta.
Osku oli työkaverina hieman omaperäinen, hyvin taiteellinen tyyppi. Introvertti puurtaja, mutta työnsä jäljestä tinkimätön ammattihäiskä.
Hänen kohtalokseen koitui uusi yhteinen pomomme.
Pomo oli Oskun vastakohta: ekstrovertti vinttikoira, myyjä päästä varpaisiin, hänelle koko elämä oli yksi peli. Peli, joka piti voittaa hinnalla millä hyvänsä. Hän oli aina äänessä ja tapahtumien ja seurapiirien keskipisteenä.
Pomo ei pitänyt Oskusta, joka saattoi istua parin tunnin asiakaspalaverin sanomatta sanaakaan.
Osku kuunteli ja osasi soveltaa kuulemansa työsuoritteissaan. Mutta pomolle ei merkinnyt tuotoksen laatu, vaan ainoastaan palaverissa annettu hiljainen mielikuva. Sellaisesta hän ei pitänyt.
Koska pomon varauksellinen suhtautuminen Oskuun näkyi ja oli kaikkien tiedossa, ihmissuhdehaaskalle kerääntyi pienpetojen lauma. Joukko verenhimoisia oman edun tavoittelijoita, jotka keräsivät pisteitä pomolta supattelemalla suoraan hänelle tai hänen seurassaan Oskun tekemisistä. Sellaisista, joiden he arvelivat ärsyttävän pomoa.
Milloin Osku oli nähty kännissä kaupungilla, milloin mies oli myöhästynyt asiakaspalaverista, milloin jäänyt palaamatta lounaalta. Olipa joku epäillyt Oskun tekemää työtä plagiaatiksi. Jopa introvertin mielenterveyttä epäiltiin kahvipöytäkeskustelussa, kun pomo oli paikalla.
Oskun selän takana supattamisesta ja nälvimisestä tuli valuuttaa, jolla pääsi hankkiutumaan pomon suosioon.
Siksi Oskun tekemisiä kytättiin. Hän oli koko ajan supisijoiden suurennuslasin alla. Toiset supisijoista eristivät hänet, koska päättelivät, että hänen kanssaan seurustelu tai puuhastelu vähensi niitä pisteitä, joita häntä rienaamalla tienasi.
Kieroimmat supisijat taas näyttelivät Oskulle kaveria, koska päättelivät näin onnistuvansa keräämään enemmän aineistoa edelleen pomolle supistavaksi.
Nämä alhaiset juudakset katsoivat häntä hymyillen silmiin ja iskivät tikarin selkään heti tilaisuuden koittaessa.
Kun kiusaaminen jatkuu pitkään, voi kohde kokea olevansa koko työyhteisön kiusaama. Näin oli Oskunkin laita. Tätä ei herkkä taiteilijasielu kestänyt määräänsä kauempaa. Hän pakeni pahaa oloaan päihteisiin ja antoi hallinnasta riistäytyneellä alkoholinkäytöllään näppärän irtisanomissyyn, jota pomo ei jättänyt käyttämättä.
Osku kuului siihen yli 100 000 suomalaisen joukkoon, jota työpaikkakiusataan.
Maailman onnellisimmassa maassa työpaikkakiusaaminen on kaksi kertaa yleisempää kuin muualla Euroopassa keskimäärin, tietää Yle kertoa.
Työterveyslaitoksen mukaan työpaikkakiusaaminen ei ole yksi teko. Se on harkittu tapahtumaketju, prosessi, joka ajaa kielteisen kohtelun kohteeksi joutuneen tilanteeseen, jossa kiusattu kokee olevansa avuton ja puolustuskyvytön.
Kuten usein onkin.
Kiusatuksi tuleminen on siten vakava sosiaalinen konfliktitilanne, joka lisää stressiä ja saattaa romahduttaa terveyden ja hyvinvoinnin.
Työpaikkakiusaaminen on salakavalaa, sillä se voi alkuvaiheessa olla hienovaraista. Eritoten supattelijoiden uhreiksi joutuvilla. Supattelijat kokeilevat, uppoaako juoruilu hedelmälliseen maaperään. Jos supattelija kokee tekonsa kannattavaksi, perättömien juttujen tai tarkoitushakuisten liioittelujen sävy muuttuu roisimmaksi.
Ja muut supattelurinkiin kuuluvat haluavat nokittaa yhä vain pahantahtoisemmilla juoruillaan.
Työterveyslaitoksen tutkimusprofessorin Jari Hakanen määrittelee Kauppalehdelle kielteisen juoruilun negatiiviseksi puheeksi, joka kylvää huonoa ilmapiiriä ja pahimmassa tapauksessa pyrkii tuhoamaan keskustelun kohteena olevan henkilön maineen. Ja tämän supattelijat ovat valmiit tekemään vain ja ainoastaan pönkitääkseen omaa asemaansa pomon silmissä ja yrityksessä.
Supattelijat ovatkin kiusaajista salakavalimpia, sillä usein he eivät suoranaisesti kiusaa kiusattua. Kiusattu saattaa pitää supattelijaa jopa ystävänään. Supattelija saa ilkeämielisellä käyttäytymisellään muut tekemään näkyvät teot. Kuten Oskun tapauksessa pomon. Hän oli se, joka julkisesti sätti Oskua, jakoi kirjallisia varoituksia ja lopulta verokortin.
Oskun poistuttua kortistoon, pahansuovat ihmiset saivat uuden kohteen, sillä pomo paljasti kehnouttaan lähipiiriinsä luikerrelleille supattajille uuden henkilön, jota hän ei voinut sietää.
Seuraava potentiaalinen terveytensä menettäjä ja masentuja oli valittu.
“Mitä kauemmin epäasiallinen kohtelu jatkuu, sitä tuhoisammat ovat seuraukset”, Turun yliopiston väitöskirjatutkija Susanna Lundell kuvaa asian vakavuutta Ylelle ja jatkaa:
“Epäasiallinen kohtelu ja kiusaaminen altistavat itsetuhoisuudelle. Tiedetään, että jotkut kiusatut ja huonosti kohdellut ovat päätyneet itsemurhaan.”
Oskulle jäi kuitenkin elämä.
Jonkinlainen.
Supatteluvapaata alkavaa viikkoa.
Keskustelu työpaikkakiusaamisesta jatkuu täällä.
Anzio
Lisää vakavasta aiheesta esimerkiksi näistä linkeistä: