Tom of Finland ja rohkeus erottua

Tiistai alkoi poikkeuksellisen kepeästi. Kohtasin aamiaispöydässä tätä nykyä harvinaista herkkua: suomalaiselle brändille Suomessa suunnitellun mainoksen, joka oli oivaltava, hyväntuulinen ja vieläpä rohkea.

 

 

Erittäin epäsuomalaiseksi Helsingin Sanomien etusivun mainoksen teki se, että se uskalsi erottua. Vaikka kaava kiertää markkinointiviestinnän pahimmat karikot on perin yksinkertainen:

Jos ei erotu, ei voi tulla huomatuksi. Ja jos ei tule huomatuksi, ei voi tulla ostetuksi.

Tiuhaan Suomessa piipahteleva yhdysvaltalainen konsultti ja Aalto-yliopiston markkinoinnin vieraileva luennoitsija Ira Kalb tunnustautuu Suomi-faniksi. Osittain. Hän kehuu maamme infrastuktuuria, ylistää turvallisuutta ja on imponeerattu esimerkiksi aina säntillisesti aikataulujen mukaan kulkevasta julkisesta liikenteestä. Hän on ihastunut myös suomaisten älykkyyteen ja ystävällisyyteen ja hehkuttaa korkeata koulutustamme ja hyvää kielitaitoamme.

Yhtä asiaa hän kuitenkin ihmettelee: miksi me emme kerro maailmalle siitä kaikesta hyvästä, joka meillä on, niin että tarinamme pysäyttäisi kuuntelemaan. Niistä loistavista tuotteista, joiden luomisen ja valmistamisen inframme ja koulutettu työvoimamme mahdollistaa.

Piireissä, joissa olen koko työelämäni puuhastellut, tätä kertomista tavataan kutsua markkinoinniksi. Markkinointi puolestaan on usein itsensä ja aikaansaannoksiensa, eli tuotteiden tai palveluiden ja niiden muista edukseen erottuvien ominaisuuksien esittelemistä kohtuullisen suosittavaan sävyyn. Ja vieläpä tavalla, joka jättää muistijäljen. Mutta suomaiselle tämä on vaikeaa.

Näin siksi, että meitä piinaa erottumisen pelko.

Ira Kalb kutsuukin Suomea osuvasti ”Maailman tarkimmin vaalituksi salaisuudeksi”. Hän ehdottaa, että Suomen kannattaisi palkata Suomea maailmalle markkinoimaan joku ei-suomalainen. Näin aiheesta Uusi Suomi.

Jos suomalaisen brändin mainoksen on suunnitellut ruotsalainen mainostoimisto, mainoselokuvan on ohjannut ruotsalainen ohjaaja, mainoksen ostanut riikinruotsalainen markkinointitiimi ja mainos näytetään vielä ruotsalaiselle yleisölle, suomalainenkin brändi saa yksilöllisen sielun ja ryhtiä. Katso vaikka:

 

Tällä mainoksella K-Rauta erottui Ruotsin markkinoilla muista toimijoista, tuli siten huomatuksi ja voi näin ollen odottaa ovipumppujen laulamista. Meillä koti-Suomessa rautakaupat kilpailevat sillä, kuka erottuu vähiten ja muistuttaa kilpailijaansa eniten. Ne kaikki tuppautuvat aamiaispöytiimme ja olohuoneisiimme vetelillä, mutta hajuttomilla hintatarjouksilla. Samanlaisilla, kuin naapurinsakin. Eikä yksikään tule huomatuksi. Sillä voisihan pahimmillaan käydä niin, että joku huomaisi erottuvan mainoksen, eikä pitäisikään siitä.

Finlaysonilla on oivallettu, ettei kaikkien tarvitsekaan pitää Tomppa-lakanoista saati niiden mainoksista. Mutta ne, jotka liinavaatteista pitävät, piehtaroivat niissä ylpeinä itsestään ja valitsemastaan kuosista.

Sillä ne merkitsevät omistajalleen jotakin.

Mallistoon on ladattu merkitys rohkealla tuotekehityksellä, markkinoinnilla ja brändin käyttäytymisellä. Ja vaikka kohderyhmä edustaakin vähemmistöä, vähemmistö on globaalisti valtavan suuri.

Finlaysonin Tom of Finland –malliston lanseeraus on Vuoden markkinointiteko.

Ugh.

Anzio

Mitä mieltä olet? Liity fb-ryhmään Anzion mukaan ja kerro.

Ps. Kirjoittaja ei ole saanut kirjoituksensa vastineeksi Finlaysonilta lakanoita eikä muitakaan liinavaatteita. Nähtäväksi jää, saako hän sieltä edes pyyhkeitä.