Tylsää, kun kukaan ehdokkaista ei oikeasti halua presidentiksi. Paitsi tietysti Paavo.

“Vaaleista uhkaa tulla tylsät”, otsikoi Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Juha Akkanen juttunsa 13.1.

Hän kirjoitti seuranneensa nykyisen mallisia presidentinvaaleja – siis suoria kaksivaiheisia kansanvaaleja – ensimmäisistä, vuonna 1994 pidetyistä vaaleista lähtien.

Ja hän ennusti, että näistä vaaleista olisi tuleva erilaiset kuin edeltäjänsä.

Hän aloitti hyvistä puolista: lokaa ei hänen mukaansa ole sanottavasti lentänyt. Että kampanjajoukkueet ja kiihkeät kannattajat eivät levitä ilkeämielisiä perättömiä juoruja kilpailevista ehdokkaista.

Hän totesi, että vuoden 1994 vaalit olivat näistä uudenmallisista tähän asti likaisimmat. Silloin kaikista kolmesta pääehdokkaasta – Sdp:n Martti Ahtisaaresta, keskustan Paavo Väyrysestä ja kokoomuksen Raimo Ilaskivestä – liikkui jos jonkinlaisia juoruja.

Ja olipa Rkp:n Elisabeth Rehnillekin kerääntynyt salattuja syntejä sen jälkeen, kun hänen kannatuksensa alkoi tavoittaa herrakolmikkoa.

Akkanen kirjoitti pääkirjoituksessaan, että nyt katujen varsille sijoitetut vaalimainoksetkin ovat enimmäkseen saaneet olla rauhassa.

Sitten pääkirjoitustoimittaja siirtyi niihin huonoihin puoliin:

Hän kirjoitti, että vaalikamppailu oli ainakin siihen saakka ollut kuin talvi täällä Etelä-Suomessa: harmaa.

Hänen mukaansa vaalitilaisuuksissa käy kyllä väkeä, ja että kentältä saatujen viestien mukaan suosituimpia tuntuivat olevan Sauli Niinistön ja Paavo Väyrysen tilaisuudet.

Niinistöä journalisti sanoi huomanneensa jopa fanitettavan:

“Niinistön ei tarvitse edes sanoa mitään. Faneille riittää, kun pääsee näkemään tulevan presidentin (siis fanien mielestä) lähietäisyydeltä, ehkä jopa hipaisemaan ulsterin hihaa”.

Akkanen pohti, että vaaleissa tuntuu olevan vain kaksi kiinnostavaa tekijää: meneekö Niinistö läpi jo ensimmäisellä kierroksella, ja jos ei, kuka nousee häviämään hänelle toisella kierroksella.

“Näissä vaaleissa ei näyttäisi muhivan yllätystä.”

Akkanen totesi mielipidemittaustenkin olleen tasaisen tylsiä, ellei oteta lukuun Niinistön kannatuksen kutistumista.

Ai niin, Juha Akkasen pääkirjoitus julkaistiin Helsingin Sanomissa 13.1.2012.

Ja Akkanen oli osittain väärässä. Ei ollut aavistanut toimittaja esimerkiksi sitä, että toisella ja ratkaisevalla kierroksella muhi yllätys: pääkaupungissa äänet Niinistön ja Haaviston välillä menivät tasan 50-50.

Mutta pääkirjoitus olisi voitu julkaista toistamiseen myös tammikuussa 2018.

Eipä tiennyt Akkanen kirjoitusta laatiessaan, miten harmaa talvi ja tylsät vaalit olisi luvassa kuusi vuotta myöhemmin.

2012 ehdokkaat sentään tuntuivat haluavan presidentiksi.

Nyt kukaan ei taida oikeasti edes haluta.

Paitsi tietysti Paavo

Useampi on mukana muista motiiveista.

Mutta se ei ole syy jättää äänestämättä.

Lähdenkin tästä kohti vaalihuoneistoa.

Ja äänestän tylsästi sitä ihan samaa ehdokasta kuin kuusi vuotta sittenkin äänestin.

 

Sori Paavo, se et ole sinä.

 

Anzio

Kerro mielipiteesi 2018 presidentinvaaleista.