Ujot huomataan työpaikoilla. Viimeistään yt-neuvotteluissa.

Törmäsin taannoin kaupungilla entiseen kollegaani. Kutsuttakoon häntä tässä vaikka Pirkoksi. Pirkko ei ollut ensin tunnistavinaan minua katseittemme kohdatessa raitiovaunupysäkillä. En antanut Pirkon painuvan pään hämätä, lähestyin häntä, ja vaihdettuamme väkinäiset tervehdykset, esitin turhan ja tyhjän kysymyksen: “No mitä sulle kuuluu?”

Pirkolle ei kuulunut hyvää. Hän oli saanut potkut mainostoimiston edellisellä yt-kierroksella.

Häpeä tunnustaa, mutta Pirkon tilanne ei yllättänyt minua.

Tapaus tuli mieleeni, kun luin psykiatri Juhani Mattilan ajatuksia ihmisen herkkyydestä ja sen kunnioittamisesta. Ajattelemisen aihetta antanut juttu löytyy tästä.

Mattilalla on pointti. Hän sai pohtimaan ihmisten herkkyyttä myös työelämässä.

Työpaikoilla on kovaa. Eritoten näinä aikoina, kun yritykset taistelevat markkinavoimia ja palkannauttijat – ikävä kyllä – usein myös toisiaan vastaan säilyttääkseen työpaikkansa.

Evoluutio on ohittanut vaiheen, jossa taistelu työpaikkojen nokkimisjärjestyksestä ratkottiin fyysisellä voimain mittelöllä.

Nyt taisto käydään henkisellä tasolla. Aseena on usein äänivoima: mitä kovempi ääni, sitä varmemmin saa ideansa läpi. Ja mitä useammin saa ideansa läpi, sitä korvaamattomammalta saa itsensä asiantuntijaorganisaatiossa näyttämään.

On ihmisryhmä, jolla on vaikeuksia saada ideoitaan jatkojalostettavien joukkoon, vaikka ajatukset olisivat miten nerokkaita tahansa. He ovat niitä työryhmän hiljaisia, jotka eivät tee itsestään itseään suurempaa numeroa.

He eivät ole vahvimillaan ajatustensa esittämisessä.

Näin siksi, että he saattavat olla ujoja.

Ujous taas mielletään usein heikkoudeksi, jopa tyhmyydeksi. Ja sitä ujous ei vähimmässäkään määrin ole.

Usein ujous on herkkyyttä. Herkkä ihminen kokee maailman voimakkaammin, tarkkailee tilannetta, ympäristöä, ihmisiä. Hän aistii vallitsevia mielialoja ja niiden liikkeita. “Ujo ihminen on sieluttoman suorittajan vastakohta”, kuten Mattila asian ilmaisee. Usein ujo ihminen jäsenteleekin aistimistaan selkeitä ja eheitä kokonaisuuksia.

Sellaisia, joihin vain herkkä ihmismieli kykenee.

Sellaisia, joita vähemmän ujon ihmisen on ilo myydä ja näin muuttaa ne koko organisaatiota ruokkiviksi positiivisiksi kassavirroiksi.

Ikävä kyllä vaikuttaa siltä, että yt-neuvotteluissa ujot henkilöt ovat yliedustettuina niillä nimilistoilla, joilla luullaan parannettavan kilpailukykyä poistamalla nimet palkkalistoilta.

Pomolta edellytetäänkin varsinkin asiantuntija- ja luovissa organisaatioissa viisautta kysellä, kuunnella ja arvostaa erityyppisiä työntekijöitä.

Myös sellaisia, joita pitää kuunnella aivan erityisen tarkasti. Nöyrällä korvalla. Nöyristä, mutta tuloksekkaista johtamistavoista kirjoitti fastcompany näin.

Äänekkäät pitävät kyllä huolen siitä, että he tulevat kuulluiksi erityisesti kuuntelemattakin.

Keskustelu jatkuu täällä.

Hyvää isänpäivän iltaa.

Ja alkavaa työviikkoa.

Tasapuolisesti.