Palautuspullot roskikseen, Hummerilla bilettämään!

Nimettömänä pysyttelevä Asiattoman toimitukselle tuttu herra X ajautui kiihkeään keskusteluun kesäjuhlissa. Tässä ei sinänsä ole mitään epätavanomaista. Herra X on henkilö, jota hänen harvat ystävänsäkin luonnehtivat intensiiviseksi. Mutta aihe oli tavanomaista mielenkiintoisempi, nimittäin pullopalautus.

Herra X oli kertonut heittävänsä aina silloin tällöin puolisonsa tietämättä suuria määriä palautuspulloja ja -tölkkejä roskikseen. Kysymys oli silkasta mukavuudenhalusta ja ajansäästöstä. Juomapakkausten vieminen markettiin ja palautus huonosti toimivalla automaatilla ei kuulemma ollut hänestä panteista saatavan rahan arvoista.

Osa kesäjuhliin osallistujista oli pöyristyneitä. Kierrätys on tärkeää ja jokaisen velvollisuus, he sanoivat. Herra X puolusti omaa oikeuttaan heittää pullot roskikseen. Hänhän oli pullopanttinsa maksanut. Paikallaolijoiden mukaan “kumartaminen kierrätysjumalan edessä” saatettiin mainita seuranneessa väittelyssä.

Kuka siis oli oikeassa, sympaattiset juhlavieraat vai vastarannan kiiski herra X?

Pohditaan asiaa tarinan avulla. Asiatonlandiassa, tarujen ihmemaassa, pullon roskapönttöön heittämisen kustannus on 20 senttiä. Tähän sisältyvät sekä ympäristön kuormituksen, jätehuollon ja menetetyn kierrätysraaka-aineen kustannukset.

Pullojen kierrättämisestä saadaan siis 20 sentin hyöty pulloa kohti. Tämän suuruinen kustannus vältetään, kun pullo menee kierrätykseen roskalaatikon sijasta. Näiden hyötyjen vuoksi Asiatonlandiaan perustetaan suomalaista muistuttava pullonpalautusjärjestelmä.

Jos asia mietityttää, Asiatonlandiassa on vain yhdenlaisia pulloja. Mutta ihmisiä siellä on sen sijaan kahdenlaisia.

Toisille pullojen palautukseen käytetyn vaivan kustannus ei ole suuri, se on vain 10 senttiä / pullo. Tämä voi johtua henkilökohtaisista mieltymyksistä tai ajan alhaisesta vaihtoehtoiskustannuksesta. Esimerkiksi opiskelijoilla ja eläkeläisillä pullonpalautukseen käytetyn ajan arvo on pienempi kuin kiireisellä työntekijällä.

Toisilla kierrätyksen kustannus on suurempi, 30 senttiä pulloa kohti. Nämä ihmiset voivat olla kiireisiä, asua kaukana pullopalautuksesta tai muuten vain pitää kierrätystä vaivalloisena.

Mainitaan vielä, etä pullopalautuksen kustannus on se summa, jonka ihminen olisi valmis maksamaan palautukselta välttyäkseen. Nyt siis tiedetään pullopalautuksen hyödyt ja kustannukset. Hyödyt ovat 20 senttiä ja kustannukset joko 10 tai 30 senttiä pulloa kohti.

Enää täytyy pohtia oikea pullopantin suuruus. Jos pantti on alle 10 senttiä pullo, edes vähän palautuksesta kärsivät eivät palauta pulloja. Tämä on huono juttu. Pullojen heittämisestä roskikseen koituu heille vain 10 sentin kustannus, mutta palauttamisesta saadaan 20 sentin hyöty. Hyvinvointia tuhoutuu siis 10 senttiä joka kerran, kun vähäkustannuksinen asiatonlandialainen heittää pullon roskikseen.

Toisaalta jos pantti on yli 30 senttiä, kaikki palauttavat pullot. Tämäkin on huono juttu. Joka kerran kun paljon palautuksesta kärsivät henkilöt palauttavat pullon, hyvinvointia tuhoutuu 10 senttiä. Kierrätyksen hyötyhän on vain 20 senttiä ja palauttamisen kustannus 30 senttiä.

Hyvinvoinnin kannalta järkevä pullopantti on sellainen, että alhaisen kustannuksen ihmiset palauttavat pullon ja korkeamman kustannuksen ihmiset heittävät pullot roskiin.

Tässä yksinkertaisessa tapauksessa mikä tahansa 10 ja 30 sentin välillä oleva pantti toimii. Jätämme lukijan pohdittavaksi monimutkaisemman tarinan, jossa asiantonlandialaisten palautuskustannukset ovat jakautuneet tasaisesti 10:n ja 30:n välillä. Tässä tapauksessa vain 20 sentin eli täsmälleen kierrätyshyötyjen suuruinen pantti on oikea. Tulos on perustaloustiedettä. Taloustieteen slangilla sanottuna oikea haittavero on ulkoisvaikutuksen suuruinen.

Joka tapauksessa, jos liian suuri pullopantti tai yhteisön painostus ajaa korkean kustannuksen ihmiset palauttamaan pulloja, hyvinvointia tuhoutuu. Palataksemme herra X:ään, joudumme toteamaan, että hän on oikeassa. Sikäli kun pullopantti on Suomessa oikealla tai ei ainakaan liian alhaisella tasolla, hänen pitää heittää pullot roskikseen. Jos kesäjuhlavieraat tai vaimo pakottavat hänet kierrättämään, maailmasta tulee köyhempi paikka.

Emme tietenkään voi olla täysin varmoja siitä, että pullopantti ei ole Suomessa liian alhainen. Mutta erittäin korkea kierrätysaste viittaisi siihen, että näin ei ole. Kysyimme vielä varmistaaksemme herra X:ltä tämän kustannuksista. Hän kertoi, että kaksinkertainenkaan pullopantti ei saisi häntä vapaaehtoisesti kierrättämään. On siis hyvin todennäköistä, että hyvinvointinäkökulmasta herra X:n pitää heittää pullot roskiin.

Toisin sanoen, jos joskus näette herra X:n työntämässä kaljatölkkejä roskalaatikkoon, pidättäytykää tuomitsemasta. Tervehtikää häntä sen sijaan iloisesti. Herra X voi olla tekemässä jotakin yhteiskunnallisesti hyödyllistä.

J.K. Aivan sama pätee muuten muihinkin haittaveroihin, tai Pigou-veroihin, kuten niitä usein kutsutaan. Jos ne on asetettu oikealle tasolle, haitan aiheuttajat korvaavat aiheuttamansa yhteiskunnalliset kustannukset täysimääräisesti. Näin ollen ei ole mitään syytä tuomita haitan aiheuttajien käyttäytymistä.

Esimerkiksi maailmassa, jossa päästökaupan tai muun verotuksen avulla hiilidioksidipäästöjen hinta on saatu oikealle tasolle, päästöjen aiheuttajien tuomitseminen on haitallista. Voima- tai muut teollisuuslaitokset, jotka olisivat toiminnassa haittaverosta huolimatta, lisäävät väistämättä hyvinvointia.

Sijoittaminen fossiilisiin polttoaineisiin ei tässä maailmassa ole mitenkään haitallista tai tuomittavaa, päinvastoin. Myöskään juhliin venytetyllä Hummerilla saapuvaa nousukasurpoa ei tarvitse tuomita eettisin perustein, vaan pelkästään esteettisin.

Oikein asetetun ruuhkamaksun vallitessa aamuruuhkaan lähtevä autoilija ei tee mitään väärää.

Mutta kaikki tämä edellyttää tietenkin, että verotus on juuri oikealla tasolla. Liian matala haittavero aikaansaa sen, että saasteita on liikaa tai kierrätystä liian vähän. Tämä pitänee paikkansa hiilidioksidipäästöjen osalta, joten Hummer-mies saattaa hyvinkin tuhota hyvinvointia.

Monissa tapauksissa tilanne on päinvastainen. Esimerkiksi valtion into saada verotuloja voi hyvinkin johtaa liian korkeaan haittaveroon tai ruuhkamaksuun. Liian korkea vero johtaa siihen, että saasteita tai liikennettä on liian vähän tai kierrätystä liian paljon.

Haittaveron saaminen kohdalleen ei ole yksinkertaista, eikä vero olekaan aina paras vaihtoehto.

J.J.K. Taustaoletuksena on koko ajan, että pullopalautus on järkevä tapa organisoida pullojen ja tölkkien kierrätys. Tämä ei ole itsestäänselvää, eikä suomalaisesta järjestelmästä ole tietojemme mukaan tutkimusta.

Lukija huomasi varmasti myös, ettei oletus pullopalautuksen vakioisesta rajakustannuksesta ole kovin järkevä. Yhden ja kahden pullon palautuksesta seuraava kustannus ei poikkea kovin paljon, kun markettiin on jo vaivauduttu. Myöskään pullokierrätysjärjestelmän skaalaetuja ei otettu huomioon. Samoin emme ottaneet huomioon, että roskikseen heittäjä joutuu maksamaan osan jätehuollon kustannuksista.  Muoti-ilmaisua käyttääksemme sori siitä.

Kaikesta tästä voi käydä keskustelua kommenttikentässä.