Brexit, Trump ja ennustemarkkinat

Brexit-kansanäänestyksen tulos oli monelle ikävä yllätys. Aika monta kertaa on kuultu myös väite, että markkinat ennustivat tuloksen väärin. Asiattoman toimituskin on päässyt käymään aiheesta keskustelua sekä sosiaalisessa mediassa että fyysisessä todellisuudessa.

Sama keskustelu on jatkunut nyt kun on pyritty arvioimaan Donald Trumpin mahdollisuuksia tulla valituksi Yhdysvaltain presidentiksi. Mielipidetiedustelujen perusteella Clintonin kannatus on noin 48 % ja Trumpin 41 %. Ennustemarkkinat arvioivat Clintonin voittotodennäköisyydeksi noin 75 %. Monelle näyttää olevan epäselvää, mitä tämä luku tarkoittaa ja miten se eroaa mielipidetiedusteluista.

Markkinoita, joiden perusteella Brexitin todennäköisyyttä arvioitiin etukäteen, oli monenlaisia. Arvioita muodostettiin ainakin varta vasten perustettujen ennustemarkkinoiden, vedonlyöntitoimistojen kertoimien ja valuuttamarkkinoiden perusteella. Trumpin valintatodennäköisyyttä voidaan arvioida ainakin kahden edellämainitun avulla.

Vaikka Brexitistä on kulunut jo hetkinen, sitä on helpompi käyttää esimerkkinä kuin Trumpin valintaa, lähinnä koska lopputulos on jo tiedossa.

Ennustemarkkina PredictIt:in mukaan Brexitin todennäköisyys oli äänestystä edeltävänä iltana vain jotakin 20-25 %:n luokkaa. Vedonlyöntikertoimet ja valuuttakursseihin perustuvat laskelmat tuottivat suurin piirtein samanlaisia arvioita. Silti äänestystulos oli mikä oli, 52 % puolesta ja 48 % vastaan.

Eikö tämä tarkoita sitä, että markkinat olivat väärässä? Ei mitenkään välttämättä. Ennustemarkkinat ennustivat, että Brexitin todennäköisyys oli ainakin viidesosan suuruinen. Toisin sanoen markkinoiden “näkemyksen” mukaan Brexitin todennäköisyys oli koko ajan merkittävä.

Aivan vastaavasti Asiattoman toimitus saattaisi ennustaa ennen nopanheittoa, että kuutosen todennäköisyys on vain 1/6. Jos nopanheiton tulos on kuutonen, kukaan tuskin sanoisi, että ennuste oli väärä. Ennustehan koski kuutosen todennäköisyyttä. Tapahtumia, joiden todennäköisyys on 1/6 kerta kaikkiaan tapahtuu aina välillä.

Markkinoiden Brexit-ennusteessa on kysymys samasta asiasta.

On tärkeää huomata, että toisin kuin mielipidetiedustelut, markkinat eivät arvioi kansanäänestyksen voimasuhteita, vaan lopputuloksen todennäköisyyttä. Se, että Brexitin todennäköisyydeksi arvioitiin 20 % ei tarkoita, että markkinat arvioivat äänten jakautuvan 80-20 vastustajien ja kannattajien välillä, vaan jotain aivan muuta.

Asiaa kannattaa kuitenkin pohjustaa vähän perusteellisemmin. Seuraavaksi yritämme esittää mahdollisimman yksinkertaisesti mitä ennustemarkkinoilla tehdään ja miksi tuloksena on järkevä ennuste. Esimerkkinä käytetään koko ajan Brexitiä, mutta yhtä hyvin voisimme puhua mistä tahansa niistä lukuisista asioista, joiden todennäköisyyttä ennustemarkkinoilla arvioidaan.

Jutun lopussa esitämme vielä toiveen ennustemarkkinoiden saamiseksi myös Suomeen.

1. Mitä ennustemarkkinoilla myydään ja ostetaan?

PredictIt-ennustemarkkinat toimivat suurin piirtein seuraavasti.

Kauppaa käydään kahdenlaisilla arvopapereilla. Ensimmäinen on Kyllä-arvopaperi. Sen omistajalle maksetaan yksi euro, jos Brexit tapahtuu. Arvopaperista saa nolla euroa, jos Brexitiä ei tapahdu.

Toinen arvopaperi on Ei-arvopaperi. Sen arvo on peilikuva Kyllä-arvopaperista. Omistaja saa euron, jos Brexitiä ei tapahdu ja nolla euroa, jos tapahtuu.

Voimassa on aina yhtä monta Kyllä- ja Ei-arvopaperia. Arvopaperit nimittäin syntyvät osallistujien välisessä kaupankäynnissä.

Ajatellaan esimerkiksi alkutilannetta, jossa yhtään arvopaperia ei ole vielä liikkeellä. Yhtäältä Eeva ilmoittaa haluavansa ostaa Kyllä-arvopaperia hintaan 20 senttiä. Toisaalta Kaarina ilmoittaa haluavansa ostaa Ei-arvopaperia hintaan 80 senttiä.

Markkinat yhdistävät nyt Eevan ja Kaarinan. Eeva maksaa 20 senttiä ja saa haltuunsa yhden Kyllä-arvopaperin. Kaarina taas maksaa 80 senttiä ja saa haltuunsa Ei-paperin. On siis syntynyt yksi kappale kummankinlaista paperia.

Kannattaa ehkä käydä läpi yksityiskohtaisesti miksi tämä on mahdollista.

Halutessaan ostaa Kyllä-arvopaperin 20 sentillä Eeva kertoo haluavansa seuraavan diilin. Jos Brexit tulee, Eeva saa euron, mutta koska on maksanut paperista 20 senttiä, nettona hän saa 80 senttiä. Jos Brexitiä ei tule, hän menettää maksamansa 20 senttiä.

Toisin sanoen Eeva suostuu maksamaan 20 senttiä jos Brexitiä ei tule, kunhan saa 80 senttiä jos tulee.

Samalla päätelyllä huomataan, että Kaarina, joka haluaa ostaa Ei-paperin 80 sentillä kertoo haluavansa peilikuvadiilin. Hän suostuu maksamaan 80 senttiä jos Brexit tapahtuu, jos vain saa 20 senttiä ellei Brexitiä tule.

Kaupankäynti on siis mahdollista Kaarinan ja Eevan välillä. Markkinat siirtävät nettona 80 senttiä Kaarinalta Eevalle, jos Brexit tapahtuu ja 20 senttiä Eevalta Kaarinalle, jos ei tapahdu. Molemmat ovat ostotarjouksen tehdessään ilmoittaneet haluavansa juuri tällaisen diilin.

Käytännössä siis markkinan pitäjä kerää yhteensä euron, 20 senttiä Eevalta ja 80 Kaarinalta ja antaa tuon euron Eevalle Brexitin tapauksessa ja Kaarinalle, jos Brexitiä ei tule. Markkinanpitäjä ei siis tee voittoa eikä tappiota tapahtuipa Brexit tai ei.

Omistajat voivat tietenkin jälkikäteen myydä edelleen äskeisellä tavalla syntyneitä arvopapereita. Eeva voi esimerkiksi tarjoutua myymään Kyllä-paperinsa myöhemmin sopivaksi katsomallaan hinnalla. Kauppaa siis käydään samanaikaisesti “uusilla” ja “vanhoilla” arvopapereilla.

Kulloinenkin markkinahinta on viimeksi tehdyn arvopaperikaupan hinta Kyllä-hinnaksi muunnettuna. Siis jos viimeksi myytiin Kyllä-paperi 27 sentillä, markkinoiden pitäjä ilmoittaa nykyiseksi markkinahinnaksi 27 senttiä. Samoin markkinahinta on 27 senttiä, jos viimeksi myytiin Ei-paperi hintaan 73 senttiä.

Markkinahinta ilmoittaa samalla ennustemarkkinan ennusteen Brexitin todennäköisyydelle. Esimerkin 27 sentin hinta tarkoittaa, että markkinat arvioivat todennäköisyydeksi 27 %.

2. Miten ennustemarkkinoiden ennustetta voidaan perustella?

Äskeinen siis kuvasi, kuinka ennustemarkkinat teknisesti toimivat. Kiinnostavaa on tietenkin se, miksi ihmeessä markkinahinta muka antaisi hyvän ennusteen Brexitin todennäköisyydelle.

Tätä varten täytyy pohtia osallistujien kannustimia kaupankäyntiin. Ajatellaan, että Eeva arvioi Brexitin todennäköisyydeksi 25 %. Kuinka paljon hän on valmis maksamaan Kyllä-paperista?

Itse asiassa minkä tahansa hinnan joka on alle 25 senttiä. Eeva nimittäin arvioi Kyllä-arvopaperin olevan 1 euron arvoinen 25 %:n eli yhden neljäsosan todennäköisyydellä ja 0 euron arvoinen 75 % todennäköisyydellä. Odotusarvomielessä Kyllä-paperin arvo Eevalle on siis 25 senttiä. Luonnollisesti Eeva ei suostu maksamaan paperista tätä enempää, mutta ostaa mielellään millä tahansa alhaisemmalla hinnalla.

Kyllä-paperin arvo on Eevalle siis 25 senttiä. Tästä voidaan johtaa paitsi Eevan osto- myös myyntihalukkuus. Eeva suostuu myymään Kyllä-papereita millä tahansa 25 senttiä korkeammalla hinnalla. Eli aina jos markkinoilla joku suostuu ostamaan Kyllä-papereita yli 25 sentillä, Eeva myy. Jos joku suostuu myymään alle 25 sentillä, Eeva ostaa.

Ei-paperin myyminen on sama asia kuin Kyllä-paperin ostaminen ja päinvastoin, joten Ei-paperien kauppaa ei ole tarpeen pohtia erikseen. Lukija voi itse johtaa Eevan myynti- ja ostohalukkuuden Ei-paperille.

Sama päättely voidaan toistaa mille tahansa Brexit-todennäköisyysarviolle. Toisin sanoen markkinoille osallistujan maksuhalukkuus heijastaa suoraan tämän arviota Brexit-todennäköisyydestä. Jos Kaarinan arvio Brexitin todennäköisyydestä on x prosenttia, hän ostaa Kyllä-paperia, kun hinta on alle x senttiä ja myy sitä, jos hinta on yli x senttiä.

Asia on kuvattu myös taulukossa 2.

Ennustemarkkinoiden toiminta perustuu juuri tähän. Ostamalla ja myymällä arvopapereita tietyllä hinnalla ihmiset paljastavat mitä he uskovat ja tietävät Brexitin todennäköisyydestä. Joka kerran, kun joku suostuu ostamaan Kyllä-arvopaperin tietyllä hinnalla, hän paljastaa, että uskoo todennäköisyyden olevan tuota hintaa suurempi. Aina kun joku suostuu myymään, hän tulee paljastaneeksi, että todennäköisyys on hänestä hintaa pienempi.

Toisin sanoen, mahdollisuus tehdä voittoa saa ihmiset paljastamaan kumpaan suuntaan markkinahinnasta heidän arvionsa Brexit-todennäköisyydestä poikkeaa. Kaikki muut havaitsevat tämän, ja perustavat oman arvionsa todennäköisyydestä paitsi omaan tietoonsa, myös siihen, mitä näkevät muiden markkinoilla tekevän.

Tämä kaikki on toki tuttua vedonlyöntiä harrastaville. Ennustemarkkinat toimivat aivan samalla tavalla kuin esimerkiksi Toto. Erona on se, että markkinahinnat ilmoitetaan todennäköisyyksinä vedonlyönnissä käytettyjen kertoimien asemesta. Vedonlyöntikertoimet voidaan yksinkertaisella muunnoksela muuttaa todennäköisyyksiksi ja päinvastoin.

Esimerkkitarina siitä, miten markkinat toimivat, voisi olla vaikka seuraavanlainen.

Poliittisessa kampanjassa töissä oleva Eeva arvioi tietojensa perusteella, että Kyllä-paperin markkinahinta on liian alhainen ja ostaa sitä. Kaarina havaitsee hänen ostamisensa, ja huomaa, että Eeva arvioi todennäköisyyden markkinahintaa korkeammaksi. Tämä saa myös Kaarinan nostamaan omaa arviotaan todennäköisyydestä. Eevan täytyy maksaa enemmän, jos haluaa ostaa lisää.

Mutta hintojen muutoksen suuruus vaikuttaa myös Eevan arvioon. Jos Kaarinan hintapyyntö ei esimerkiksi nouse paljoakaan hänen ostoistaan huolimatta, Eeva tajuaa, että Kaarinan arvio todennäköisyydestä on hänen arviotaan alempi siitäkin huolimatta, että Kaarina nyt tietää että Eevan arvio on korkeampi. Eeva tajuaa, että Kaarinalla täytyy olla jotakin tietoa, joka saa tämän aikaan. Siksi Eevakin alentaa omaa todennäköisyysarviotaan ja siksi myös maksuhalukkuuttaan. Eevan ja Kaarinan todennäköisyysarviot ja siten maksuhalukkuudet siis lähestyvät toisiaan.

Prosessi jatkuu, kunnes Eevan ja Kaarinan arvio todennäköisyydestä on sama, eikä sen vuoksi kumpikaan enää halua käydä kauppaa. Markkinahinta ja siis markkinoiden julkinen ennuste Brexit-todennäköisyydelle asettuu tasolle, joka vastaa tätä yhteistä arviota. Eevan hallussa ollut uusi informaatio on siis täydellisesti siirtynyt kaikkien näkyvillä olevaan markkinahintaan.

Samanlainen mekanismi toimii myös kun kaupankävijöitä on enemmän. Kaikkien markkinatoimijoiden hallussa oleva tieto siirtyy samalla tavalla markkinahintaan. Markkinahinta muuttuu, kunnes asettuu tasolle, jolla kukaan ei halua enää käydä kauppaa. Koska kukaan ei halua enää käydä kauppaa, kukaan ei voi myöskään olla eri mieltä Brexitin todennäköisyydestä. Kaupankäyntihalukkuushan on, kuten nähtiin, suoraan riippuvainen todennäköisyysarviosta.

Tarinan markkinat tuottavat siis julkisen arvion Brexit-todennäköisyydestä. Arvio on vieläpä sellainen, että kaikki ovat siitä samaa mieltä ja joka heijastaa kaikkea markkinatoimijoiden hallussa olevaa tietoa.

Esimerkissä kuvattu ns. informaatiomielessä tehokas markkina on tietenkin äärimmäisen tyylitelty rakennelma. Tarkoitus ei olekaan väittää, että ennustemarkkinat todellisuudessa toimisivat ihan noin hyvin. Koko hommaan liittyy runsaasti komplikaatioita, kuten esimerkiksi kuuluisat Grossman-Stiglitz– ja kaupankäynnin mahdottomuus -tulokset osoittavat.

Tarinan taustalla on tietysti myös ajatus rationaalisista tietoa tietyllä tavalla käsittelevistä toimijoista. Myöskään suhtautumisesta riskiin tai rajalliseen budjettiin ei puhuttu tarinassa mitään. On myös kyseenalaista ovatko todelliset ennustemarkkinat riittävän likvidejä manipuloinnin estämiseksi. Tarina ei siis ole tarkoitettu kirjaimellisesti otettavaksi.

Hauska suomenkielinen johdatus joihinkin näistä aiheista on muuten vähän aikaa sitten julkaistu podcast. Mukana on myös Asiattoman toimituksen väkeä.

Vaikka markkinat eivät todellisuudessa toimisikaan aivan yhtä hienosti kuin tarinassa, tarina kertoo silti meille jotakin kiinnostavaa. Ennustemarkkinoilla toimijoilla on rahallinen kannustin paljastaa hallussaan olevaa informaatiota. Hyvin toimilla markkinoilla tämä johtaa siihen, että maailmassa hajallaan oleva tieto tiivistyy markkinahintoihin.

Mekanismi on aivan toisenlainen kuin mielipidetiedusteluissa. Gallupissa kenelläkään ei ole erityistä kannustinta puhua totta, saati käyttää aikaa ja rahaa asioiden pohtimiseen tai selvittämiseen. Ennustemarkkinoilla kaikilla on selkeä taloudellinen kannuste toimia rehellisesti omien uskomustensa perusteella. Riittävän likvidit ennustemarkkinat voivat myös kannustaa tiedon hankintaan.

Gallupissa ihmisiltä kysytään useimmiten vain omasta käyttäytymisestä. Ihmisten arviota muiden tekemisistä tai lopputuloksesta ei kysytä. Ja vaikka kysyttäisiinkin, mitään hyvää menetelmää eri ihmisten arvioiden yhteensovittamiseksi ei ole. Ennustemarkkinoilla sen sijaan ihmiset voivat hyödyntää kaikkea heillä olevaa tietoa. Tiedon yhteensovittamisesta huolehtii markkinamekanismi.

Markkinahinta päivittyy reaaliaikaisesti, joten paras ennuste toteutumistodennäköisyydelle on käytettävissä koko ajan.

Ennustemarkkinoilla voidaan myös ennustaa paljon muitakin asioita kuin äänestysten tuloksia. Niillä voidaan ennustaa muita poliittisia tapahtumia, kuten lainsäädäntöä, henkilövalintoja, diktaattorin pysymistä vallassa, kansainvälisten sopimusten syntymistä, mutta myös esimerkiksi Pohjois-Korean vetypommikokeen todennäköisyyttä.

On ilmeistä, että mielipidetiedustelut soveltuvat huonosti tai eivät ollenkaan tämäntyyppisten asioiden ennustamiseen.

3. Mitä ennustemarkkinat ennustavat?

Ennustemarkkinat ennustavat aivan eri asiaa kuin mielipidetiedustelut. Asian pitäisi olla jo aika selvä aiemman perusteella. Tämä on kuitenkin yksi niistä asioista, joista Asiattoman toimituksen edustajat ovat joutuneet keskustelemaan. Siksi kerromme siitäkin vähän perusteellisemmin.

Ennustemarkkinat eivät ennusta Brexit-kansanäänestyksen tulosta, vaan Brexitin todennäköisyyttä. Ennustetulla Brexit-todennäköisyydellä ei ole mitään tekemistä äänestyksen voimasuhteiden kanssa. Erityisesti 20 % ennuste Brexitin todennäköisyydelle ei tarkoita, että kansanäänestyksen voimasuhteiksi ennustetaan 80-20 jäämisen puolesta.

Asia on helppo nähdä yksinkertaisen esimerkin avulla. Kuvitellaan, että ennen Brexitiä äänestykseen liittyvä epävarmuus kohdistuu vain yhteen alueeseen, jolla asuu 2 % äänestäjistä. Loppujen 98 % äänestyskäyttäytyminen on täysin varmaa. Kaikki tietävät, että heistä puolet äänestävät puolesta ja puolet vastaan. Toisin sanoen kaikki riippuu noista epävarmoista 2 %:sta.

Kuvitellaan vielä, että nuo 2 % äänestävät kaikki samalla tavalla. Jos äänestyspäivänä sataa, he äänestävät Brexitin puolesta. Jos ei sada, he äänestävät vastaan.

Nyt on selvää, että Brexit-todennäköisyys on sama kuin sateen todennäköisyys äänestyspäivänä. Markkinahinta siis kehittyy sen mukaan, mikä on kulloinkin paras ennuste sateen todennäköisyydelle. Äänestyspäivän aattona hinta ja siis Brexit-ennuste asettuu parhaan tietämyksen mukaisen sääennusteen mukaiseksi.

Riippuen säätilaa koskevasta tiedosta Brexit-ennuste voi olla mitä tahansa nollan ja sadan prosentin välillä. Jos sateen todennäköisyys on 10 %, Brexitin todennäköisyys on 10 %. Jos sateen todennäköisyys on 99 %, Brexitin todennäköisyys on 1 %. Silti on selvää, että äänestyksen voimasuhteet ovat aina joko 48-52 tai 52-48.

Yleisemmin Brexitin todennäköisyys muodostuu kaikkien niiden äänestystulosten todennäköisyydestä, jotka johtavat Brexitiin. Siis todennäköisyydestä, että tulos on 0-100 %, 1-99 %, 2-98 %, jne. aina 99-1 % tuloksen todennäköisyyteen.

Ennusteella ei ole mitään tekemistä voimasuhteiden kanssa, eikä toteutuneista voimasuhteista voida päätellä mitään siitä, oliko markkinoiden ennuste oikea. Sama pätee tietysti todelliseen Brexit-äänestykseen. Markkinoiden ennuste 20-25 % ei liity mitenkään äänestyksen voimasuhteisiin, vaan oli paras arvio sille todennäköisyydelle että Brexit-ääniä on enemmän. Toteutuneet voimasuhteet eivät kerro, oliko ennuste oikea vai ei.

4. Olivatko ennustemarkkinat väärässä?

Kaikki yllä esitetty on tietenkin vain teoriaa. On totta kai mahdollista, että markkinat antavat virheellisiä ennusteita. Aiemmin lueteltiin paljon syitä, jotka voivat johtaa siihen, että markkinat toimivat huonosti. Miten tämä voidaan havaita?

Aloitetaan siitä, miten virheitä ei voida havaita. Yksittäisen tapahtuman perusteella on mahdotonta tietää, olivatko markkinat väärässä vai eivät. Jos markkinat ennustivat Brexitille todennäköisyyttä 20 % ja Brexit tapahtui, on tämän perusteella mahdotonta sanoa oliko ennuste oikea vai ei.

Yhtä lailla mahdotonta on sanoa, oliko nopanheittoa edeltävä 1/6 suuruinen ennuste kuutosen todennäköisyydelle oikea vai väärä vain sen perusteella että tuli kuutonen. Totta kai noppa voi olla painotettu, mutta yhden heiton perusteella sitä on mahdotonta huomata. Noppaa täytyy heittää useita kertoja ja tilastoida tulokset, jotta painotus voidaan havaita.

Samalla tavalla ennustemarkkinoita arvioitaessa täytyy havaita monta ennustetta ja katsoa ovatko toteutumat sopusoinnussa ennustettujen todennäköisyyksien kanssa. Toisin sanoen pitää katsoa, tapahtuvatko asiat keskimäärin sillä todennäköisyydellä, jota markkinat ennustavat.

Kun näin on tehty, on havaittu, että ennustemarkkinat ennustavat yleensä aika hyvin.

On siis mahdotonta sanoa, olivatko ennustemarkkinat väärässä Brexitin suhteen. Järkevä kysymys on, ovatko ennustemarkkinat yleensä hyviä ennustamaan todennäköisyyksiä. Vastaus tähän on kyllä.

5. Miten Suomeen saataisiin ennustemarkkina?

Päätämme tämän kirjoituksen eräänlaiseen vetoomukseen. Ennustemarkkinat ovat poikkeuksellisen lupaava tapa tuottaa tietoa yhteiskunnallisen keskustelun ja päätöksenteon tueksi. Suomesta ennustemarkkinat puuttuvat kokonaan. Näin ollen ennustemarkkinoiden tuottamaa tietoa suomalaisille tärkeistä asioista ei ole lainkaan käytettävissä.

Suomen tapahtumat tulevat tuskin koskaan kiinnostamaan maailmalla riittävästi, jotta niitä otettaisiin kaupankäynnin kohteeksi kansainvälisillä ennustemarkkinoilla. Ainoa tapa saada Suomen asioista kiinnostuneet ennustemarkkinat on perustaa ne tänne itse.

Ennustemarkkinoita voidaan käyttää monella tavalla. Kansalaiset, media ja päätöksentekijät voivat saada sen kautta arvioita Suomen kannalta merkittävien poliittisten tai taloudellisten tapahtumien todennäköisyydestä. Millä todennäköisyydellä Suomeen tulee millainenkin hallituskoalitio. Millä todennäköisyydellä Suomen rajoilla tai naapurimaissa tapahtuu jokin huolestuttava kehityskulku. Tapahtuuko Suomessa ulkomaalaisvastaisia tai muita väkivallantekoja? Tapahtuuko Suomen taloudessa käänne seuraavan 12 kuukauden aikana.

Ennustemarkkinoilla on muitakin kuin julkisia käyttötarkoituksia. Jotkin yritykset käyttävät sisäisiä ennustemarkkinoita. Myös tiedustelupalvelut ovat ainakin kokeilleet ennustemarkkinoita, vaikka nämä sovellukset eivät julkisuudessa saavuttaneetkaan suurta suosiota.

Miksei Suomessa sitten ole ennustemarkkinoita? Ainoa tiedossamme oleva ennustemarkkinakokeilu Suomessa oli Pasi Holmin, Klaus Kultin ja Lauri Saarisen 1990-luvun alussa tekemä. Kaupankäyntiteknologia oli silloin verrattain primitiivistä.

Kuten muualla maailmassa ongelmaksi on muodostunut lainsäädäntö. Ennustemarkkinat tulkitaan joko arpajaisiksi tai arvopaperikaupaksi. Kumpi tahansa tulkinta tekee toiminnasta joko mahdotonta tai erittäin vaikeaa.

Ennustemarkkinat eroavat kuitenkin tavanomaisista rahapeleistä siinä, että ne tuottavat yhteiskunnallisesti hyödyllistä tietoa. Samoin ennustemarkkinat voidaan järjestää niin, ettei kysymys ole varsinaisesta arvopaperikaupasta. Sijoitusten suuruutta voidaan esimerkiksi rajoittaa. Markkinoita voi myös ylläpitää jokin voittoa tavoittelematon luotettava taho, kuten tutkimuslaitos, yliopisto tai yleishyödyllinen yhdistys.

Jos siis satut olemaan poliitikko, pankkiiri, juristi tai virkamies ja suhtaudut asiaan myönteisesti, ota yhteyttä. Uskomme, että pystyisimme verkostomme avulla järjestämään markkinoiden perustamista varten tarvittavaa taloustieteellistä asiantuntemusta. Mitä tarvitaan on keino järjestää asiat laillisesti ja tietenkin sopiva kaupankäyntialusta.

Jäämme odottamaan yhteydenottoja ja muutakin keskustelua.

Taulukkoa 1 editoitu 17.8.2016 klo 14. Toimimaton linkki korjattu 10.11.2016 klo 13.