Asiaton kirja-arvio: Kaupunkirakentamisen aika

Osmo Soininvaaralta ja Mikko Särelältä on ilmestymässä vaalikirja nimeltään “Kaupunkirakentamisen aika – Kuinka 2020-luvulla rakennetaan hyvää kaupunkia“. Asiattomalta pyydettiin kirjasta ennakkoarviota ja toki mielellämme sen annamme. Arvioimme mielellämme muidenkin ehdokkaiden vaalikirjoja, jos ne ovat mielenkiintoisia ja koemme, että meillä on niistä jotain sanottavaa.

Kirjassa esitellään Soininvaaran ja Särelän näkymyksiä hyvästä asunto- ja kaupunkipolitiikasta. Näkemykset tulevat aitiopaikalta, koska molemmat ovat osallistuneet Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan työhön luottamushenkilöinä.

Kirjassa käsitellään Helsingin kasvua, sitä miten ja minne Helsingin pitäisi kasvaa, viheralueiden merkitystä, liikennettä sekä markkinatalouden valjastamista kaupunkisuunnittelun ja kasvun rahoituksen tueksi.

Kirjan aluksi esitellään kaupungistumiskehitystä ja sen etuja. Kaupungistuminen on maailmanlaajuinen megatrendi, ei suomalaisen alueellistamispolitiikan vähentämisen tai kaupunkilaispoliitikkojen syytä. Kaupungistuminen on myös kuntia ja kuntavaaleja suurempi asia, koska sillä on kasautumiseduista johtuvia tuottavuusvaikutuksia.

Kaupungistumiseen tarvitaan myös politiikkaa, koska kaupungissa asuminen tarkoittaa sitä, että asutaan ja liikutaan toisten lähellä. Taloustieteen kielellä kaupunkiasumisessa ulkoisvaikutukset ovat aina läsnä, eikä yksittäisten ihmisten tai yritysten valinnat välttämättä johda parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Kaiken lisäksi kaupungistuminen maksaa.

Tätä taustaa vasten Soininvaara ja Särelä kertovat, millaista politiikkaa he aikovat edistää, jos tulevat valituiksi.

Soininvaara ja Särelä haluavat, että Suomi kaupungistuu ja että Helsinki kasvaa. Toisin sanoen he haluavat tarjota ihmisille sitä, mitä ihmiset haluavat. Mistä me tiedämme, mitä ihmiset haluavat? Hinnoista. Ei pidä rakentaa “kohtuuhintaisia” asuntoja vaan kalliita. He myös ymmärtävät, että vain tällainen tarjonnan lisääminen voi kestävällä tavalla laskea kaikkien asumiskustannuksia.

Entä miten tämä tehdään siten, että kaupungistumisen liittyvät ongelmat eli edellä mainitut ulkoisvaikutukset eivät johda huonoon kaupunkiin? Tarkastellaan muutamaa kirjan kohtaa yksityiskohtaisemmin.

Segregaatio: Kirjassa viitataan tähän tuoreeseen tutkimukseen naapurustovaikutuksista (Ilmainen työpaperiversio on täällä). Yhdysvaltojen suurkaupungeissa köyhässä naapurustossa kasvaminen näyttäisi olevan haitallista köyhille lapsille. Tutkimustulos on luotettava. Toisaalta esimerkiksi Isosta-Britanniasta löytyy toisenlaisia tutkimustuloksia, jotka perustuvat myös luotettaviin tutkimusasetelmiin. Tulosten heterogeenisuus viittaa siihen, että naapurustovaikutukset ovat kontekstisidonnaisia, eivätkä nämä tulokset välttämättä yleisty Suomeen. Suomesta saamme vielä odottaa hyvään tutkimusasetelmaan nojaavia tutkimustuloksia.

Soininvaara ja Särelä noudattavat kuitenkin varovaisuusperiaatetta, eivätkä halua päästää segregaatiota pahenemaan. Kirjassa tuodaan hyvin esille naapurustojen sekoittamisen vaikeus. Tai oikeastaan että se on helppoa niin päin, että köyhiä voidaan kyllä helposti houkutella rikkaiden naapurustoihin tarjoamalla sieltä halpoja asuntoja, mutta ei toisinpäin. Tämä on tärkeä huomio, koska sekoittaminen kunnan vuokratalojen avulla kärsii juuri tästä ongelmasta.

Soininvaaran ja Särelän ratkaisu on, että ei luoda huonoja asuinalueita, vaan pidetään kaikkien asuinalueiden palvelut, etenkin peruskoulut korkealaatuisina.

Tiiviys: Soininvaara ja Särelä haluavat tiivistää Helsinkiä. Tämä johtuu siitä, että asuntojen hinnat ovat korkeat nimenomaan Helsingin kantakaupungissa. Sinne ihmiset haluavat ja sitä pitää rakentaa lisää. Tiivistäminen on ainoa vaihtoehto. Jotkut kokevat oman alueensa tiivistämisen haitalliseksi, mutta tiivistäminen voi johtaa myös alueen palvelujen merkittävään parantumiseen. Jotkut palvelut tarvitsevat kriittisen massan.

Viheralueet: Kirjoittajien mukaan kaupungissa luonto ja viheralueet ovat ihmisiä varten. Luonnonsuojelua on tehokkaampaa harrastaa siellä, missä ei ole ihmisiä. Viheralueiden määrä ja asukastiheys kulkevat käsi kädessä. Mitä tiiviimmin rakennetaan, sitä enemmän jää tilaa viheralueille.

Markkinatalous: Kun kaupunki myy maata, siitä pitäisi ottaa mahdollisimman korkea hinta. Näin kaupungin kasvua voidaan rahoittaa järkevästi.

Liikenne: Toinen esimerkki markkinnoiden hyödyntämisestä on autopaikkojen rakentaminen. Kukaan ei tiedä optimaalista autopaikkojen määrää, ei edes kaupunkisuunnittelija. Mutta me tiedämme, mikä mekanismi johtaa optimaaliseen autopaikkojen määrään. Markkinat. Kirjassa käytetään paljon tilaa autopaikkanormin käsittelyyn. Valinta on oikea, koska normi aiheuttaa niin paljon harmia. Jos luette kirjasta vain yhden osion, lukekaa tämä.

Autot vaikeuttavat hyvän kaupungin kehittämistä paitsi silloin kun ne ovat pysäköityjä, myös silloin kun ne ovat liikkeessä. Kun kaupunki tiivistyy ja kasvaa, sen liikenne ruuhkautuu. Lääke ei ole lisäkaistat vaan hinnoittelu. Soininvaara ja Särelä kannattavatkin ruuhkamaksuja. Asiattoman toimituksen huomautuksena mainittakoon, että robottiautot tuskin tulevat ratkaisemaan ruuhkia. Ruuhkamaksuja tarvitaan, vaikka kuskina ei olisi ihmisapina.

Kokonaisuudessaan kirjaa oli ilo lukea. Kirjoittajat ymmärtävät kaupunkitaloustieteen perusajatukset. Kalliit asunnot ovat hyviä. Niitä pitää rakentaa, ei halpoja. Lähikouluperiaate johtaa segregaatioon, ei estä sitä. Ruuhkat eivät poistu rakentamalla lisäkaistoja, vaan asettamalla keskustaan ajamiselle hinta. Ai niin ja Hitas pitäisi lakkauttaa! Tosin tähän viimeiseen huomioon ei tarvita taloustieteellistä koulutusta, normaali kaupunkilaisjärki riittää. Kirjasta löytyy myös konkretiaa, umpikortteleiden eduista asuinaluekohtaisiin ehdotuksiin tiivistämisestä.

Soininvaaran ja Särelän ajaman politiikan ongelmaksi voi muodostua se, että se hyödyttää kenties kaikkein eniten muita kuin helsinkiläisiä. Uusista asunnoista hyötyvät etenkin ne ihmiset, jotka eivät vielä asu Helsingissä, eivätkä siten voi äänestää Soininvaaraa tai Särelää. Siksi onkin niin tärkeää, että joku jaksaa ajaa tällaista politiikka, vaikka on epävarmaa, näkyykö se omassa äänimäärässä.

Lopuksi hieman kritiikkiä ja avoimeksi jääneitä kysymyksiä. Ensimmäinen liittyy Vihreisiin. Meille on hieman epäselvää, missä määrin Soininvaaran ja Särelän ajattelu vastaan muiden vihreiden ajatuksia. Ainakaan vaalikoneiden mukaan Vihreät eivät näyttäydy erityisen markkinataloushenkisenä puolueena. Jos joku äänestää Soininvaaraa tai Särelää, meneekö ääni todella puolueelle, joka ajaa kirjassa esitettyjä asioita. Toinen kysymys liittyy ehdotusten poliittiseen realismiin. Jos autopaikkanormista on niin paljon haittaa, miten se on selvinnyt politiikkavalikoimassa näinkin pitkään?

Avoimeksi jäi myös Soininvaaran ja Särelän lopullinen kanta kunnan vuokra-asuntojen rooliin. Mitä niillä oikeastaan tavoitellaan? Tarvitaanko niitä nykyistä määrää ja miten määrä riippuu tavoitteista? Muuttaako tulorajojen paluu kuntien vuokra-asuntojen roolia? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, koska politiikka on kallista ja altis populismille, koska sen kustannukset eivät ole kovin läpinäkyviä.

Näihin kysymyksiin Soininvaara ja Särelä varmaankin mielellään vastaavat vaaliteltoilla. Kysykää siis niitä.