Asiatonlandian autoverohommelit – hardcore-versio

Autoveroa ei sitten poistettukaan. Silti lehdistössä on esitetty erilaisia pohdintoja siitä, miten autoveron poistaminen vaikuttaisi autoilijoiden hyvinvointiin. Veron poistaminen romauttaisi käytettyjen autojen jälleenmyyntihinnat. Yleinen mielipide tuntuu olevan, että tästä aiheutuisi merkittäviä haittoja erityisesti hiljattain auton ostaneille. Yksi ehdotus oli, että juuri auton ostaneet saisivat korvauksia menetyksestään.

Asia ei ole kuitenkaan aivan yksinkertainen.

Onneksi satujen valtakunnan Asiatonlandian viimeaikaiset tapahtumat auttavat ymmärtämään asiaa. Tällä kertaa tarina on saatavilla kahtena versiona. Luet parasta aikaa hardcore-versiota tarinasta. Siinä on numeroita ja yhtälöitä. Kenties haluat ensin tutustua myös softcore-versioon. Paitsi jos olet kovis. Ultra-hardcore -versio saatavissa Asiattoman toimitukselta pyynnöstä.

Asiatonlandian automarkkinat

Asiatonlandiassa autot kestävät kaksi vuotta. Asiatonlandialaiset tekevät auton ostopäätöksen joka vuosi samaan aikaan vuoden alussa. Auto ostetaan aina vuodeksi kerrallaan ja vasta vuoden kuluttua tehdään uusia osto- ja myyntipäätöksiä.

Siksi Asiatonlandiassa on aina ostosten tekoaikaan saatavilla kahdenlaisia autoja, uusia ja (vuoden verran) käytettyjä. Uudella autolla ajaminen on kivempaa, korjauskuluja on vähemmän ja niin poispäin. Uusi auto on siis käytettyä parempi. Ihmiset ovat valmiita maksamaan enemmän autoilusta uudella kuin käytetyllä autolla.

Kaikki asiatonlandialaiset ajavat saman verran ja arvostavat autoilua aivan samalla tavalla.

Siksi kaikilla asiatonlandialaisilla on aina auto. Kun asiatonlandialainen ostaa uuden auton, yksi vaihtoehto on ajaa sillä kaksi vuotta. Tässä tapauksessa ostajalla on ensimmäisenä vuonna uusi auto, toisena käytetty, kolmatta varten pitää ostaa toinen auto. Autot eivät kestä kauemmin, ne ovat arvottomia kahden vuoden ajon jälkeen.

Uudella autolla voi myös päättää ajaa vain vuoden. Silloin sen voi myydä käytettynä vuoden päästä ja ostaa uuden. Ostaja voi myös päätyä alunperin ostamaan käytetyn auton. Sillä voi ajaa vuoden, jonka jälkeen joutuu taas ostamaan auton, joko uuden tai käytetyn.

Asiatonlandialaisten arvostukset

Tarkennetaan vähän. Sovitaan, että vallitsevalla bensan hinta- ja polttoaineveron tasolla autoilu on 10 000 euron arvoista uudella ja 5 000 euron arvoista vanhalla autolla.

Automarkkinoilla on Asiatonlandiassa kova kilpailu. Siksi auton hinta on autojen maailmanmarkkinahinta plus autovero. Autoilijat siis kantavat Asiatonlandiassa koko autoveron rasituksen. (Keskustelua tästä oletuksesta jäljempänä). Auton maailmanmarkkinahinta on 8 000 euroa ja vero on 4 000 euroa. Uusi auto maksaa siis 12 000.

Asiatonlandialaiset ovat aika nykyhetkiorientoitunutta sakkia. Vuoden päästä tapahtuvan kulutuksen arvo on heistä vain 80 % kulutuksen arvosta. Vuoden päästä saatu satanen on siis 80 euron arvoinen nyt. Kahden vuoden päästä saatu satanen vain 64 euron, kolmen vuoden päästä saatu 51 euron arvoinen ja niin poispäin.

Ajatellaan esimerkin vuoksi Liisaa, jolla ei ole autoa. Hän siis on ajanut edellisen autonsa loppuun. Liisa ostaa uuden auton ja ajaa sillä täydet kaksi vuotta. Pohditaan Liisan auton ostamisesta seuraavaa elinikäistä hyötyä, merkitään sitä vaikka kirjaimella V. Liisa elää luonnollisesti ikuisesti, kuten kaikki Asiatonlandian onnekkaat asukit.

Ensimmäisen vuoden ajelun arvo on 10 000. Toisen vuoden ajelun arvo 5 000 euroa toteutuu vasta seuraavana vuonna, joten sen arvo ostohetkellä on vain 4 000. Yhteensä ajelun arvo on siis ostohetkellä 14 000.

Sitten täytyy ostaa taas uusi auto. Ikuisesti elävän Liisan tilanne on kahden vuoden päästä täsmälleen samanlainen kuin nyt. Eli hänen siitä hetkestä alkava elinikäinen hyötynsä on tuo sama V. Mutta koska puhutaan kahden vuoden päästä tapahtuvista asioista, loppuelämän hyödyn arvo on nykyhetkellä vain 0.8 x 0.8 x V = 0.64 x V. Auton ostamisen kustannus on tietysti sen hinta 12 000 euroa.

Näin ollen Liisan elinikäinen hyöty toteuttaa yhtälön V = 14 000 – 12 000 + 0.64 V.  

Käytetyn auton hinta

Uudella autolla ajaminen on siis kivempaa kuin vanhalla. Miksi kukaan sitten ajaisi käytetyllä autolla? Hinnan vuoksi, luonnollisesti. Käytetyt autot ovat halvempia. Uudella autolla on mukavampi ajaa, mutta se on kallis. Käytetty auto ei ole yhtä kiva, mutta se on halvempi.

Itse asiassa käytetyn auton hinnan pitää olla sellainen, että asiatonlandialaisille on aivan sama, ostavatko he käytetyn vai uuden auton. Jos käytetyn auton ostaminen on parempi diili kuin uuden, kaikki haluavat ostaa käytetyn auton. Jos uuden ostaminen on kannattavampaa, kaikki ostavat uuden. Jotta sekä uudet että käytetyt autot kävisivät kaupaksi, hintaeron täytyy johtaa siihen, että on yhdentekevää ostaako uuden vai käytetyn.

Käytetyn auton ostamisen täytyy siis olla ihan yhtä hyvä diili kuin uuden. Jos Liisa ostaa käytetyn auton, hänen elinikäisen hyötynsä on oltava sama kuin uuden ostamisesta seuraava, eli V. Käytetyn auton ostaja saa yhden vuoden ajelusta 5 000 euron arvosta hyötyä. Sitten hän joutuu tekemään uudet kaupat. Toisin sanoen täytyy olla V = 5000 – käytetyn auton hinta + 0.8 V.

Kahdesta ylläolevasta yhtälöstä on hardcore-luokan lukijan helppo ratkaista, että käytetyn auton hinta on noin 3889 euroa. Yhtälöistä saadaan myös autottoman autonostajan elinikäinen hyöty V = 5556. Kaikki luvut on ilmoitettu euron tarkkuudella.

HC-lukija havaitsee myös heti, että Liisa voi myös toimia niin, että ostaa uuden auton ja myy sen sitten toisena vuonna käytettynä. Silloin hänen pitää ostaa uusi tai käytetty auto vuoden päästä. Myös tämän myynti-ostokäyttäytymisen pitää tuottaa täsmälleen sama elinikäinen hyöty kuin oston ja kahden vuoden ajelun.

Käytetyn auton omistaja voi siis myydä autonsa ja ostaa uuden tai ajaa autolla vielä vuoden. Molempien vaihtoehtojen täytyy olla yhtä hyviä. Toisin sanoen, jos käytetyn auton omistajan elinikäinen hyöty on U, niin täytyy olla U = 5000 + 0.8 V = käytetyn auton hinta + V. HC-lukija voi itse todeta, että hinta 3889 toteuttaa myös tämän ehdon.

Yhtälöstä saadaan myös käytetyn auton omistajan elinikäinen hyöty U = käytetyn auton hinta +  V = 9 445. Se on yksinkertaisesti autottoman auton ostajan elinikäinen hyöty plus käytetyn auton arvo. Käytetyn auton omistaja on käytettyä autoa autotonta rikkaampi.

Suureet V ja U tulevat olemaan merkittävässä asemassa myöhemmin, kun ministeri panee tuulemaan.

Tulokset heijastavat paitsi ajamisesta saatavia eroja käytetyn ja uuden auton välillä, myös sitä että käytetyn auton ostaja joutuu uuden päätöstilanteen eteen uudestaan jo vuoden päästä. Sen sijaan jos ostaa uuden ja pitää sitä kaksi vuotta, uuden ostopäätöksen joutuu tekemään vasta kahden vuoden päästä. Mutta kuten sanottua, hintataso on sopeutunut niin, että on aivan sama miten usein autoa päättää vaihtaa.

Näin on niin kauan kun uusien autojen hintataso pysyy ikuisesti ennallaan. Asiatonlandialaiset eivät aavista mitä on tulossa.

Autovero poistuu

Eräänä vuonna asiatonlandialaiset tekevät pahaa aavistamatta ostopäätöksensä. Esimerkiksi asiatonlandialainen Liisa ostaa uuden auton. Liisan tuttavalla Eevalla puolestaan on käytetty auto. Hän on joko ostanut sen käytettynä tai sitten auto on ollut hänellä jo vuoden. Ihan sama.

Kun päätökset on tehty, tulee jymy-yllätys. Asiatonlandian toimelias liikenneministeri päättää poistaa autoveron seuraavan vuoden alusta lukien. Sehän oli alunperinkin tarkoitettu väliaikaiseksi, ministeri toteaa. Koska autovero on Asiatonlandiassa verrattain korkea, veron poistaminen alentaa tuntuvasti uusien autojen hintaa. Koska Asiatonlandiassa poliitikot tekevät aina mitä sanovat, kaikki uskovat uusien autojen hinnan laskevan ikuisiksi ajoiksi.

Kuten sanottua, Asiatonlandiassa autoilijat kantavat autoveron rasituksen kokonaan. Veron poistaminen alentaa siis uusien autojen hintaa 12 000 eurosta 8 000:een.

Jo seuraavana vuonna uudet autot maksavat siis vähemmän. Mutta tämä tarkoittaa, että myös käytettyjen autojen hinta alenee. Hintatason on oltava sellainen, että uuden ja vanhan auton ostaminen on yhtä hyvä kauppa. Jos uusista autoista tulee halvempia, myös käytetyistä on tultava. Muuten uuden auton hankinnasta tulisi suhteessa liian edullista, eivätkä käytetyt kävisi kaupaksi.

Jos merkitään veronjälkeisiä suureita pilkuilla erotukseksi entisistä saadaan V’ = 14 000 – 8 000 + 0.64 V’  ja V’ = 5 000 – veronjälkeinen käytetyn auton hinta + 0.8 V’. Kun tämän ratkaisee, havaitsee, että käytetyn auton hinta putoaa 1667 euroon.

Autottoman autonostajan veronjälkeinen hyötytaso on V’ = 6000 / 0.36 = 16 667. Hintojen alentaminen luonnollisesti lisää autottoman autonostajan hyötyä, sillä autoilun ilot säilyvät ennallaan ja hinnat laskevat. Nousua on 5 556 eurosta 16 667 euroon.

Autoveron poisto siis romauttaa käytettyjen autojen jälleenmyyntihinnan. Se myös parantaa autottoman autonostajan hyötyä merkittävästi.

Alennuksen vaikutus Liisaan ja Eevaan

Eeva riemastuu uutisesta. Hän ajaa vuoden loppuun käytetyllä autolla. Autoveron poistaminen ei vaikuta auton ajamisesta saatavaan hyötyyn mitenkään, se on edelleen 5000 euroa. Vuoden päästä Eevan olisi joka tapauksessa täytynyt ostaa toinen auto. Veron poistamisen jälkeen tuo auto on merkittävästi halvempi, olipa se uusi tai käytetty. Eikä tässä vielä kaikki. Myös kaikki seuraavat autot, jotka Eeva ostaa ensi vuoden jälkeen, ovat halvempia. Niillä ajaminen on kuitenkin täsmälleen yhtä kivaa kuin ennen veron poistamista.

Eeva siis voi ajella autonsa loppuun ja saada siitä 5 000 euroa hyötyä.  Vuoden päästä hän on autoton autonostaja. Veronalennus on parantanut autottomien autonostajien asemaa merkittävästi. Toisin sanoen veronalennus pitää tämän vuoden hyödyn ennallaan, mutta seuraavasta vuodesta alkaen kaikki on paremmin. Tarkkaan sanottuna Eevan hyötytaso on U’ = 5000 + 0.8 V’ = 18 333. Ilman veronalennusta se olisi ollut vain U = 9 445. Veronalennuksen arvo Eevalle on 8 889 euroa.

Eeva siis voittaa veronalennuksessa. Veronalennus ei vaikuta hänen nykyisen autonsa käytöstä saamaansa hyötyyn, mutta alentaa kaikkien tulevien autojen hintaa.

Liisa sen sijaan oli juuri hankkinut uuden auton. Sen jälleenmyyntihinta on romahtanut autoveron poistamisen takia. Onko Liisalle siis käynyt huonosti? Ei.

Myös Liisa voittaa kun vero poistetaan. Hänen uusi autonsa on aivan yhtä hyvä kuin ennen veron poistamistakin. Tämän vuoden ajeluihin veron poistaminen ei vaikuta. Ne ovat edelleen 10 000 euron arvoisia. Vuoden kuluttua Liisa on puolestaan samassa asemassa kuin Eeva nyt. Hänellä on käytetty auto. Liisa saa siis saman veronalennuksesta saman hyödyn kuin Eeva, erona on vain se, että hyöty saapuu Eevaa vuotta myöhemmin. Näin ollen hänen saamansa on 0.8 kertaa Eevan hyöty, eli 0.8 x 8 889 =  7 111 euroa.

Liisa saa siis veronalennuksesta vähemmän hyötyä uudemman autonsa vuoksi. Ero johtuu siitä, että Eeva pääsee kiinni alentuneisiin hintoihin nopeammin, koska hänellä ei ole autovarallisuutta.

Silti, myös Liisa hyötyy veron poistamisesta. Syy on loppujen lopuksi yksinkertainen. Jo hankitulla autolla ajelu on yhtä kivaa kuin ennenkin, ja tulevat autot ovat edullisempia.

Ainoa ero Liisan ja Eevan välillä on siis se, että Liisa pääsee nauttimaan alentuneista hinnoista vasta kahden vuoden päästä. Eeva saa hyödyn heti. Ero on merkittävä. Vuoden päästä saatava alennus on arvokkaampi kuin kahden vuoden kuluttua saatava. Eeva ja muut käytetyn auton omistajat hyötyvät aidosti enemmän kuin Liisa ja muut juuri uuden auton ostaneet.

Mutta kukaan ei häviä, vaan kaikki voittavat. Kukaan ei kärsi vahinkoa, joka pitäisi korvata.

Tarinan opetus

Autoveron poisto alentaa autojen jälleenmyyntiarvoa. Ei kuitenkaan ole täysin selvää, miten suuria haittavaikutuksia tällä on auton omistajille. Auton hyödyllisyys kulkupelinä ei vähene jälleenmyyntiarvon alentumisen vuoksi. Tulevaisuudessa ostettavien autojen hinnat ovat veronalennuksen vuoksi alempia. Tämä hyödyttää autojen ostajia suoraan. Mutta myös autojen omistajille koitunut haitta alentuneesta jälleenmyyntiarvosta korvautuu sillä, että tulevaisuudessa hankittavat uudet autot ovat halvempia.

 

J.K. Mutinoita

Kirjoituksessa jäi ottamatta huomioon monia asioita. Mainitaan pari niistä lopuksi.

Tarjonta

Yksi puuttuva seikka on tarjonnan merkitys. Tarjonnan muutoksella verojen alentuessa on tietysti suuri vaikutus siihen, kuinka suuri osa veronalennuksesta yleensä siirtyy kuluttajille. Jos Asiatonlandiassa autokauppa on monopolin hallussa, auton myyjät saavat itselleen koko autoilun hyödyn. Silloin myös veron poistamisen hyöty menee kokonaan myyjille, eivätkä autoilijat saa mitään. Silloin kukaan ei tietysti hyödy mitään myöskään veronalennuksessa.

Samanlaiset autot ja ihmiset

Asiatonlandiassa kaikki ihmiset ovat samanlaisia. Ihmisillä on merkittäviä eroja sekä varallisuudessa että autoilua koskevissa tarpeissa ja haluissa. Tämä vaikuttaa siihen, miten autoveron poistamisen hyödyt todellisuudessa jakautuisivat. Autoja on samoin paljon erilaisia, ja erilaiset ihmiset ajavat erilaisilla autoilla. Myös tämä vaikuttaa todellisuudessa lopputulokseen.

Markkinoilta poistuminen

Asiatonlandiassa kaikki ostavat aina uuden auton. Siksi auton jälleenmyyntihinnan aleneminen korvautuu sillä, että vaihdossa hankittavan uudenkin auton hinta on alempi. Mutta tietysti ihmiset myyvät joskus autojaan ostamatta uutta (ainakaan yhtä hyvää) tilalle. Tällaiset henkilöt kärsivät jälleenmyyntihinnan alenemisesta, koska muiden hyödykkeiden hinnat eivät ole alentuneet.

Autojen kesto

Asiatonlandiassa autot kestävät vain kaksi vuotta. Siksi uuden auton omistaja pääsee varsin nopeasti hyötymään laskeneista hinnoista. Todellisuudessa autot kestävät varsin pitkään. Uuden auton omistajan hyöty voi siis toteutua esitettyä pidemmän ajan kuluessa.

Autoilun käyttömaksu

Asiatonlandian liikenneministeri hautoo salaa vielä toista ratkaisua. Autoveron poisto on jättänyt valtakunnan kassaan ison loven. Sen täyttämiseksi ministeri suunnittelee auton käyttöön kilometrimaksua. Sen vaikutus Liisaan ja Eevaan on jo monimutkaisempi tarina, joka jää tulevaisuuteen. Katsotaan kuitenkin huvin vuoksi, mitä kaikkein yksinkertaisimmassa mallissa tapahtuu, kun ministeri nostaa autolla ajamisen kustannuksia.

Autovero on poistettu ja uuden auton hinta 8 000 euroa. Ministeri määrää kilometrimaksun. Koska oletimme, että auton hinta määräytyy maailmanmarkkinoiden perusteella, auton käyttömaksu ei vaikuta siihen. Se vaikuttaa siis vain autoilijoiden kokemiin hyötyihin. Oletimme, että kaikki autoilevat yhtä paljon autosta riippumatta.

Oletetaan, että näin on kaikilla polttoaineen hinnan ja auton kilometrimaksun tasoilla. Näin voi olla vain jos uudella ja vanhalla autolla ajamisen hyötyjen erotus on riippumaton kilometrimaksusta. Se pysyy siis 5 000 eurossa. Koska erotus ei muutu, eikä uuden auton hinta muutu, ei käytetyn autonkaan hinta muutu. Tämän HC-lukija voi helposti itse tarkistaa. Näin ollen Liisa ja Leena kärsivät muutoksesta täsmälleen saman verran.

Mutta tämä johtopäätös on huomattavan riippuvainen tehdyistä oletuksista ja eivät päde yleisesti edes yksinkertaisessa kahden vuoden tarinassa.

Ajoitus

Tarinassa oletettiin, että veronalennus ilmoitettiin sen jälkeen kun vuoden autokaupat oli tehty. Ajoitus kuitenkin vaikuttaa edun jakautumiseen. Pohditaan hiukan tätä yhdessä seuraavan mutinan kansssa kohta.

Auton ostaminen sijoitusmielessä.

Tarinassa oletettiin, että kaikki ostavat auton ajaakseen sillä. Mutta entä käytettyjen autojen kauppiaat ja leasing-yritykset? Mitä niille tapahtuu?

Karoliinan leasing-yritys

Palataan autoveron poistamista edeltävään aikaan. Automarkkinoilla toimiikin nyt myös leasing-yhtiön omistava Karoliina. Karoliina vuokraa uusia autoja. Käytettyjen autojen vuokraaminenhan on sama asia kuin niiden myyminen, koska auton arvo on nolla vuoden päästä. Käytettyjen autojen vuokra on siis yhtäsuuri niiden hinnan kanssa. Uusien autojen leasing-vuokran täytyy olla sellainen, joka tekee liisaamisesta samanarvoista ostamisen kanssa. Muutenhan kaikki joko liisaisivat tai ostaisivat.

Erona liisauksessa ja ostamisessa on se, ettei liisaaja saa auton jälleenmyyntiarvoa vuoden ajelun jälkeen. Se jää Karoliinalle, joka myy käytetyt autot liisattuaan niitä ulos vuoden ajan. Liisaajan saaman hyödyn täytyy olla sama kuin ostajan, joten V = 10 000 – R + 0.8 V. Tässä R on leasing-maksu. Ratkaisemalla yhtälö aiemmin esitetyllä tavalla havaitaan, että R = 8 889.

Tarkastellaan asiaa vielä Karoliinan kannalta. Karoliina joutuu maksamaan ensin uuden auton hinnan 12 000 ja saa leasing-vuokran 8 889. Karoliina jää tästä miinukselle, mutta tulevaisuuden tulovirta eli ensi vuonna saatava käytetyn auton hinta 3 889 kompensoi tämän täsmälleen. Karoliinan tappio ensimmäiseltä vuodelta on 12 000 – 8 999 = 0.8 x 3 889 eli juuri käytetyn auton nykyarvo.

Mutta kun ministeri poistaa autoveron, Karoliinan omistamien autojen jälleenmyyntiarvo romahtaa. Karoliina ei saakaan enää autojen jälleenmyynnistä 3 889 euroa vaan 1 667 euroa. Jos Karoliina omistaa suuren määrän liisattuja autoja, hän kärsii suuren tappion.

Karoliinan asiakkaat sen sijaan hyötyvät. Asiakkaat ovat veronalennuksen jälkeen täsmälleen samassa asemassa kuin Eeva. Heillä ei ole autoa vuoden kuluttua kuten ei Eevallakaan. Karoliina siis ottaa juuri sen verran takkiin, että subventoi uudella autolla ajavat leasing-asiakkaansa hyötymään verotuksesta yhtä paljon kuin käytettyjen autojen ajajat. Karoliina ei ole tyytyväinen ministerin päätökseen.

Vaihtoehtoinen ajoitus ja Terhin käytettyjen autojen kauppa

Ajoituksella on merkitystä. Tämä kohta perustuu Klaus Kultilta tulleeseen kommentiin.

Alkuperäisessä tarinassa autot myydään ja ostetaan samanaikaisesti ja veron poistaminen tapahtuu heti kaupanteon jälkeen. Kerrotaan nyt vaihtoehtoinen tarina. Ihmiset eivät käykään käytetyillä autoilla kauppaa suoraan keskenään, vaan kaikki myyvät käytetyn autonsa ensin käytetyn auton kauppiaalle. Terhi on yksi näistä kauppiaista. Kauppiaiden kilpailu on niin kovaa, että he eivät pysty tekemään autoilla sen enempää voittoa kuin alkuperäisen tarinan autonomistajatkaan.

Kaikki halukkaat käytettyjen autojen myyjät myyvät siis autonsa ensin kauppiaille, jotka myyvät ne eteenpäin. Kauppiaat eivät tietenkään itse aja myymillään autoilla. Kauppiaitten mukaantulo ei muuta alkuperäistä tarinaa aluksi mitenkään. Kaikki hinnat ja hyödyt ovat aivan samanlaisia. Mutta muutetaan tarinan ajoitusta nyt vähän. Ministeri poistaakin autoveron silloin kun kaikki halukkaat ovat jo myyneet käytetyn autonsa kauppiaille, mutta nämä eivät ole ehtineet myydä niitä vielä eteenpäin.

Toisin sanoen yhdelläkään kuluttajalla ei ole autoa hallussaan, kun vero poistuu. Kaikki kuluttajat ovat tasavertaisessa asemassa. Uusien autojen hinta alenee välittömästi veron poistuessa. Uuden auton ostajat saavat auton halvemmalla. Siksi  myös käytettyjen autojen hinnan täytyy heti pudota heti sellaiselle tasolle, että ostajille ei ole väliä kummanlaisen auton he ostavat. Kaikki ostajat saavat siis veron poistumisen hyödyn heti,

Mutta Terhille käy hullusti. Hänellä on hallussaan suuri joukko käytettyjä autoja, joiden arvo on alentunut. Hän tekee suuren tappion.

Ajoituksella on merkitystä. Mutta mielenkiintoisempaa on se, että tarinassa veron poistaminen aiheuttaa tappioita vain niille, jotka omistavat autoja muusta syystä kuin ajaakseen niillä. Tämä on luontevaa. Autoilijat eivät kärsi, koska he ostavat autoja ajaakseen niillä, eikä veron poistaminen vaikuta ajamisesta saatavaan hyötyyn. Jos on taipuvainen spekulaatioon, voi pohtia miksi autokauppiaat olivatkin äänekkäimmin huolissaan autoveron poistosta.