Helsingin Sanomat vs. tiede

Ihminen on evoluution tulos, kuten kaikki muutkin elolliset olennot. Siksi ihmisten ja kaiken muunkin elollisen ymmärtämisessä evoluutionäkökulma on aivan keskeinen ja välttämätön. Tällainen on karkeasti nykyinen tieteellinen näkemys, joka on hyväksytty myös laajemmin: vain uskonnolliset kiihkoilijat tai muuten rajoitetusti rationaaliset henkilöt ovat toista mieltä. Helsingin Sanomat kuitenkin pystyy yllättämään jopa tässä suhteessa asettumalla humpuukimaakarien puolelle tiedettä vastaan.

HS:n tiedesivuilla 19.9.2014 julkaistussa artikkelissa kerrotaan Turun yliopistossa alkavasta evoluutiopsykologian koulutusohjelmasta. Otsikkoa myöten jutussa väitetään, että evoluutiopsykologia on jotenkin kiistanalainen tutkimusala. Väite on aika käsittämätön, sillä evoluutionäkökulman soveltaminen ihmisen psykologiaan on paitsi täysin epäkiistanalaista, myös osoittautunut tieteellisesti erittäin hedelmälliseksi lähestymistavaksi. Kuten missä tahansa elävässä tieteenhaarassa, evoluutiopsykogiassa on kiistoja tuloksista, siis siitä, kuinka evoluutio on tarkasti ottaen muokannut ihmisen psykologiaa ja kuinka perimän ja ympäristön vuorovaikutus ohjaa käyttäytymistä. Kukaan järjissään oleva henkilö ei kuitenkaan ole sitä mieltä, että evoluutionäkökulma sinänsä olisi jotenkin kiistanalainen.

Mihin ihmeeseen sitten HS:n toimittajaparan näkemys kiistanalaisuudesta oikein perustuu? Luultavasti ongelma on osittain sama kuin toimittajilla monesti. Toimittajat ovat usein yhteiskuntatieteellisen koulutuksen uhreja, ranskalainen sosiologia ja feministinen teoria kun ovat fundamentalistisen kristinuskon lisäksi merkittävimpiä tiedettä koskevan väärän tiedon levittäjiä. En jaksanut selvittää tämän jutun kirjoittajan taustaa, mutta voin lyödä vetoa anteliaalla kertoimella siitä, ettei evoluutiobiologia tai mikään varsinainen empiirinen tiede ole merkittävässä asemassa toimittajan koulutustaustassa.

Yksittäisen toimittajan rajoitteita kiinnostavampaa on se, mitä juttu kertoo HS:n toimituksellisista standardeista. Kokonainen tieteenala leimataan epäilyttäväksi lähinnä sen perusteella, että toimittajan mukaan “tänä kesänä julkisuuteen on noussut esimerkiksi evoluutiopsykologian oletus ihmisestä kivikautisena luolamiehenä”. Sitä missä “julkisuuteen nouseminen” on tapahtunut, ei kerrota. Jos ex-missi kiistää iltapäivälehdessä HIV:n tarttuvan yhdynnässä, onko HIV:n epidemiologia automaattisesti kiistanalainen?

Jutun nettiversiossa on linkki saman toimittajan vielä pöyristyttävämpään artikkeliin. Tämä 19.9.2014 päivätty juttu on otsikoltaan “Sosiobiologia jätti synkän maineen”. Artikkelin sisältö on lähinnä se, että E. O. Wilsonin uraauurtava 1970-luvun kirja Sociobiology oli synkkä tekele jonka karmeuden pitäisi aiheuttaa kaikissa oikein ajattelevissa vastenmielisyyttä evoluutiopsykologiaa kohtaan. Tällä kertaa toimittajalla on näkemyksensä perustana kesän kirjoittelun lisäksi kaksi tutkijahaastattelua.

Asiantuntijoilta kysyminen on sinänsä suositeltava ajatus, mutta evoluutiopsykologien, evoluutiobiologien tai muiden tieteetekijöiden sijasta toimittaja on haastatellut naistutkijaa ja filosofia. Naistutkijan kompetenssista todetaan, että hän on tutkinut “kulttuurista evoluutiopuhetta”. Vilkaisu tutkijan julkaisuluetteloon paljastaa, että näin todella on: evoluution asemesta tutkija on tutkinut sitä mitä ihmiset juttelevat evoluutiosta. Yhttä hyvin lääketiedettä kommentoimaan voitaisiin valita henkilö, joka on tutkinut sitä kuinka työpaikan kahvihuoneessa valitetaan erilaisista vaivoista.

Toinen haastateltavista oli filosofi. Filosofeista tulee luultavasti useita tilaisuuksia keskustella myöhemmin tässä blogissa, joten en jaksa kirjoittaa nyt kovinkaan paljon. Mainitsen vain, että filosofin keskeisin kommentti oli että “evoluutiopsykologialla voidaan nykyisin tarkoittaa monia asioita”. Deep, man.

Keskeinen tulos evoluutiohetulan heittoa tutkivan naistutkijan haastattelusta oli, että Wilsonia ym. “kritisoitiin kiivaasti” “akateemisessa maailmassa”. WIlsonia todella kritisoitiin kiivaasti aikanaan, minkä lisäksi hänen kimppuunsa hyökättiin fyysisesti hänen luentojaan keskeytettiin mielenosoituksilla ja hänet leimattiin rasistiksi. Naistutkija jatkaa tällä samalla asiattomalla ja perusteettomalla linjalla.

Wilsonin teoksen kirjoittamisesta on kulunut pitkä aika, ja monet osat kirjasta ovat varmaankin vanhentuneet. Näinhän kehittyvien tieteenalojen kirjallisuudelle käy. Mutta kirjan perusajatusta, sitä että evoluutiolla on keskeinen rooli ihmisen käyttäytymisen ymmärtämisessä, ei kiistä parin pienen tieteenvastaisen klikin ulkopuolella kukaan. On jokseenkin valitettavaa, että Helsingin Sanomat on valinnut nämä hörhöt omaksi viiteryhmäkseen.