Keenpä tietäis sen?
Helsingin Sanomien talouskriisejä käsittelevä juttu alkaa kuninkaallisissa merkeissä. Kuningatar parahtaa: “Tämä on hirveää. Miten kukaan ei nähnyt kriisin tulevan?” Kuten Asiattomassa jo aiemmin yritettiin selittää, ehkäpä siksi että kukaan ei osaa ennustaa kriisejä.
Annettakoon tämä kummallinen totetamus kuitenkin anteeksi kuningatterelle, jolla on varmasti kiireellisempiäkin asioita hoidettavanaan kuin taloustieteellisen tutkimuksen seuraaminen tai Asiattoman lukeminen.
Sen sijaan Hesarin toiminta on jossain määrin kyseenalaista. Asiallinen kritiikki Hesarin juttuun löytyy täältä. Täällä Asiattomassa silmäämme pistivät Hesarin haastattelemat asiantuntijat. Erityisen mielenkiintoinen haastateltava on Steve Keen.
Keen on nimittäin surullisenkuuluisa kirjastaan Debunking Economics, jossa hän mielestään kumoaa eräitä taloustieteen tuloksia. Valitettavasti kirja lähinnä osoittaa sen, että Keen ei ymmärrä peruskurssitason taloustieteestä tai matematiikasta juuri mitään. Tämä osoitetaan elegantisti esimerkiksi täällä (Chris Auld) ja täällä (Nick Rowe).
Keen ei kritisoi ainoastaan makrotalousteoriaa vaan hänen kritiikkinsä kohteena ovat perusoppikirjatason mallit yritysten käyttäytymisestä. Keen väittää muun muassa, että täydellisen kilpailun markkinat johtavat samaan tuotantomäärään kuin oligopolistiset tai monopolin hallitsevat markkinat.
Mielenkiintoista on se, että Keen ei niinkään väitä, että kritiikin kohteena olevien mallien taustaoletukset ovat vääriä ja epärealistisia. Tämähän on yleinen taloustiedettä kohtaan esitetty kritiikki. Sen sijaan Keen väittää, että taloustietelijät ovat tehneet matemaattisia virheitä mallien ratkaisuissa. Yllä olevissa linkeissä osoitetaan, että näin ei tietenkään ole.
Suosittelemme lämpimästi etenkin Chris Auldin kirjoituksen lukemista kokonaisuudessaan. Teksti on hieman tekninen, mutta tältä ei valitettavasti voi välttyä, kun kiistana on matemaattisten mallien ratkaiseminen. On myös syytä huomata, että linkeissä ei millään tavalla puhuta Keenen henkilöstä, vaan ainoastaan kumotaan Keenen väitteitä. Itse asiassa Auldin teksti on todella ystävällinen vertaisarvio Keenen tutkimuksesta.
Kun tilanne on jo valmiiksi hauras, pienikin signaali laukaisee sijoittajien joukkopaon, esimerkiksi pankista tai Kreikan valtionlainoista. Kyllä, tämä on epäilemättä selvä. Tilanteen kehittymistä tähän pisteeseen voidaan kuitenkin parhaimmillaan hallita, mikäli päätöksenteossa tiedostetaan luotavien olosuhteiden tai rakenteiden seuraukset taloudelle. Aina tämä ei onnistu, esimerkiksi siksi koska taloudellisia päätöksiä tekemässä eivät aina ole alan terävimmät huiput. Taloustiede ja talouspolitiikka ovat joskus täysin eri todellisuuksia. Oletteko täällä Asiattomassa kuitenkin sitä mieltä että jo kriisejä pohjustettaessa, usein jo vuosikymmeniä ennen kriisien laukeamista, on mahdotonta ennustaa niiden syntyminen? Eikö kukaan varoittanut subprime-kriisin aiheuttaneita rakenteita ja olosuhteita luotaessa, että toimilla saattaa olla kohtalokkaat seuraukset? En osaa sanoa kenelle kuningatar osoitti tarkalleen sanansa. Hesari nyt muutenkin irrottaa yksittäisen kommentin oletetusta asiayhteydestä. Lehden mukaan kuningatar kuitenkin puhui yliopistolla, eli todennäköisesti juurikin taloustieteilijöille. Ettekö usko, että joidenkin näistä olisikin pitänyt nähdä luotavien rakenteiden ja olosuhteiden seuraukset, vaikkeivät tarkkaa tapahtumienkulkua ja kriisiajankohtaa olisivatkaan merkinneet kalenteriin? Ja tosiaan, talouspolitiikkaa ei aina tehdä asiantuntijoiden hellässä mutta jämäkässä ohjauksessa, vaan nimenomaan poliitikkojen johdolla, jolloin tulokset vaihtelevat. Onhan kriiseillä hyötyjänsäkin. Tämä onkin yksi merkittävä haasteemme. Mutta todellako se ennustaminen on ihan mahdotonta?
"Ja tosiaan, talouspolitiikkaa ei aina tehdä asiantuntijoiden hellässä mutta jämäkässä ohjauksessa, vaan nimenomaan poliitikkojen johdolla, jolloin tulokset vaihtelevat. "
Kyllähän talouspolitiikan pitääkin olla poliitikkojen johdossa, koska se on politiikkaa.
Talouspolitiikkaa ei nimittäin voi mitenkään koskaan johtaa vain teknisesti puhtaasti taloustieteellä, koska taloustiede ei oikein anna lopullisia tavoitteita.
Taloustiede ei kerro, paljonko on esimerkiksi siedettävä työttömyysaste suhteessa työttömyysturvaan, se voi ainoastaan kertoa että jos työttömyysturvaan tehdään muutos X, niin työttömyyteen tulee todennäköisesti muutos Y. Se ei voi kertoa, että pitää tai ei pidä tehdä X, jos kukaan ei ensin kerro, mihin toimenpiteellä tulisi tähdätä.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä vasemmiston hellimää ajatusta, että taloustiede pitää heittää syrjää silloin kun sen tulokset eivät miellytä, vaan että sen tulee olla päätöksenteon apuväline. Jos on näkemys vaikkapa siitä että työttömyydeksi pitää saada alle 5%, niin sittenhän sieltä voi ammentaa hyviä työkaluja.
– Syltty
Okei, saatoin muotoilla lainaamasi lauseen hieman heikosti. En suinkaan tarkoittanut että jonkinlainen vaaleilla valitsematon talousasiantuntijaministeriö olisi mielekäs. Tarkoitin että poliitikkojen asettaessa tavoitteita ja tehdessä arvovalintoja, mikä aivan oikein onkin juuri heidän tehtävä, olisi ensisijaisen tärkeää että heillä olisi pätevä asiantuntijakaarti neuvomassa ja kertomassa miten tavoitteet ja arvovalinat parhaiten toteutetaan, ja arvioimassa mahdollisia seurauksia. Poliitikot kun harvoin ovat asiantuntijoita, eikä tämä päde vain taloudessa. Tietty puolue saattaisi esimerkiksi haluta lisätä halpojen vuokra-asuntojen määrää, tai viedä läpi tietynlaisen sote-mallin. Tässä tapauksessa talousasiantuntijat voisivat neuvoa, auttaa ja kertoa vaihtoehdoista ja mahdollisista seurauksista. Ja tokihan tätä apua onkin saatavilla. En vain ole aivan vakuuttunut siitä että se on kaikkein tasokkainta, enkä ole aivan varma että neuvoja kuunnellaan.
Kiitos kommenteista. Ennustamisen osalta kannattaa lukea tämä Noah Smithin kirjoitus:
http://noahpinionblog.blogspot.fi/2013/05/what-does-it-mean-to-have-predicted.html
Myös tuolla pääosassa on ystävämme Keen. HT professori Haaparannalle Akateemisessa talousblogissa.
Anonyymi 1.03: Jos et halua antaa itsestäsi huonoa kuvaa kirjoitat 'siksi että' tai 'koska', mutta et kirjoita 'siksi koska'.
Ja lisää hyviä linkkejä eli Allan Seurin postaus ja keskustelu: http://harhala.blogspot.fi.
En olekaan aiemmin kiinnittänyt tähän huomiota, mutta täytyypä skarpata jos kuulostaa hassulta tai mikäli käyttämäni muoto 'siksi koska' jopa on kieliopillisesti kerettiläinen. Vai ymmärsinkö nyt piikin ihan väärin?
Katsastaja T. Kuten onkin jo tullut kerrattua, en tarkoittanut kriisien tapahtumien kulun tai ajankohdan täydellistä ennustamista. Tämän tekevä olisi äkkiä miljonääri. Taloustieteellä ja taloustieteilijöillä on kuitenkin laaja ymmärrys ja kokemus eri taloudessa vaikuttavista mekanismeista. Taloustieteilijät tuntevat syy ja seuraussuhteita ja he ovat luoneet kohtuullisesti todellisuutta vastaavia malleja, olkoonkin että makrotalous on äärimmäisen monimutkainen järjestelmä. Osa kertyneestä tiedosta on opittu kantapään kautta. Edellä mainituista syistä johtuen politiikkatoimien tai luotavien rakenteiden seurausten arvioinnin ei tulisi olla mahdoton tehtävä. Kuten on mm akateemisessa blogissa tullut selväksi, taloustieteessä, suomalaisessakin, on kiinnitetty huomiota kriisin aiheuttaneisiin ja siihen liittyviin mekanismeihin ja asioihin jo ennen sen eskaloitumista. Miksi näiden tutkimusten huomioista ei osattu vetää johtopäätöksiä koskien ympäröivän maailman kehitystä? Onko tämä aivan mahdotonta tulevaisuudessa? Nyt olemme ainakin oppineet kantapään kautta entistä enemmän ja taloustieteellä on melko kiehtova empiirinen materiaali tarkasteltavana.
Näin ainakin itse ymmärrän kuningattaren kritiikin. Ja vielä kerran, jottei sattuisi väärinymmärryksiä: talouspolitiikka ei aina toimi parhaiden taloustieteellisten suositusten mukaisesti, mistä tosiaan voimme löytää niitä syitä kriisiin.
Kiitos selvennyksestä. Lisähuomautustesi jälkeen en ole ihan varma puhummeko enää ennustamisesta, ainakaan siinä mielessä kuin sanaa talouskriisin yhteydessä käytetään. Taloustieteellä on, kuten sanoit, annettavaa poliittiseen keskusteluun. Esim: yritystuet ovat yleensä haitallisia, omistusasumisen tukeminen ei ole järkevää, kartellit nostavat hintoja ja haaskaavat hyvinvointia, pankkien pelastaminen luo ikäviä kannustimia jne. Jos ajattelet, että olemme nyt ennustaneet näitä asioita, niin olet kai oikeassa.
Varoituksia on ollut vaikka kuinka Etelä-Euroopan vaarallisista rakenteista: voimakas irtisanomissuoja, jäykät työmarkkinat, runsas sääntely, suuri valtionyhtiösektori Mussolinin jäljiltä, näiden mahdollistama korruptio, liian löysä rahapolitiikka ja paljon muuta.
Määritteletkö mainisemassasi kontekstissa adjektiivit "voimakas", "jäykät", "runsas", "suuri" ja "löysä"?