Kilpailu Euroopan lääkevirastosta on tuhlausta, eikä Helsingin pitäisi saada sitä
Helsingin Sanomien mukaan kaikkiaan 19 kaupunkia kilpailee pääsystä Euroopan lääkeviraston EMA:n sijoituspaikaksi. Hesarin mukaan
Virasto olisi Helsingille jättipotti, sillä virastossa on töissä vajaat 900 asiantuntijaa, ja siellä vierailee vuosittain 36 000 asiantuntijaa ja päättäjää. Tämä tietäisi hyvää Helsingin palveluille, muun muassa takseille, hotelleille ja ravintoloille.
Tämä kenties kuulostaa hyvältä Helsingin näkökulmasta, mutta me väitämme, että tällaiset virastojen kilpailutukset ovat haitallisia ja että Helsinki ei ole oikea paikka lääkevirastolle.
Kilpailu virastoista on nollasummapeliä
Helsinkiläisten ja ehkä kaikkien suomalaisten kannalta voi hyvinkin olla (palataan tähän myöhemmin), että lääkeviraston lobbaamiseen kannattaa käyttää merkittävä määrä resursseja. Tämä tietenkin pätee myös muiden ehdokkaiden osalta. Mutta koko EU:n tai maailman kannalta tällaiset kilpailut ovat yksiselitteisesti haitallisia. Tämä johtuu siitä, että kyseessä on nollasummapeli eli kilpailu kiinteän suuruisesta resurssista.
Lääkevirasto menee joka tapauksessa jonnekin, eikä kilpailu millään tavalla kasvata lääkeviraston yhteiskunnallista hyötyä tai Hesarin mainitsemia kerrannaisvaikutuksia. Jos virasto menee Helsingin sijaan vaikkapa Lilleen, Lille saa jättipotin, mutta koko EU:n tasolla hyvinvointi ei ole kasvanut tai vähentynyt, vaan ainoastaan jakautunut eri tavalla.
On vaikea sanoa, kuinka paljon suomalaisten veronmaksajien rahoja kilpailuun lopulta laitetaan, mutta lobbaushankkeen nettisivujen perusteella jonkin verran kuitenkin. Kokonaisuudessaan EU:n veronmaksajien rahaa palaa 19-kertaisesti.
Helsinki on Euroopan Kuopio
Lääkeviraston, kuten minkä tahansa muunkin viraston, pitää sijaita siellä, missä se on sen tehtävien kannalta järkevintä. Lääkevirasto on asiantuntijaorganisaatio, joten viraston sijainnin tulee olla sellainen, että se pystyy houkuttelemaan töihin parhaat asiantuntijat. Tällaisille henkilöille on kysyntää ja he pystyvät shoppailemaan Euroopan parhaiden kaupunkien välillä. Sijaintikaupungin pitää tarjota uramahdollisuuksia myös viraston työntekijöiden puolisoille, jotka usein ovat huippuammattilaisia itsekin. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että työmarkkina-alueen pitää olla tarpeeksi suuri ja monipuolinen.
Siksi on vaikea uskoa, että periferiassa sijaitseva pieni kaupunki olisi paras paikka vaativaa asiantuntijatyötä tekevälle virastolle. Itse asiassa tätä on niin vaikea uskoa, että siihen ei taida uskoa edes viraston puolesta näkyvästi liputtava pormestari Vapaavuori. Tämän näkee hyvin siitä, miten kehnona päätöksenä hän pitää Suomen Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen Fimean sijoittamista Kuopioon.
Mutta Helsinki on Euroopan Kuopio. EU:n tasolla virastojen alueellistaminen Helsinkiin on ihan yhtä järkevää kuin kotimaisten virastojen alueellistaminen Savoon. Ei ole mitään takeita siitä, että Helsinki pystyy houkuttelemaan virastoon parhaat osaajat, mikä tietenkin pahimmillaan vaarantaa viraston työn laadun.
Olisiko virasto jättipotti ja kenelle?
Palataan vielä lopuksi väitteeseen, että viraston saaminen olisi Helsingille jättipotti. Helsingin väkiluku on kasvanut vuodesta 2013 keskimäärin 8000 asukkaalla, joten 900 työntekijän (mukaan tulee tietenkin perheet) kertaluontoinen lisäys ei kuulosta kovin valtavalta. Helsinki saisi aikaan yhtäsuuren tai paljon suuremman väkiluvun kasvun ilman kallista mainoskampanjaa yksinkertaisesti kaavoittajan kynää heilauttamalla.
Olipa virasto Helsingille jättipotti tai ei, jättipotin jakautuminen on oma mielenkiintoinen kysymyksensä. Viraston työntekijät ja hotellivieraat lisäisivät tonttimaan kysyntää Helsingissä. Jos kaavoittaja ei reagoi kasvaneeseen kysyntään, asuntojen hinnat ja vuokrat nousisivat entisestään. Kapitalisoitumisen myötä virastosta hyötyisivät eniten maanomistajat ja vuokranantajat, kun taas vuokralaisten asema voisi hyvinkin heikentyä.
Miksi olettaa että työvoiman saatavuus ei ole muuttuja, joka sijoituspäätöksessä huomioidaan? Luultavasti on olemassa myös muita viraston toiminnan kannalta huomioitavia tekijöitä kuin työvoiman saatavuus. Eikö voisi ajatella, että kaupunkien keskinäinen kilpailutilanne johtaa näiden seikkojen esiintuomiseen ja mahdollisesti myös kehittämiseen, mikä tarkoittaisi sitä, että kilpailun lopputuloksena virastolle valikoituu paras mahdollinen sijoituspaikka? Ja kaikki eurooppalaiset hyötyvät kun viraston sijainti on optimaalinen?
Voisihan myös sanoa, että kaikki kilpailutus on nollasummapeliä koska “ainahan joku sen tilauksen saa”, ellei kyse olisi juuri siitä että kilpailu tuottaa parempaa laatua ja pienentää kustannuksia.
Miksi kilpailutus kemikaaliovirastosta ei voisi olla samalla tavalla hyödyllistä kuin kilpailutus talon maalausurakasta?
“Miksi kilpailutus kemikaaliovirastosta ei voisi olla samalla tavalla hyödyllistä kuin kilpailutus talon maalausurakasta”
Tämähän ei ole samanlainen kilpailutus. Jos kemikaalivirasto oikeasti kilpailutettaisiin, sen saisi kaupunki joka maksaa eniten rahaa. Ei olisi mitään imagokampanjaa vaan puhtaasti tarjouskilpailu. Tällöin hävinneille kaupungeille ei syntyisi tappiota, kun vain voittaja joutuu maksamaan.
Ei talon maalausurakkaakaan valita imagokampanjan perusteella, vaan hinnan.
Tämähän on erinomainen ajatus! Kaikki kaupungithan hakevat/lobbaavat viraston saamisen puolesta, koska se tuo kaupungille verotuloja, useassa eri muodossa.
Mikä estää EU:ta kilpailuttamasta viraston sijaintia sille taholle, joka maksaa siitä eniten? Aluksi tietysti miljoonakaupungit voisivat ehkä maksaa eniten, mutta siellä voisi pian tulla virastoähky, ei enää lisää näitä — aiheutuuhan niistä kulujakin.
Eikö näin saataisi markkina käyntiin, jossa virastot sijoittuisivat sinne mistä niistä on eniten hyötyä?
Komppaan JRää. Viraston sijainnista päättävät eivät voi mitenkään tietää, mikä paikka on paras tai edes täysin epäsopiva, elleivät eri paikat markkinoi ja myy omaa kaupunkiaan.
Eli kaupunkien välinen kilpailu tuottaa informaatiota päättäjille.
Tai sitten tämä on lapsellinen uskomus ja suurin osa lobbaus/markkinointirahasta menee hukkaan. Se riippuu siitä kuinka suuria summia suhteessa viraston kokoon ja merkitykseen käytetään. Osa lobbaamisesta on var,asti vahingollista, mutta arvelisin että jos näistä ei kilpailtaisi, paikka olisi täysin mielivaltainen.