Kuinka haitallista yksin asuminen on?
Yksin asuvat voivat huonommin kuin muut, otsikoi Helsingin Sanomat 30.9.2014. Juttu perustuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvitykseen Yksin asuvien hyvinvointi – mitä tällä hetkellä tiedetään. Selvityksessä vertaillaan yksin asuvien ja muissa kotitaloustyypeissä asuvien hyvinvointieroja erilaisten mittarien kuten tulotason, työllisyyden, sekä elintapoja ja terveydentilaa kuvaavien muuttujien avulla. Selvityksen keskeisenä tuloksena on, että yksin asuvat ovat köyhempiä, työttömämpiä, sairaampia ja kuolevat nuorempina kuin parisuhteessa tai perheessä elävät.
HS ei problematisoi tuloksia mitenkään, eikä siteeraa yhtään asiantuntijaa. Jutusta syntyy sellainen käsitys, että THL:n selvityksessä on kiistatta osoitettu yksinasumisen olevan merkittävä riskitekijä ihmisen elämässä. Valitettavasti THL:n onnettomasti toteutettu selvitys ei kykene osoittamaan yksin asumisen riskeistä yhtään mitään.
Miksi? Vastaus on yksinkertainen. Otetaan esimerkiksi vaikkapa työttömyys. Milloin yksinasuminen lisää työttömyysriskiä? Silloin jos kahdesta muuten samanlaisesta ihmisestä yksin asuvan työttömyysriski on suurempi kuin parisuhteessa elävän. Toisin sanoen työttömyysriskin erot voidaan selvittää kunnolla vain jos vertaillaan vain parisuhdestatukseltaan eroavia, mutta muuten samanlaisia ihmisiä.
Mutta yksin asuvat ovat todennäköisesti keskimäärin erilaisia kuin parisuhteessa elävät. Yksin asuvat ihmiset ovat luultavasti useammin työttömiä siksi, että he ovat vaikeammin työllistettäviä kuin parisuhteessa elävät. Tämä voi johtua esimerkiksi erilaisesta koulutuksesta, työkokemuksesta tai eroista yleisessä kyvykkyydessä. Tuntuu aika ilmeiseltä, että puolison saamiseen vaikuttavat monet samoista asioista jotka vaikuttavat työpaikan saamiseen. Lisäksi työssä olevan on helpompi löytää puoliso kuin työttömän.
Karkeistaen: yksin asuva työtön alkoholisti on tuskin alkoholisti ja työtön koska asuu yksin. Pikemminkin hän asuu yksin koska on työtön ja alkoholisti. Jos siis yksin asuvien joukossa on enemmän alkoholisteja ja työttömiä kuin parisuhteessa elävien, johtopäätös ei ole, että yksin asuminen on vaarallista. Johtopäätös on, että ihmisillä joilla menee muutenkin huonosti, on taipumus myös asua yksin.
Tämä ei ole turhanpäiväistä jäkätystä, sillä päätöksenteon kannalta on aivan keskeistä, mistä erot yksin asuvien ja muiden välillä johtuvat. Taas karkeistaen: jos työttömän yksin asuvan alkoholistin ongelmat johtuvat yksin asumisesta, pyrkimyksenä täytyy olla yksin asumisen välttäminen. Jos taas yksin asuminen johtuu alkoholismista ja työttömyydestä, toimenpiteet pitää suunnata näihin.
THL:n selvityksessä ei pohdita tässä käsiteltyjä asioita lainkaan, vaan kerrotaan johtopäätöksenä, että yksin asuvia pitäisi pitää tulosten perusteella erityisen haavoittuvana ryhmänä. On tietysti aika hirveää, että julkinen tutkimuslaitos ei pysty parempaan.
Koska tämä on lehdistökatsaus, katsomme kuitenkin asiaa lähinnä HS:n uutisoinnin kannalta. HS:n toimittajan ei olisi tarvinnut soittaa monta puhelua löytääkseen henkilön, joka olisi tuonut THL:n selvityksen ilmeiset ongelmat esiin. Sen sijaan HS toimii kritiikittömänä väärän tutkimustiedon levittäjänä referoimalla THL:n luokatonta selvitystä.
Ongelma on, että tuollainen tapa tehdä johtopäätöksiä on yleisesti hyväksytty normi niin lehdistössä kuin TH-ällien tutkimuksissakin. Täytyy ihmetellä, keitä tuollaiset uutiset ja tulokset ylipäätään kiinnostavat, kuka saa niistä omaan maailmankuvaansa selityspalikoita? THL:lle tuotosta, HS:lle täytettä, toimittajalle palkkaa, mutta mitä lukijalle?
H
Huomauttaisin, että raportissa kyllä todetaan: "Niissä yksin asuvien ryhmissä, joissa hyvinvointi näyttäytyy muuta väestöä alhaisempana, seuraava oleellinen kysymys on, johtuuko vähäinen hyvinvointi yksin asumisesta vai niistä prosesseista, jotka ovat johtaneet yksin asumiseen ja siinä pysymiseen. Onko vähäisessä hyvinvoinnissa kyse siitä, että yksin asuminen sinänsä vaikuttaa hyvinvointia alentavasti, vai onko yksin asuviksi valikoitunut sellaisia henkilöitä, joilla hyvinvointi on alemmalla tasolla? Näihin kysymyksiin tämä raportti, jonka tulokset ovat etupäässä kuvailevia tuloksia yksittäisiltä ajankohdilta, ei juuri tarjoa vastauksia." Lisäksi tutkijat toivovat lisää tutkimuksia, jotka selvittäisivät yksinasumisen todellisia terveysvaikutuksia. Hesarin toimittajien ammattitaidottomuus ei liene tutkijoiden syytä. Kenellekään ei olisi tarvinnut soittaa, vaan johtopäätösten lukeminen olisi riittänyt.
Raportissa todetaan tosiaan näin sivulla 41. Mutta näitä varaumia ei esitetä sen paremmin THL:n selvitystä koskevassa tiedotteessa, raportin tiivistelmässä kuin raportin johdannossakaan. Kaikista näistä syntyy vaikutelma, että raportin tuloksia voidaan tulkita juuri niin kuin HS:n toimittajat tekevät. Syy huonoon raportointiin on tietenkin lopulta HS:n toimittajien, joiden olisi tietenkin pitänyt lukea myös sivu 41 ja ymmärtää se. Tosiasia on kuitenkin, että halutessaan THL olisi voinut tuoda tuloksia koskevat varaumat huomattavasti selvemmin esille. Jos toimittajat olivat yhteydessä THL:n tutkijoihin ennen jutun julkaisemista, myös tässä yhteydessä olisi ollut mahdollista tuoda esille se, mitä selvityksen perusteella voidaan ja erityisesti ei voida sanoa.
Yksinkertainen lehdistökatsastaja ei siis voi välttyä ajatukselta, että THL tiedotti tahallaan selvityksestä näyttävästi ja hautasi ilmeiset puutteet sivulle 41.