Maailmanlopun pasuunaa ei ole olemassa

On jossain määrin huolestuttavaa, kuinka usein Helsingin Sanomien tiedesivut päätyvät Asiattoman lehdistökatsauksen aiheeksi, mutta ei näitä oikein sivuuttaakaan voi. Vuorossa on tällä kertaa Asiattoman lukijoille jo ennestään tuttu kielentutkija, joka jatkaa valitsemallaan selkeällä linjalla: Maailman kulttuurit ovat häviämässä, maailmanloppu on tulossa ja se johtuu globalisaatiosta.

Hesarin lukijoille on tullut selväksi, että kielentutkija ei oikein diggaile nykymusiikista, mutta epäselvää on, miksi tiedesivujen kolumni kannattaa tuhlata omien mieltymysten esittelylle. Erityisen surullista on, että tämä on kolumnin järjellisintä antia.

Mitä kielentutkija oikein sanoo?

Ennen maailma oli rikas ja ihana paikka:

– “Kun ihmisiä oli prosentti nykyisistä, tundralla, sademetsissä ja aavikolla elettiin eri tavoin. Yksi elämä perustui poronhoitoon ja joikuun, toinen toteemeihin, kolmas transsiin ja päihdyttäviin sieniin.”

Ongelma tässä ajattelussa on se, että ihmisiä oli prosentti nykyisestä, KOSKA ihmiset elivät näissä kulttuureissa. Sienet ovat varmaankin sopivassa määrin ok, mutta suurinta osaa nykypäivän ihmisistä ei olisi olemassa, jos näistä kulttuureista ei olisi pitkälti luovuttu. Kielentutkijan ihmishengelle antama arvo on melko mitätön.

– “Nyt ihmisiä on seitsemän miljardia, mutta kulttuuri on kaikkialla sama.”

Mutta kun ei ole. Ainakaan jos asiaa miettii kulttuureista nauttivien ihmisten näkökulmasta. Keskivertoihmisellä on valittavanaan enemmän eri kulttuurien hyviä puolia ja tapoja paeta niiden pahoja puolia kuin koskaan aiemmin. Ilmeisesti kielentutkija ajattelee, että kulttuurit ovat ulkoavaruuden kulttuurikirjanpitäjiä, eivät ihmisiä varten.

Maailmalla leviää uusi ihmiskuva, jonka

– “mukaan ihmiset haluavat maksimoida omaisuuden, voittaa toisensa kilpailussa ja asettaa oman hyväksymisenkaipuunsa yhteisön edelle. Se perustuu kelloon, joka pilkkoo ajan pätkiksi, työksi nimettyyn tärkeilyyn…”

On kerrassaan kummallinen väite, että ihmiset olisivat olleet ennen muinoin vähemmän kilpailuhenkisiä kuin nykyään. Ero nykyiseen on se, että kilpailu oli aiemmin kirjaimellisesti veristä. Maailma oli ennen todella väkivaltainen ja ehkä suurin väkivaltaisuuden vähenemisen syy on ollut kaupankäynti ja eri kulttuurien vuorovaikutus. Niin ja olikohan siitä työnjaostakin jotain hyötyä ihmiskunnalle?

– “Ja kuten vehnäpelto ei korvaa sademetsää, vaikka siinäkin on biomassaa, ei myöskään englannin kieli korvaa maailman 7000:ta kieltä luovuuden ja ajatuksen välineenä.”

Ei korvaa, vaan parantaa. Kummassa maailmassa syntyy enemmän hyviä ideoita ja innovaatioita: Siinä missä on 7000 pientä eristynyttä kieliyhteisöä vai siinä, missä kaikilla on yhteinen kieli ja kommunikointi vaivatonta? Kummassa maailmassa hyvistä ideoista pääsee nauttimaan mahdollisimman moni?

Nykyajan pahin monokulttuurihirviö on tietysti tiede, joka on syrjäyttänyt melkein kaikki muut tiedonhankkimiskeinot. Maailmassa ei enää juurikaan ole toteemipaaluja ja animismia. Hyvä niin. Olisi järjetöntä tuomita ihmiset elämään šamaanien ja ylipappien ikeeseen, kun oikeasti tiedetään, miten maailma toimii. Olisi hyvä. jos yliopistolla työskentelevät ihmiset kertoisivat tätä tarinaa.