Mitä olet aina halunnut tietää kyselytutkimuksista, mutta et ole uskaltanut kysyä

Osallistuin viime viikolla kaupunkiakatemian järjestämään kaupunkibulevardeja käsitelleeseen seminaariin. Aion keskittyä kaupunkibulevardien sijaan professori Matti Kortteisen seminaarissa pitämään puheenvuoroon tai tarkemmin sanoen ansiokkaaseen sosiologian graduun, jonka tuloksia Kortteinen lyhyesti kertasi (Päivitys: seminaarin esitysdiat ovat nyt saatavissa täältä). Gradu on ollut esillä aiemminkin esimerkiksi Hesarissa (ks. myös tämä).

Hesarin uutiskynnys ylittyi todennäköisesti siksi, että tulokset olivat yllättäviä. Niiden mukaan ihmisten asumistyytyväisyys oli alhaisempi tiiviisti rakennetuilla kuin pientalovaltaisilla alueilla. Yllättäväksi tuloksen tekee se, että samanaikaisesti asuntojen hintaerot kertovat päinvastaisesta ilmiöstä. Asuntojen laatuvakioidut hinnat ovat korkeammat nimenomaan keskustan läheisyydessä tiiviillä kerrostaloalueilla.

Tästä ristiriidasta herääkin kysymys, voiko kyselytutkimuksilla saada selville, mitä ihmiset arvostavat.

Tarkastellaan asiaa esimerkin avulla. Asiatonlandian pääkaupungissa Asiattomalassa on kaksi väkimäärältään samankokoista aluetta. Viherlaakso on rauhallinen ja vehreä pientaloalue, josta kuitenkin puuttuvat kaupalliset palvelut. Kerrostalovaltaisella Sykeniemellä sen sijaan on paljon ravintoloita ja muita palveluita, mutta joskus myös rauhatonta eikä luontoonkaan pääse helposti rauhoittumaan. Asiattomala on siitä erikoinen kunta, että siellä kaikki perheet ovat täysin samanlaisia. Niillä on esimerkiksi täsmälleen samat tulot ja kaikki perheet asuisivat mieluummin Sykeniemellä kuin Viherlaaksossa (esimerkin pointti ei muutu, vaikka kaikki pitäisivät enemmän Viherlaaksosta).

Asiattomalan pormestari haluaa tietää kaavoituspäätösten pohjaksi, kummasta aluetyypistä asukkaat pitävät enemmän. Pormestari palkkaa tutkijan selvittämään asiaa kyselytutkimuksella. Ennen kuin päästämme tutkijamme irti, on hyödyllistä tarkastella, millaiseksi kaupungin asukasrakenne ja asuntojen hinnat muodostuvat vapailla markkinoilla.

Kaikki perheet haluaisivat asua Sykeniemellä, mutta kaikki eivät sinne mahdu. Koska näin on, täytyy Sykeniemen asuntojen olla kalliimpia kuin Viherlaakson. Itse asiassa Sykeniemen asunnot ovat täsmälleen niin paljon kalliimpia, että kaikille perheille on yhdentekevää kummalla alueella ne asuvat. Viherlaaksossa asuva perhe muuttaisi mielellään Sykeniemelle, mutta kalliimman hinnan vuoksi perhe joutuisi tinkimään muusta kulutuksesta juuri sen verran, että muuttaminen ei kannata. Tätä tulosta kutsutaan kaupunkitaloustieteessä alueelliseksi tasapainoksi.

Tutkija toteuttaa nyt samanlaisen kyselyn kuin uutisoidussa gradussa. Ihmisiltä ei kysytä suoraan, kumpaa aluetta he pitävät parempana, vaan heiltä kysytään, miten tyytyväisiä he ovat nykyiseen asuinympäristöönsä. Hyvän kyselyn ominaisuus lienee se, että kaksi samalla alueella asuvaa täsmälleen samanlaista vastaajaa antaa kyselyyn saman vastauksen. Kaikki Viherlaakson asukkaat ovat siis yhtä tyytyväisiä keskenään samoin Sykeniemen asukkaat.

Tämä on kaikille selvää, mutta ainakin meille on epäselvää, löytyykö Viherlaakson ja Sykeniemen asukkaiden vastauksista eroja. Ja jos löytyy, miksi?

Yksi mahdollisuus on tämä: Jos kyselyssä todella mitataan asuinalueen kaikkia ominaisuuksia, mukaan lukien asumisen hintaa, vastauksen pitäisi olla asuinalueesta riippumaton. Jos, kuten edellä osoitettiin, perheet ovat ihan yhtä hyvässä asemassa molemmilla asuinalueilla, miksi eri alueella asuvat vastaisivat tyytyväisyys-kysymykseen eri tavalla?

Kyselyssä voi toki syntyä asuinalueiden välisiä eroja. Näin voi käydä ainakin silloin, jos kysely on muotoiltu siten, että se ei huomioi kaikkia asumiseen liittyviä tekijöitä. Jos kyselyssä painottuu vaikkapa tyytyväisyys viheralueisiin, tuloksena on todennäköisesti se, että Viherlaaksossa asuvat ovat tyytyväisempiä asuinympäristöönsä. Jos taas alueen palvelut ja saavat kysymyksissä enemmän painoa, voi tuloksena olla, että Sykeniemellä asuu ympäristöönsä tyytyväisempiä perheitä.

Kysely voi siis täysin uskottavasti tuottaa ihan minkä tahansa tuloksen riippuen siitä, miten kysymykset muotoillaan ja miten vastaajat ne tulkitsevat. Siinäkin tapauksessa, että kysely tuottaa oikeansuuntaisen tuloksen, ei se kerro mitään kvantitatiivista ihmisten arvostuksista. Jos tyytyväisyysasteikko menee ykkösestä vitoseen (tutkijan keksimän skaalan mukaan) ja Viherlaaksossa vastausten keskiarvo on kolme ja Sykeniemellä neljä, miten tästä tuloksesta johdetaan käytännön politiikkasuositus?

Palataanpas sitten takaisin Helsinkiin ja julkisuutta saaneeseen graduun. Miten siinä on mitattu asumistyytyväisyyttä?

Gradussa kysyttiin tyytyväisyyttä vastaajan asuinympäristön seitsemään eri osa-alueeseen (muuttuja kuvataan gradussa s. 56 alkaen). Nämä osa-alueet ovat puistot ja viheralueet, alueen arkkitehtuuri, alueella asuvat ihmiset, turvallisuus, hiljaisuus, siisteys ja puhtaus sekä alueen arvostus. Näiden vastausten pohjalta muodostettiin siis yksi asumistyytyväisyyttä kuvaava muuttuja, käytännössä eri osakysymysten vastausten keskiarvo.

Kyselyssä korostuu siis selvästi pientaloalueiden hyvät puolet, kuten puistot ja viheralueet, turvallisuus, hiljaisuus sekä siisteys ja puhtaus. Olisi hämmästyttävää, jos tuloksena ei olisi se, että pientaloalueilla asuvat ovat tyytyväisempiä näihin asuinympäristönsä piirteisiin, kuin tiiviillä alueella asuvat, jossa näitä piirteitä on tietenkin paljon vähemmän. Mitä todennäköisimmin uutisoitu tulos onkin seurausta tutkimuksen kysymyksenasettelusta.

Tarkoitus ei tietenkään ole väittää, ettei kyselytutkimus voisi tuottaa mielenkiintoista tietoa. Tarkoitus ei myöskään ole mollata kyseistä gradua, joka varmasti on ansiokas opinnäytetyö, mutta jonka tuloksista on tehty liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Kyselytutkimukset ovat hyödyllisimmillään silloin, kun mitään muuta tietoa ei ole saatavissa. Silloinkin kyselytutkimus on syytä toteuttaa niin, että kysymykset muistuttavat todellisia valintatilanteita. Erityisen tärkeää on, että hintojen vaikutus otetaan huomioon (tällaisten kyselyiden toteuttamisesta ja analysoinnista on olemassa oma laaja kirjallisuutensa). Tosin näihinkin huolellisesti toteutettuihin kyselyihin liittyy valtavasti ongelmia, eikä läheskään kaikki ole vakuuttuneita niiden luotettavuudesta.

Asuntomarkkinoiden tapauksessa meillä kuitenkin on valtavasti tietoa perheiden todellisista valinnoista. Voimme arvioida laatuvakioidun asunnon hintaa eri alueilla. Voimme tarkastella muuttoliikettä ja niin edelleen. Myös Asiattomalan pormestari olisi saanut alueiden hintaeroista kaiken tarpeellisen tiedon. Ihmisten todelliset valinnat ovat ehdottomasti luotettavampi tiedonlähde kuin kyselyt.

P.S. Jotakuta ehkä ihmetyttää, miksi esimerkissä oletettiin kaikki perheet samanlaisiksi. Tämä tehtiin siksi, että hyvissä kyselyissä pyritään nimenomaan vertailemaan mahdollisimman samanlaisia vastaajia. Tavallisesti tämä tehdään tilastollisesti kontrolloimalla vastaajan taustaominaisuudet, kuten tulot, koulutus ja perhekoko. Näin tehdään myös puheena olleessa gradussa.