Näyttötaakasta nörtähtävästi!

And I think my head is burning
And in a way I’m yearning
To be done with all this measuring of proof.

-Nick Cave

1. Yleistä

Aina kiinnostava Allan Seuri pohtii näyttötaakan käsitettä blogissaan Harhalassa. Juttu on lukemisen arvoinen, kuten Seurin blogaukset yleensä ovat. Jutussa käsitellään näyttötaakan käsitteen hyödyllisyyttä yhteiskuntatieteessä yleisesti. Lisäksi erityisinä esimerkkeinä ovat lukukausimaksut ja alkoholipolitiikka.

Jutussa siteerataan myös Asiattoman toimituksen edustajia useassa kohdassa. Olemme julkisesti silloin tällöin käyttäneet näyttötaakan käsitettä. Luonnollisesti tarkoituksemme on sitä käyttäessämme ollut väittää, että väittelyn toisen osapuolen pitää todistaa väitteensä, ei meidän.

Seuri suhtautuu kriittisesti koko käsitteen hyödyllisyyteen, ja sitä kautta kritiikki kohdistuu meihinkin. Myönnämme, että olemme ehkä heitelleet Twitter-debattien tuoksinassa käsitettä liian helposti. Lisäksi olemme käyttäneet sanaa kahdessa vähän erilaisessa merkityksessä.

Mutta olemme silti sitä mieltä, että sopivasti määritellyn näyttötaakan käsitettä voidaan puolustaa. Yritämme myös valottaa sanan kahta vähän erilaista käyttötapaa tässä kirjoituksessa.

2. Yksinkertainen tarina

Seuri ottaa näyttötaakan käsitettä koskevassa pohdinnassa avukseen Bayesin teoreeman. Bayesiläinen kehikko on meistäkin oikea tapa pohtia näyttötaakkaa ja sen hyödyllisyyttä. Tavanomaiseen tapaan asiaa voidaan valottaa yksinkertaisella tarinalla.

Matkamme kulkee jälleen ylitse sumuisten laaksojen, valkoisten vuorten ja smaragdinvihreiden valtamerten tarujen Asiatonlandiaan.

Asiatonlandiassa on kiistaa siitä, ovatko yliopistojen lukukausimaksut hyvä vai huono asia. Mutta asiat ovat siellä aika yksinkertaisia. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että jompikumpi on totta. Joko maailma on sellainen, että lukukausimaksut ovat hyvä asia. Tai sitten maailma on sellainen, että ne ovat huono asia. Merkitään näitä maailmantiloja niin, että $latex {G}&fg=000000&s=-1$ tarkoittaa maailmantilaa, jossa lukukausimaksut ovat hyvä asia ja $latex {B}&fg=000000&s=-1$ maailmantilaa, jossa ne ovat huono asia.

Alunperin kukaan ei tiedä, ovatko lukukausimaksut hyvä vai huono asia. Kaikkien mielestä on aivan yhtä todennäköistä että ne ovat huono kuin että ne ovat hyvä asia. Bayesiläisessä puheenparressa sanotaan, että kaikkien priori on sama

$latex \displaystyle Pr(G)=Pr(B)=\frac{1}{2}. &fg=000000&s=-1$

Kuten Seuri toteaa, ei ole selvää, että on järkevää olettaa kaikkien asiatonlandialaisten priorit samoiksi. Mutta asia ei kenties ole aivan olennainen tässä, ja sitä joka tapauksessa käsitellään lyhyesti jäljempänä.

Nyt asiaa ruvetaan selvittämään Asiatonlandiassa. Eri tahot tekevät siitä tutkimuksia, asiasta kehitetään teorioita, kenties järjestetään kokeita tai käydään opintomatkoilla naapurimaissa. Nämä toimenpiteet tuottavat informaatiota siitä, onko maailmantila $latex {G}&fg=000000&s=-1$ vai $latex {B}&fg=000000&s=-1$.

Sovitaan asioiden helpottamiseksi, että Asiatonlandiassa näyttö saapuu yksinkertaisimmassa mahdollisessa muodossa. Se ilmestyy toisistaan riippumattomina, täsmälleen yhtä informatiivisina todistuskappaleina. Jokainen tutkimus, opintomatka, teoria jne. tuottaa yhden tällaisen todistuskappaleen.

Jokainen todistuskappale $latex {S_{i}}&fg=000000&s=-1$ todistaa joko lukukausimaksujen hyödyllisyyden tai haitallisuuden puolesta. Tässä $latex {i}&fg=000000&s=-1$ viittaa todistuskappaleen numeroon. Ne on numeroitu ilmestymisjärjestyksessä niin, että $latex {S_{1}}&fg=000000&s=-1$ on ensimmäinen todistuskappale, $latex {S_{2}}&fg=000000&s=-1$ toinen ja niin edelleen. Todistuskappale voi saada arvon $latex {g}&fg=000000&s=-1$, joka tarkoittaa että saadaan näyttöä maailmantilan $latex {G}&fg=000000&s=-1$ puolesta. Tai sitten se saa arvon $latex {b}&fg=000000&s=-1$, jolloin saadaan näyttöä maailmantilan $latex {B}&fg=000000&s=-1$ puolesta.

Jos todistuskappale on esimerkiksi tutkimus, arvo $latex {g}&fg=000000&s=-1$ viittaa siihen, että tutkimustuloksena on että lukukausimaksut ovat hyvä asia. Jos todistuskappale on opintomatka, arvo $latex {b}&fg=000000&s=-1$ viittaa siihen, että opintomatkan perusteella lukukausimaksut ovat huono asia.

Todistuskappaleet ovat informatiivisia siinä mielessä, että arvon $latex {g}&fg=000000&s=-1$ todennäköisyys on suuri, jos maailmantila todella on $latex {G}&fg=000000&s=-1$. Samoin arvon $latex {b}&fg=000000&s=-1$ todennäköisyys on suuri, jos maailmantila on $latex {B}&fg=000000&s=-1$.

Jotta tästä voidaan puhua tarkasti, on määriteltävä todistuskappaleen arvojen ehdolliset todennäköisyysjakaumat ehdolla todellinen maailmantila. Tarkastellaan esimerkiksi todennäköisyyttä, että maailmassa jossa lukukausimaksut ovat hyvä asia, todistuskappale $latex {i}&fg=000000&s=-1$ antaa oikean tuloksen. Tätä merkitään

$latex \displaystyle Pr(S_{i}=g\mid G). &fg=000000&s=-1$

Pystyviivan $latex {\mid}&fg=000000&s=-1$ oikealla puolella on todellinen maailmantila. Se on siis tässä $latex {G}&fg=000000&s=-1$, joka tarkoittaa, että lukukausimaksut ovat hyvä asia. Pystyviivan vasemmalla puolella on todistuskappaleen saama arvo. Äskeisessä se on $latex {S_{i}=g}&fg=000000&s=-1$, eli todistuskappale viittaa aivan oikein siihen, että lukukausimaksut ovat hyvä asia.

Aivan vastaavasti voidaan määritellä se todennäköisyys, että saadaan väärä todistuskappale, eli todistuskappale viittaa lukukausimaksujen huonouteen, vaikka ne ovat hyvä asia. Tätä merkitään

$latex \displaystyle Pr(S_{i}=b\mid G). &fg=000000&s=-1$

Todistuskappale viittaa nyt siihen, että lukukausimaksut ovat huono asia, vaikka ne eivät todellisuudessa sitä ole.

Vastaavasti tarvitaan todennäköisyydet

$latex \displaystyle Pr(S_{i}=b\mid B) &fg=000000&s=-1$

ja

$latex \displaystyle Pr(S_{i}=g\mid B) &fg=000000&s=-1$

eli oikean ja väärän todistuskappaleen todennäköisyydet maailmassa, jossa lukukausimaksut ovat huono asia.

Sovitaan helppouden vuoksi vaikka, että

$latex \displaystyle Pr(S_{i}=g\mid G)=\frac{2}{3}=Pr(S_{i}=b\mid B). &fg=000000&s=-1$

Tämä pätee kaikille todistuskappaleiden numeroille $latex {i}&fg=000000&s=-1$. Todistuskappale on siis oikeassa suurehkolla todennäköisyydellä $latex {\frac{2}{3}}&fg=000000&s=-1$ kummassakin maailmantilassa. Jos lukukausimaksut ovat hyvä juttu, kukin tutkimus tai muu todistuskappale saa tulokseksi että ne ovat hyvä juttu todennäköisyydellä $latex {\frac{2}{3}}&fg=000000&s=-1$. Jos ne ovat huono juttu, todistuskappale viittaa tähän tulokseen samalla todennäköisyydellä.

Mutta todistuskappaleet eivät ole erehtymättömiä, ne voivat olla väärässäkin. Väärässäolotodennäköisyys on kuitenkin vain $latex {\frac{1}{3}}&fg=000000&s=-1$. Tarkemmin sanottuna

$latex \displaystyle Pr(S_{i}=b\mid G)=\frac{1}{3}=Pr(S_{i}=g\mid B). &fg=000000&s=-1$

Toisin sanoen, esimerkiksi tutkimuksen tuloksena voi olla todennäköisyydellä $latex {\frac{1}{3}}&fg=000000&s=-1$, että lukukausimaksut ovat hyvä juttu, vaikka ne ovatkin huono juttu.

Kaikki todistuskappaleet ovat siis samanarvoisia. Ne ovat myös toisistaan riippumattomia. Esimerkiksi kolmannen todistuskappaleen todennäköisyys olla oikeassa ei riipu siitä, ovatko ensimmäinen, toinen, neljäs tai viides oikeassa vai eivät. Menemättä yksityiskohtiin, todetaan vielä että kaikki edellämainitut seikat ovat julkista tietoa.

Asiatonlandialaisista voidaan olla monta mieltä, mutta yksi asia on selvä. He ovat kaikki kunnon bayesiläisiä. Tämän vuoksi voimme päätellä asiatonlandialaisten lukukausimaksuja koskevat uskomukset, kun jonkin ajan kuluttua on kerätty $latex {N}&fg=000000&s=-1$ kappaletta todistuskappaleita ja $latex {K}&fg=000000&s=-1$ kappaletta todistuskappaleista viittaa lukukausimaksujen hyvyyteen eli maailmantilaan $latex {G}&fg=000000&s=-1$. Toisin sanoen $latex {K}&fg=000000&s=-1$ todistuskappaletta on saanut arvon $latex {g}&fg=000000&s=-1$ ja $latex {N-K}&fg=000000&s=-1$ arvon $latex {b}&fg=000000&s=-1$. Lukumäärä on luonnollisesti satunnainen, mutta nyt sattui näin.

Asiatonlandialaisten uskomus lukukausimaksujen hyvyydestä saadaan aika suoraviivaisesti Bayesin kaavasta ja se on

$latex \displaystyle Pr(G\mid S_{1}=s_{1},….,S_{N}=s_{N})=\frac{\frac{1}{2}(\frac{2}{3})^{K}(\frac{1}{3})^{N-K}}{\frac{1}{2}(\frac{2}{3})^{K}(\frac{1}{3})^{N-K}+\frac{1}{2}(\frac{2}{3})^{N-K}(\frac{1}{3})^{K}}. &fg=000000&s=-1$

Tässä siis merkinnöillä $latex {s_{i}}&fg=000000&s=-1$ tarkoitetaan todistuskappaleiden saamia arvoja, joista $latex {K}&fg=000000&s=-1$ kappaletta on $latex {g}&fg=000000&s=-1$ ja loput $latex {b}&fg=000000&s=-1$. Osoittaja on todennäköisyys sille, että maailmantila on $latex {G}&fg=000000&s=-1$ ja todistuskappaleiden arvojakauma on havaitunkaltainen. Nimittäjässä on todennäköisyys sille, että todistuskappaleiden arvojakauma on havaitunkaltainen olipa maailmantila mikä tahansa.

Merkitään

$latex \displaystyle \Delta=K-(N-K)=2K-N &fg=000000&s=-1$

lukua, joka kertoo kuinka monta todistuskappaletta enemmän sai arvon $latex {g}&fg=000000&s=-1$ kuin arvon $latex {b}&fg=000000&s=-1$. Luonnollisesti luku on negatiivinen jos arvoja $latex {b}&fg=000000&s=-1$ oli enemmän.

Supistamalla puolikkaat ja jakamalla sekä osoittaja että nimittäjä luvulla

$latex \displaystyle \left(\frac{2}{3}\right)^{N-K}\left(\frac{1}{3}\right)^{N-K} &fg=000000&s=-1$

asiatonlandialaisten uskomus saa muodon

$latex \displaystyle Pr(G\mid S_{1}=s_{1},….,S_{N}=s_{N})=\frac{\left(\frac{2}{3}\right)^{\Delta}}{\left(\frac{2}{3}\right)^{\Delta}+\left(\frac{1}{3}\right)^{\Delta}}=\frac{2^{\Delta}}{2^{\Delta}+1}. &fg=000000&s=-1$

Tämä muotoilu on kiinnostava. Siitä nähdään, että asiatonlandialaisten uskomukset riippuvat vain lukukausimaksujen hyvyyteen viittaavien ja niiden huonouteen viittaavien todistuskappaleiden määrän erotuksesta $latex {\Delta}&fg=000000&s=-1$. Luku $latex {\Delta}&fg=000000&s=-1$ on siis hyvyyteen viittaavien todistuskappaleiden enemmistön suuruus. Negatiivinen arvo kertoo, että hyvyyteen viittaavat todistuskappaleet ovat vähemmistössä.

Kysymyksessä on siis eräänlainen kisa. Jos huonouteen ja hyvyyteen viittaavia todistuskappaleita on sama määrä, se on sama kuin todistuskappaleita ei olisikaan. Asiatonlandialaiset uskovat, että hyvyys ja huonous ovat yhtä todennäköisiä.

Jos hyvyyteen viittaavia todistuskappaleita on enemmän, asiatonlandialaiset uskovat että lukukausimaksujen hyvyyden todennäköisyys on puolikasta suurempi. Jos niitä on yksi enemmän, asiatonlandialaisten mielestä lukukausimaksut ovat hyvä asia todennäköisyydellä $latex {\frac{2}{3}.}&fg=000000&s=-1$ Jos niitä on kaksi enemmän, uskomus on $latex {\frac{4}{5},}&fg=000000&s=-1$ jos kolme enemmän, $latex {\frac{9}{10}}&fg=000000&s=-1$ ja niin edelleen. Jos hyvyyteen viittaavia todistuskappaleita on kymmenen enemmän kuin huonouteen, asiatonlandialaiset uskovat jo hyvin vahvasti lukukausimaksujen hyvyyteen. He pitävät maailmantilan $latex {G}&fg=000000&s=-1$ todennäköisyytenä jo $latex {\frac{1024}{1025}\approx0.999}&fg=000000&s=-1$.

Tilanne on täysin symmetrinen silloin, kun lukukausimaksujen huonouteen viittaavia todistuskappaleita on enemmän.

Jos ”hyvät” tulokset ovat edellä, yksi uusi ”huono” tulos kumoaa yhden ”hyvän” tuloksen ja vastaavasti päinvastoin.

Lukija voi itse aika suoraviivaisesti päätellä, että jos todistuskappaleita kerätään runsaasti, asiatonlandialaisten uskomukset lähestyvät varsin nopeasti suurta varmuutta oikeasta maailmantilasta.

3. Näyttötaakka tarinan perusteella

Kun tämä tarina on kerrottu, voimme muotoilla, mitä tarkoitamme näyttötaakalla. Asiatonlandiassa on tehtävä päätös lukukausimaksujen asettamisesta tai asettamatta jättämisestä. Järkevä päätöksenteko edellyttää, että lukukausimaksut asetetaan, jos usko niiden hyvyyteen on riittävän suuri.

Helppo päätössääntö on se, että lukukausimaksut asetetaan jos uskotaan, että ne ovat todennäköisemmin hyvä kuin huono asia. Tämä tarkoittaa sitä, että lukukausimaksut asetetaan, jos todistuskappaleita, jotka viittaavat maksujen hyvyyteen on yksikin enemmän kuin niitä, jotka viittaavat maksujen huonouteen. Tämä on järkevää, jos väärästä päätöksestä syntyvä kustannus on sama, olipa virhe kumpaan suuntaan tahansa.

Mutta voi olla, että virheellisesti asetetut haitalliset lukukausimaksut aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyödyllisten maksujen jättäminen perimättä. Tällöin vaaditaan enemmän näyttöä lukukausimaksujen hyvyydestä. Vaatimuksena on siis, että hyvyyteen viittaavien todistuskappaleiden enemmistön pitää olla yhtä suurempi.

Oli miten oli, on oltava jokin raja $latex {\bar{\Delta}}&fg=000000&s=-1$, jota suurempi lukukausimaksujen hyvyyteen viittaavien todistuskappaleiden enemmistö tarkoittaa, että lukukausimaksut on järkevä asettaa.

Sovitaan, että tutkimustuloksia ja muita todistuskappaleita on kerätty runsaasti ja enemmistö viittaa lukukausimaksujen hyvyyteen. Esimerkin vuoksi voidaan vaikkapa sopia, että todistuskappaleita on 10 enemmän kuin tarvittaisiin siihen, että lukukausimaksut on järkevä asettaa.

Asiatonlandian Ylioppilaskuntien Liitto AYL asettuu tästä huolimatta vastustamaan lukukausimaksuja. Mutta nyt on aivan konkreettisesti mahdollista sanoa, että näyttötaakka on AYL:illa. Liiton on esitettävä vähintään 10 uutta riippumatonta tutkimusta tai muuta todistuskappaletta, jotta heidän olisi mahdollista perustella lukukausimaksujen haitallisuus muille asiatonlandialaisille uskottavasti.

Näyttötaakka on siis paitsi mahdollista määritellä selvästi, myös kvantifioida. Näyttötaakka on se määrä näyttöä, joka liiton pitää esittää muuttaakseen muiden uskomukset lukukausimaksuille kielteisiksi.

Mielestämme näyttötaakka on mahdollista määritellä ihan järkevästi näin. Näyttötaakka on sillä, joka väittää, että muiden olemassaolevaan näyttöön perustuvat uskomukset ovat virheellisiä. Hänen on tuotava pöytään uutta näyttöä, joka pakottaa muut muuttamaan uskomuksiaan.

Näyttötaakka voi tässä merkityksessä myös siis vaihdella sen mukaan, mikä on näytön ”kilpailutilanne” kullakin hetkellä. Näinhän juuri usein tapahtuu esimerkiksi tieteellisessä kirjallisuudessa. Yksi näkemys on vallalla tietyllä hetkellä, sitten sen haastaa vastakkainen näkemys uudella tutkimuksella ja niin edelleen, kunnes lopulta (toivottavasti) asia katsotaan ratkaistuksi.

4. Näyttötaakka ei ole nykytilan muuttajalla

Seuri määrittelee omassa kirjoituksessaan näyttötaakan meistä poikkeavalla tavalla. Hän päätyy näkemykseen, jonka mukaan näyttötaakan pitäisi olla aina sillä, joka vaatii nykytilan, esimerkiksi lainsäädännön muuttamista. Meidän määritelmämme mukainen näyttötaakka ei mitenkään välttämättä ole nykytilan muuttamista ajavalla.

Voimme käyttää edelleen äskeistä tarinaa tämän osoittamiseen. Jos Asiatonlandian valtio on täydellisen hyväntahtoinen, Seurin ajatus pitää paikkansa. Valtio valitsee aina olemassaolevan tiedon perusteella parhaan vaihtoehdon. Tällöin muutoksen vaatijan täytyy osoittaa, että nykytieto on väärässä. Näyttötaakka on hänellä.

Sen sijaan jos Asiatonlandian valtio on epätäydellinen, kuten kaikki todellisen maailman valtiot, näin ei välttämättä ole. Lainsäädäntö voi hyvinkin olla väärää olemassaolevan tiedon valossa. Tässä on turha alkaa luetella esimerkiksi Suomen lainsäädännön piirteitä, jotka ovat lähes kaikkien asiantuntijoiden mielestä huonoja. Mutta niitä on. Epätäydellisen lainsäädännön tapauksessa voi siis aivan hyvin olla, että meidän määritelmämme mukainen näyttötaakka on olemassaolevan tilanteen puolustajilla.

5. Lukukausimaksut

Lukukausimaksukeskustelussa käytimme näyttötaakka-sanaa juuri yllä kuvatussa merkityksessä täällä ja täällä. Talousteorian ja maalaisjärjen näkökulmasta on erittäin vaikea uskoa, että vain eliitille suunnattu merkittävä tulonsiirto, kuten maksuton yliopistokoulutus olisi hyvää politiikkaa. Köyhien verottaminen arvokkaiden asioiden antamiseksi ilmaiseksi rikkaille ei yleensä ole hyvä ajatus.

Pian näille sivuille toivottavasti ilmestyy blogaus, jossa pyritään osoittamaan konkreettisesti, että maksuton yliopisto on todella tulonsiirto köyhiltä rikkaille. Pysykää kanavalla! Tarkoitus on tehdä jutusta tätä huomattavasti mehukkaampi ja lukukelpoisempi.

Talousteorian näkökulmasta on selvää, että maksuton koulutus tuottaa huonoja kannustimia niin opiskelijoille kuin yliopistoillekin. Toki lukukausimaksuista saattaa olla myös haittaa, mutta asiasta oleva empiirinen tieto viittaa siihen, että lukukausimaksujen haittavaikutukset eivät ole merkittäviä. Asiasta on laaja konsensus taloustieteilijöiden keskuudessa aatteellisesta taustasta riippumatta, kuten lukija voi havaita esimerkiksi täältä, täältä, täältä ja täältä.

Tarinan kielelle käännettynä katsomme, että todistuskappaleita oikein asetettujen lukukausimaksujen hyvyydestä on paljon enemmän kuin niiden huonoudesta. Niinpä näyttötaakka on niillä, jotka vastustavat maksuja. Heidän tehtävänsä on iskeä pöytään uutta riippumatonta tutkimusnäyttöä.

6. Eri priorit

Seuri huomauttaa aivan oikein, että sama näyttö voi johtaa eri uskomuksiin, jos päätöksentekijöiden priorit eivät ole samanlaisia. Tarinassa oletimme, että kaikilla asiatonlandialaisilla on sama priori, kaikki pitävät alunperin lukukausimaksujen hyvyyttä yhtä todennäköisenä.

Jos priorit ovat erilaisia, asiatonlandialaiset tulkitsevat näyttöä eri tavoin. Jos esimerkiksi priori on, että lukukausimaksut ovat hyviä vain todennäköisyydellä $latex {\frac{1}{R}}&fg=000000&s=-1$, uskomusten muodostumisen kaava on

$latex \displaystyle Pr(G\mid S_{1}=s_{1},….,S_{N}=s_{N})=\frac{2^{\Delta}}{2^{\Delta}+R-1}. &fg=000000&s=-1$

Jos siis asiatonlandialainen on alunperin kovin epäilevä lukukausimaksujen suhteen, sama näyttö johtaa erilaisiin uskomuksiin. Otetaan esimerkiksi vaikka asiatonlandialainen, jonka $latex {R=10}&fg=000000&s=-1$ eli hän on alunperin sitä mieltä, että lukukausimaksut ovat huono asia 90 % todennäköisyydellä.

Nyt jos $latex {\Delta=1}&fg=000000&s=-1$ eli lukukausimaksujen hyvyyteen viittaavia todistuskappaleita on yksi enemmän, epäilevän asiatonlandialaisen mielestä lukukausimaksut ovat hyvä asia todennäköisyydellä $latex {\frac{2}{11}.}&fg=000000&s=-1$ Jos niitä on kaksi enemmän, uskomus on $latex {\frac{4}{13},}&fg=000000&s=-1$ jos kolme enemmän, $latex {\frac{1}{2}}&fg=000000&s=-1$ ja niin edelleen. Jos hyvyyteen viittaavia todistuskappaleita on kymmenen enemmän, epäilevä asiatonlandialainen uskoo hänkin jo hyvin vahvasti lukukausimaksujen hyvyyteen. Hän pitää maailmantilan $latex {G}&fg=000000&s=-1$ todennäköisyytenä jo $latex {\frac{1024}{1033}\approx0.991}&fg=000000&s=-1$.

Tällä näytöllä vieläkin epäilevämpi asiatonlandialainen, joka alunperin oli sitä mieltä, että lukukausimaksut olivat paha asia 99 % todennäköisyydellä, uskoo niiden olevan hyviä todennäköisyydellä $latex {\frac{1024}{1123}\approx0.912}&fg=000000&s=-1$.

Toisin sanoen priorin ja epäilevyyden vaikutus ei ole kovin suuri, kun näyttöä on paljon. Tämä on tietenkin luonnollista. Kun näyttöä saadaan, alkuperäisten uskomusten vaikutus vähenee. Jotta henkilö säilyttäisi epäilevän asenteen, kun lukukausimaksujen puolesta on 10 todistuskappaleen enemmistö, täytyy priorin olla erittäin voimakas.

Uskomme, että näyttö lukukausimaksujen puolesta on varsin vahvaa. Siksi lukukausimaksujen vastaisen priorin täytyy olla hyvin voimakas, jotta näyttö ei kallista lukukausimaksujen puolelle. Mutta näin vahva priori tarkoittaa käytännössä sitä, että näytöllä on hyvin pieni merkitys henkilön lukukausimaksuja koskevien näkemysten muodostumiselle.

Jos keskustelijan priori on näin voimakas, hänen olisi syytä tuoda se esiin keskustelussa. Mutta emme ole kuulleet kenenkään sanovan esimerkiksi että ”näkemykseni lukukausimaksuista ovat suureksi osaksi riippumattomia saatavilla olevasta tai mahdollisesti tulevasta tutkimus- ja muusta näytöstä”.

7. Todistustaakka, liberaali demokratia ja utilitarismi

Nyt on aika tunnustaa. Seuri viittaa kirjoituksessaan Asiattoman toimituksen toisen jäsenen (Pursiaisen) siviilityössään kirjoittamaan lausuntoon alkoholipolitiikan uudistamisesta. Myönnämme auliisti, että tässä lausunnossa sanaa ”todistustaakka” käytetään hieman erilaisessa merkityksessä kuin edellä on kuvattu. Kysymyksessä on valmisteilla olevasta lainsäädännöstä annettu lausunto ja todistustaakka-sanaa on käytetty enemmän tai vähemmän juridissävytteisesti.

Mitään suurta ristiriitaa käyttötapojen välillä ei ole, mutta olisi toki ollut viisaampaa tarkentaa kielenkäyttöä. Teemme sen nyt. Viittaamme tästedes edellä esitettyyn näyttötaakan käsitteeseen tilastollisena näyttötaakkana erotuksena arkikielessä yleisemmästä oikeudellisen tai oikeudellisehkon näyttötaakan tai todistustaakan käsitteeseen. Emme erottele näyttötaakkaa ja todistustaakkaa toisistaan toisin kuin Seuri. Käytämme niitä synonyymeinä.

Seuri siteeraa Pursiaisen lausuntoa: ”Alkoholilainsäädäntö rajoittaa perusoikeuksia, kuten sopimusoikeutta ja elinkeinovapautta. Tämä on perusteltua vain, jos sääntelijä pystyy aukottomasti osoittamaan, 1) että sääntely on tarpeellista ja 2) että sääntelyä ei ole yhtään enempää kuin on tavoitteiden kannalta välttämätöntä. Todistustaakka on vapauksia rajoittamaan pyrkivän sääntelijän harteilla.”

Seuri arvelee, että Pursiainen on peukalosääntöjä käyttävä utilitaristi kuten hän itsekin. Hän toteaa, että utilitaristin näkökulmasta vain hyödyllä on merkitystä. Seuri toteaa: ”Hyötyjä on kuitenkin melko vaivalloista laskea kussakin tilanteessa erikseen, joten on hyödyllistä laatia ja käyttää peukalosääntöjä; heuristiikkoja; välitavoitteita; periaatteita. Yksilönvapaus on yksi sellainen. Kuoleman välttäminen on toinen sellainen. Ainakin itseni on vaikea nähdä, mitä mieltä todistustaakkaa on vierittää tietyn periaatteen nojalla, jos itse keskustelun tarkoitus on punnita eri periaatteiden merkitystä asianomaisessa kysymyksessä.”

Seurin pohdinta on viisasta. Pursiainen myös myöntää useimpina päivinä olevansa peukalosääntöjä käyttävä utilitaristi. Mutta Seuri ei ole tulkinnut aivan oikein sitä, missä merkityksessä Pursiainen käyttää lausunnossaan sanaa ”todistustaakka”.

Hän tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että liberaalissa demokratiassa, kuten Suomessa, yksilön perusoikeuksia ei voida rajoittaa ellei tähän ole erittäin hyvää syytä. Kysymys ei ole (suoraan, palaamme asiaan kohta) utilitaristisesta hyötyjen ja haittojen kalkyylistä, vaan liberaalin demokratian eräänlaisesta ”aksiomaattisesta” peruslähtökohdasta. Perustuslaissa turvataan tietyt oikeudet, kuten omistusoikeus ja elinkeinovapaus. Valtiolla ei ole oikeutta rajoittaa näitä oikeuksia kuin erityisen hyvin perustelluista syistä. Todistustaakka siitä, että perusoikeuksien rajoittaminen on välttämätöntä jonkin erittäin tärkeän tavoitteen saavuttamiseksi on aina rajoituksia ja sääntelyä vaativalla. Heti, jos todetaan, että rajoituksien perustelu on hävinnyt, ne pitää poistaa.

Todistus- tai näyttötaakka ei ole tässä ollenkaan turha käsite. Se heijastaa ajatusta, että perusoikeuksien rajoittaminen on tehty tahallaan mahdollisimman vaikeaksi. Perusoikeudet on julistettu pyhiksi ja koskemattomiksi, riippumatta siitä mitä utilitaristinen analyysi sanoo kussakin yksittäistapauksessa. Ketään ei esimerkiksi saa tuomita ilman riittäviä todisteita tai heittää loppuelämäkseen vankilaan, vaikka tämä olisi utilitaristisessa mielessä perusteltua. Kenenkään omaisuutta ei saa viedä, vaikka sen uudelleen jakamisen hyödyt ylittäisivät kustannukset, ja niin edelleen ja niin edelleen.

Yksilönvapauksien puolustaja voi aina kysyä, mikä tämän ja tämän rajoituksen perustelu on, ja rajoittajalla on velvollisuus osoittaa rajoitus välttämättömäksi.

8. Alkoholista ja utilitarismista

Terveyden edistäminen ja kuolemien määrän suhteellisen pieni vähentäminen ei ole tässä ajattelutavassa itsestäänselvästi syy rajoittaa ihmisten perusvapauksia. On täysin mahdollista, että THL:n diktatuuri pidentäisi ihmisten elinikää ja parantaisi kansanterveyttä merkittävästi. Monenlainen muu holhous saattaisi myös johtaa terveyden parantumiseen. Mutta oikeus tehdä itsenäisiä valintoja on perusoikeuksien näkökulmasta pyhä. Oikeus koskee myös valintoja, jotka ovat jonkun toisen mielestä vääriä, samoin kuin valintoja, joissa muut päämäärät asetetaan terveyden ja eliniän edelle.

Jos tämä kuulostaa siltä, että olemme luopuneet utilitarismista, pois se meistä. Olemme sitä mieltä, että utilitaristinen arviointi pitää kohdistaa yhteiskuntajärjestelmään kokonaisuutena, eikä pelkästään yksittäisiin politiikkatoimenpiteisiin. Olemme vakuuttuneita, että liberaali demokratia ja avoin yhteiskunta järjestelminä edistävät ihmiskunnan hyvinvointia paremmin kuin kilpailevat järjestelmät. Samoin uskomme, että vapaaseen vaihdantaan perustuva talousjärjestelmä on muita järjestelmiä parempi hyvinvointimielessä.

Tämä siis siitä huolimatta, etteivät perusoikeuksien kunnioittaminen tai vapaa vaihdanta kaikissa yksittäistapauksissa näyttäisi olevan hyvinvointia maksimoiva ratkaisu. Joskus olisi hyödyllistä tuomita vaarallinen ihminen ilman riittävää todistusaineistoa, joskus olisi kiva ottaa itseään varakkaamman omaisuus. Mutta kokonaisuutena yhteiskunta, jossa tämä olisi mahdollista tuottaisi alhaisemman hyvinvointitason kuin perusoikeuksia kunnioittava yhteiskunta.

Lukija varmaankin pohtii nyt, johtuuko yhteiskuntajärjestelmää koskeva vakuuttuneisuutemme (luonnollisesti Asiattoman toimituksen sisällä yhteisestä) prioristamme, vai näytöstä. Asiasta voidaan keskustella lukijan tarjoaman lasillisen ääressä.

Oli miten oli, utilitaristinen näkökulma alkoholin saatavuuden rajoittamiseen edellyttää hyötyjen ottamista huomioon. Nämä hyödyt koituvat alkoholin kulutuksesta, kuten muidenkin hyödykkeiden kohdalla. Ihmiset haluavat kuluttaa alkoholia, kuten muitakin hyödykkeitä. Mahdollisesti lisääntyneen vain vähäisiä ulkoisvaikutuksia tuottavan kulutuksen ja hankintakustannusten vähenemisen tuomat hyödyt täytyy ottaa huomioon, kun alkoholipolitiikan kustannus-hyötyanalyysiä tehdään. Tästä Seurin täytynee valantehneenä utilitaristina olla samaa mieltä.

Mutta alkoholipolitiikan rajoittamista kannattavat tutkijat ja laitokset eivät missään ole edes yrittäneet arvioida näitä hyötyjä. Nämä tahot arvioivat koko ajan kustannuksia (melko uskomattomilla tavoilla kuten täällä) tai sitten puhuvat vain alkoholikuolemista. Itse asiassa jotkut alan tutkijoista tuntuvat olevan sitä mieltä, että alkoholin kulutukseen ei liity mitään hyötyjä. Alkoholin hyötyjen kiistäminen tarkoittaa, että henkilö on moralisti, ei utilitaristi. Moralismissa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta oman moralistisen raittiusaatteen edistäminen kustannus-hyötyajattelua teeskentelemällä on epärehellistä.

Alkoholipolitiikasta ei siis käydä mitään järkevää utilitaristista keskustelua Suomessa. Ei myöskään ole niin, että terveys- ja raittiusväen argumentit ovat jotenkin voitolla keskustelussa. Päinvastoin, nuo tahot eivät edes ole yrittäneet tuottaa hyödyllisiä argumentteja, koska eivät puhu hyödyistä mitään.

9. Lopuksi

Uskomme siis, että näyttötaakka-käsite voidaan pelastaa Seurin kritiikiltä. Se voi tarkoittaa tilastollista näyttötaakkaa, eli olemassaolevaa tieteellistä konsensusta käyvän velvollisuutta lyödä pöytään nykytiedon kumoava todistusaineisto. Joskus sillä voidaan myös tarkoittaa lähtöolettamaa siitä, että perusoikeuksien rajoittaminen on mahdollista vain erityisen painavien perusteiden nojalla.

Näyttötaakkaa on toki tässä käsitelty varsin suppeasti, emmekä ole varmaankaan sanoneet viimeistä sanaa aiheesta. Uskomme kuitenkin, että lähestymistapamme on hedelmällinen. Näyttötaakasta, kuten monista muistakin asioista kannattaa keskustella tarinoiden eli mallien avulla.