Onko kohtuuhintainen asuminen oikeudenmukaista?
Arhinmäen ehdotus oli siis pakottaa rakennusliike rakentamaan kohtuuhintainen ARA-rakennus yhtä vapaarahoitteista tai kovan rahan rakennusta kohden. Kysymyksemme kuuluu, onko Arhinmäen ehdotus oikeudenmukainen.Oikeudenmukaisuus tarkoittaa tietenkin kaikille eri asioita. Toiset esimerkiksi kannattavat suurempaa tulojen uudelleenjakoa kuin toiset. Mutta melkein kaikki voivat olla yhtä mieltä siitä, että samanlaisia ihmisiä tulee kohdella samalla tavalla. Tarkoitamme oikeudenmukaisuudella nyt tätä jälkimmäistä.
Tarkastellaan asiaa lukijoillemme tutun Asiattomalan kunnan avulla. Asiattomala muistuttaa kotoista Helsinkiämme, koska sielläkin asuntojen hintataso on reilusti yli rakennuskustannusten ja asukkaat vaativat poliitikoilta toimia asumiskustannusten alentamiseksi. Kunta päättääkin kaavoittaa keskustan läheisyydessä sijaitsevan Likkaniemen alueen asuinkäyttöön. Kunta päättää myös, että Likkaniemelle saa rakentaa kovan rahan talon vain, jos rakentaa viereen kohtuuhintaisen talon, jossa vuokratason on oltava 10 prosenttia markkinavuokraa alhaisempi. Nämä talot ovat siis vuokrasääntelyn alaisia. Lisäksi kunta valvoo asuntojen laatua niin, että vuokrasääntelyn alaiset asunnot ovat yhtä laadukkaita kuin kovan rahan asunnot.
Onko Asiattomala nyt oikeudenmukaisempi paikka, kun joka toinen rakennus Likkaniemessä on kohtuuhintainen?
Ihan ensimmäiseksi on todettava, että asuntojen kokonaismäärä ei kasva sen vuoksi, että osa Likkanieman taloista on vuokrasääntelyn alaisia. Likkaniemen asuntojen hinnat ylittävät reilusti rakennuskustannukset, joten käytännössä voittoa tavoittelevat rakennusliikkeet rakentavat sinne täsmälleen niin monta asuntoa, kuin Asiattomalan kunnanvaltuusto kaavoituspäätöksillään sallii. Tämä ei ole pelkkä Asiattomalan erikoisuus, vaan yleinen empiirinen tulos Likkaniemen kaltaisessa markkinatilanteessa (esim. tämä ja tämä).
On myös selvää, että vuokrasäänneltyjen asuntojen kysyntä ylittää niiden tarjonnan, koska hinta ei voi nousta tasapainottamaan epäsuhtaa. Kovan rahan asuntoihin valikoituvat asumaan ne, jotka arvostavat asuntoja eniten. Sen sijaan säänneltyihin asuntoihin syntyy jono ja kunnan on keksittävä, miten asunnot voisi jakaa halukkaille kuntalaisille.
Niin hassulta kuin tämä mekanismi meistä oikeassa maailmassa elävistä tuntuukin, Asiattomalassa säännellyt asunnot päätetään arpoa niitä hakeneille. Tämä tarkoittaa väistämättä sitä, että samanlaisia perheitä ei kohdella samalla tavalla. Toisin sanoen Asiattomalassa tulee asumaan perheitä, joista toinen sai sattumalta vuokrasäännellyn asunnon ja toinen ei, vaikka heidän elämäntilanteensa olisi täsmälleen samanlainen. Yleensä ihmisistä on väärin, jos valtio tai kunta kohtelee kahta yhtä köyhää tai rikasta ihmistä aivan eri tavalla. Mutta kohtuuhintainen asuminen tekee juuri näin.
Todellinen maailma on tietenkin hieman esimerkkiämme monimutkaisempi. ARA-asuntoja ei jaeta arvalla, kuten esimerkiksi Hitaksia, vaan valintamekanismi on mystisempi (ks. tämä ja tämä). Hakijoiden itsensä on melko mahdotonta tietää, ovatko he oikeutettuja tuettuun asuntoon ja yhtä vaikeaa äänestäjien on valvoa julkisten resurssien käyttöä. Nykyisestä käytännöstä kertoo paljon se, että itse asiassa arvonta olisi, edellä määritellyssä mielessä, oikeudenmukaisempi tapa jakaa ARA-asunnot. Ainakin ihmisiä kohdeltaisiin odotusarvomielessä tasa-arvoisesti.
Voi vain kuvitella, millainen kohu syntyisi, jos asumistukia, työttömyyskorvauksia tai vaikkapa opiskelupaikkoja jaettaisiin yhtä epäselvin perustein, tai jos kaikki köyhät eivät saisi tukia yhdenvertaisesti. Toki myös muiden tukien tapauksessa käy niin, että kaikki tukeen oikeutetut eivät tukea hae. Mutta tällöin on sentään selvää, että tukea saa, jos hakee ja täyttää tuen kriteerit. Näin ei tapahdu kohtuuhintaisten asuntojen tapauksessa.
Moi!
Hyvä kirjoitus! Kiitos. Käsittääkseni kirjoitus käsittelee kahta asiaa. Iso osa käsittelee ongelmia, joita rakentamisen sääntely tuottaa ja jälkimmäinen osa asunnonjakomekanismin tasapuolisuutta.
Jäin pohtimaan tuota "10% markkinavuokraa alhaisempi" kohtaa kirjoituksessa ja siitä jatkuvaa tekstiä. Mielestäni on hyvä pointti tuoda esille se, että arpaonni (tai vaihtoehtoisesti byrokraattinen ja ei-läpinäkyvä valintamekanismi) ei ole hyvä ja tasapuolinen tapa hoitaa tulonjakoa.
Olisin kaivannut enemmän selvitystä tuosta asuntomarkkinoiden toiminnasta. Eikö kuitenkin nuo kohtuuhintaiset "10% halvemmat" asunnot voi hyvinkin olla kalliimpia kuin halvat asunnot sääntelemättömässä markkinassa?
Kaikissa tilanteissa näin ei tietenkään aina ole. Eikö ole kuitenkin täysin mahdollista, että sopivilla ehdoilla säännelty halpojen asuntojen tuottaminen luo tilanteen, jossa halvat alennusasunnot ovat myös kalliimpia kuin vapailla markkinoilla?
Vaihtoehto 1. Rakentamisen sääntely + alennusasunnot
Vaihtoehto 2. Rakentamisen sääntelyn vapauttaminen (verrataan vapaiden markkinoiden halvat asunnot)
=> Sopivat ehdot, joilla täyttyy: vaihtoehdon 1 alennusasuntojen hinta > vaihtoehdon 2 vapaiden markkinoiden asuntojen halvimpien asuntojen hinta
Onko näyttöä että tämä olisi tilanne Helsingissä?
– Olli
En oikein ymmärtänyt kirjoituksesta mitään, mutta ymmärtämättömyys johtunee minusta eikä kirjoittajasta.
Sen voin todeta, että niin kauan kuin muistan, ovat poliitikot puhuneet, että pitää saada aikaan riittävästi ja halvalla asuntoja. Mutta ei ole kuulunut eikä näkynyt, eikä tule näkymäänkään.
—VV