Onko väliä maksaako Caruna veroa vai ei?

Caruna-nimisen sähkönsiirtoyhtiön kuluttajahintojen korotukset ovat olleet uutisotsikoissa pari päivää. Niitä pidetään pöyristyttävinä. Sähkönsiirto on luonnollinen monopoli, ja ihmiset kokevat korotukset monopolivoiman väärikäyttönä.

Erityisen kuumaksi keskustelun on tehnyt kaksi seikkaa. Ensiksi, Caruna on ostanut sähkönjakeluverkkonsa jokin aika sitten valtionyhtiö Fortumilta. Toiseksi, Caruna ei ole maksanut juuri lainkaan veroja Suomeen hyvästä liikevoitostaan huolimatta. Yhdistettynä nämä kaksi ovat johtaneet syytöksiin siitä, että valtio on myynyt kansallisomaisuutta veronkiertäjille, ja näin menettänyt suuret määrät verotuloja.

Caruna-jupakkaan liittyy paljon muitakin kysymyksiä. Esimerkiksi sähkömarkkinoiden sääntelymekanismeista kirjoittaisi helposti oman, pitkän blogauksensa. Mutta tarkastellaan nyt vain yhtä seikkaa. Sitä, mitä tapahtuu jos valtio myy monopoliyrityksen ulkomaiselle yritykselle, joka pystyy kiertämään veroja,

Jotta asia tulisi mahdollisimman yksinkertaiseksi, lennähdetään tarujen Asiatonlandiaan. Siellä on myynnissä valtion omistama paikallinen sähkönjakelumonopoli. Kaupasta kilpailee kaksi ulkomaalaista yritystä, Nolona Ltd ja Sikana GmbH. Kisassa on mukana myös kaksi kotimaista yritystä, Asiattomalan Sähkö Oy ja ASS Oy.

Tilanne on sikäli jännittävä, että kaikki yritykset ovat yhtä tehokkaita. Ne pystyvät kaikki nyhtämään paikallisilta asukkailta saman, melko mukavan voiton monopoliasemansa turvin. Erona on se, että ulkomaalaiset kilpailijat pystyvät ovelilla kirjanpitotempuilla olemaan maksamatta lainkaan veroa. Suomalaiset yritykset sen sijaan joutuvat maksamaan verot.

Jotta saataisiin asiota vähän konkreettisemmiksi, ajatellaan, että yritysten saamien tulevien voittojen nykyarvo on 100 miljoonaa. Ulkomaalaisten yritysten omistajat saavat tämän kokonaan itselleen. Näin ollen monopoliyrityksen arvo ulkomaalaisille on 100 miljoonaa.

Suomalaiset yritykset saavat saman 100 miljoonan arvoisen voittovirran, mutta joutuvat maksamaan verot. Sovitaan, että verojen nykyarvo on vaikka 20 miljoonaa. Monopoliyrityksen arvo suomalaisille tarjoajille on siis 80 miljoonaa.

Kuluttajalle ei ole mitään väliä kuka voittaa. Jokainen yrityksistä laskuttaa voittaessaan saman monopolihinnan. Tähän sisältyy oletus siitä, että verot peritään niin, etteivät ne vaikuta yritysten hinnoitteluun. Mutta kuinka ollakaan, Asiatonlandiassa verotetaan sähkönjakelua juuri näin.

Valtio punnitsee kahdenlaista myyntistrategiaa. Kummassakin monopoliyritys huutokaupataan eniten tarjoavalle. Mutta valtio on huolestunut siitä, että jos ulkomainen yritys voittaa, verotulot jäävät saamatta. Siksi poliitikot harkitsevat huutokaupan rajoittamista vain kotimaisiin yrityksiin.

Katsotaan ensin, mitä tapahtuu, jos kaikki saavat osallistua. Ulkomaalaiset yritykset pystyvät tarjoamaan kohteesta enemmän kuin kotimaiset. Se on arvokkaampi niille, koska ne eivät maksa veroa. Koska yrityksen arvo kummallekin ulkomaalaiselle tarjoajalle on sama, ne kilpailevat hinnan hyvin lähelle arvostustaan, eli 100 miljoonaa. Jos et usko, katso vaikka tätä.

Valtio saa siis suurin piirtein 100 miljoonaa ja sähkömonopoli siirtyy jommalle kummalle ulkomaalaiselle. Valtion tienestit sähkömonopolista jäävät tähän, sillä ulkomaiset yritykset eivät maksa penniäkään veroa.

Jos vain kotimaiset yritykset saavat osallistua, valtio saa kaupasta vähemmän rahaa. Sähkömonopolin arvo kotimaisille yrityksille on vain 80 miljoonaa verojen takia. Koska monopolin arvo kummallekin kotimaiselle yritykselle on sama, hinta asettuu 80 miljoonan tietämille. Valtio saa siis kaupasta suurin piirtein 80 miljoonaa. Mutta tämä ei ole valtion ainoa tienesti, valtio saa tietysti myös ne 20 miljoonan verot. Eli valtio saa 100 miljoonaa.

Kaikkien, niin sähkömonopolin asiakkaiden kuin veronmaksajienkin kannalta on aivan yhdentekevää maksaako sähkömonopoli veroja vai ei. Ulkomaalaiset yritykset maksavat verot kauppahinnassa, kun taas kotimaiset veroina.

Ennen kuin joku kirjaimellisestiottaja kiihtyy, todetaan heti, että asiat ovat todellisuudessa monimutkaisempia. Mutta perusviesti on silti selvä: yritysten veronmaksu ei ole kiinnostavin asia, kun valtion omaisuutta myydään.

Sama pätee muuten julkisiin hankintoihin. Niistä saatamme hyvinkin puhua pian sotea käsittelevässä blogikirjoituksessa.