Pelkoa ja inhoa vapaakauppaneuvotteluissa
YLE:n ulkomaan uutisten nettisivuilla käsitellään EU:n ja USA:n vapaakauppasopimusta, johon ilmeisesti liittyy suuria pelkoja. Jutun sävy on valitettavan tuttu suomalaisessa vapaakauppaa koskevassa keskustelussa. Vapaakauppa on lähtökohtaisesti pahaa ja erityisen pahaa se näyttää olevan, jos vapaaehtoisen kaupan toinen osapuoli on ulkomaalainen suuryritys. Juttu käsittelee lähes ainoastaan vapaakauppasopimuksen uhkia ja haittoja. Sopimus sisältää varmasti ongelmia, joista on hyvä keskustella, mutta on silti käsittämätöntä, kuinka vähän jutussa ja Suomessa yleensäkin puhutaan vapaaehtoisen kaupan hyödyistä.
Lisäksi jutussa kompastutaan hyvin tyypilliseen virheeseen, kun arvioidaan vapaakaupan hyötyjä ja haittoja. Tässä lainaus Suomea neuvotteluissa edustavalta ulkoministeriön edustaja koskien kysymystä sopimuksen haitoista Suomelle:
”Koska sopimus on kahdenvälinen, amerikkalaiset tuotteet saisivat Suomessa kilpailuetua esimerkiksi japanilaisiin verrattuna. Tämä voi johtaa siihen, että valitaan halvempi amerikkalainen tuote kalliimman mutta kestävämmän ja paremman japanilaisen sijasta. Sopimus voi myös syrjäyttää kauppojen hyllyiltä laadultaan amerikkalaisia tuotteita heikommat suomalaiset tuotteet.”
Ulkoministeriön edustajan vastauksen ongelma on se, että kumpikaan mainituista seikoista ei ole suomalaisten kannalta haitta vaan hyöty. Tämä on pahin virhe, minkä kustannus-hyöty -analyysissä voi tehdä.
Vapaakaupan myötä suomalaisiin kauppoihin ilmestyy amerikkalaisia tuotteita tai jo hyllyssä olevien amerikkalaisten tuotteiden hinnat laskevat. Kuluttajien valintamahdollisuudet siis kasvavat, mikä ei voi vähentää kuluttajien hyvinvointia. Jos kuluttajat eivät muuta kulutuskäyttäytymistään, heidän hyvinvointinsa ei muutu. Jos taas kuluttajat valitsevat mieluummin uusia tarjolle tulevia tuotteita jo tarjolla olevien tuotteiden sijaan, kuluttajien hyvinvointi kasvaa. Näin käy, vaikka uusi tuote olisikin kestämättömämpi tai huonompi, kunhan sen alempi hinta kompensoi huonomman laadun.
Vapaakaupalla on Suomessa huono maine, vaikka sen hyödyt ovat valtavat ja helpot osoittaa. On valitettavaa, että verovaroilla toimiva YLE pönkittää tätä huonoa mainetta jutulla, joka ei sisällä juuri lainkaan asiaa vapaaehtoisen vaihdannan ilmiselvistä hyödyistä.
Joo joo,
onko tämä sivu joku Wahlroosin valvoman Liberan oheistuote? Potkua tytöt!
Vapaakauppasopimuskritiikkiä tulee myös Yhdysvalloista, kts. http://economixcomix.com/home/tpp/ . Tuo helppolukuinen sarjakuva (joka tyyliltään muistuttaa vähän teidän tyyliänne kirjoittaa asioista) kritisoi sopimusta, ja väittää että sen varjolla ajetaan käytännössä vain suuryritysten etuja. Mitä mieltä olette, onko sarjakuvan esittämä kritiikki perusteltua?
Kiitos linkistä. Oli kyllä niin pitkä juttu, että en ihan jaksanut keskittyä loppuun asti. Pitää vielä katsoa paremmalla aikaa.
On tietenkin totta, että firmoilla on intressit vaikuttaa lakeihin ja sääntelyyn. Tämä on yksi syy, miksi hyvää tarkoittava sääntely niin usein epäonnistuu. Siksi täytyy olla tarkkana, että ollaan pro-market, ei pro-business.
Koska tuohon sopimukseen liittyy niin paljon epäselviä ja kieltämättä hieman kummallisilta kuulostavia asioita (kuten investointisuoja, jonka sisältöä en tosin tunne tarpeeksi hyvin), on tärkeää, että vapaakaupan hyödyt tuodaan aina tässä yhteydessä selkeästi esiin. Eikä esimerkiksi väitetä hyötyjä haitoiksi. Tämä oli blogikirjoituksen vaatimaton tavoite.