Pieni vaalisarja 2: maksamme velkaa
Kirjoitus jatkaa Asiattoman pientä vaalisarjaa. On yhä epäselvää, kuinka pitkäksi sarja lopulta paisuu.
Helsingin Sanomien teettämän kyselyn mukaan suomalaiset äänestäjät eivät halua valtiolle lisää velkaa, mutta veroja voi kyllä korottaa. Kuten Asiattoman vanhassa kirjoituksessa osoitettiin, veronmaksajan kannalta on yhdentekevää, rahoitetaanko julkiset menot veroilla vai velalla. Ainoa asia, millä on väliä, on se, mihin julkinen valta rahat käyttää. Hyvinvointisi kannalta ei siis ole väliä, maksatko ostoksesi käteisellä vai luottokortilla.
Yleinen huoli valtion velkaantumisessa näyttää kuitenkin olevan se, että velkaantumisen lasku kaatuu tulevien sukupolvien maksettavaksi. Luotolla kannattaa ostaa, jos itse ei ole maisemissa silloin, kun lasku tulee. Muuttaako tulevien sukupolvien mukaan tuominen Asiattoman aiemman kirjoituksen viestiä?
Ajatellaan yksinkertaisuuden vuoksi, että sinulla on säästötilillä 1000 euroa, joka kaksinkertaistuu 2000 euroon siihen mennessä, kun annat rahasi perintönä lapsenlapsillesi. Nyt valtio jostain syystä haluaa kuluttaa 100 euroa aiempaa enemmän. Valtio voi rahoittaa tämän kahdella tavalla.
Vaihtoehto A: Valtio voi verottaa summan sinulta, jolloin tilillesi jää 900 euroa ja lapsenlapsesi perinnöksi muodostuu 1800 euroa.
Vaihtoehto B: Valtio voi lainata rahat eli kasvattaa valtion velkaa, jolloin tilillesi jää 1000 euroa ja perinnöksi muodostuu 2000 euroa. Valtio joutuu kuitenkin verottamaan lapsenlapsiasi 200 eurolla, jotta se voi maksaa ottamansa 100 euron lainan korkoineen takaisin. Lapsenlapsesi perintö on tässäkin vaihtoehdossa 1800 euroa.
Tarinassa on kaksi opetusta. Ensimmäinen on se, että valtion kulutus tänään haittaa lapsenlapsiasi. Ilman valtion kulutusta he saisivat 1800 euron perinnön sijaan 2000 euroa.Toinen opetus on puolestaan se, että lapsenlapsesi näkökulmasta vaihtoehdot A ja B ovat yhtä hyviä. Heidän kannaltaan on täysin yhdentekevää, rahoittaako valtio menonsa veroilla vai velalla. Valtion kulutus köyhdyttää lapsenlapsiasi, ei velka.
Tulevien sukupolvien mukaan tuominen ei siis muuta Asiattoman viestiä. Turhanpäiväisestä velka vs. vero -keskustelusta olisi siirryttävä keskustelemaan siitä, mihin valtio rahat käyttää. Vain tällä on sinun ja lapsenlapsiesi hyvinvoinnin kannalta merkitystä.
Kommentit (10)
Entäs jos säästötilillä on 0 euroa ja molemmissa tapauksissa verot maksetaan kulutusta pienentämällä? Silloin lapsenlapselle diili on velkaa ottaessa huonompi, koska hän joutuu tinkimään 200 euroa kulutuksestaan ja vaariukko ei ollenkaan.
Nyt vanhan täytyy kyllä olla vähän eri mieltä. Vähän.
Julkinen velka on viivästettyä verotusta, se on totta.
Mutta asiassa saattaa piillä toinenkin aspekti. Vähävelkainen ja taloutensa hyvin hoitava valtio ei kohtaa likviditeetttirajoitetta — se saa aina velkaa kohtuullisilla ehdoilla, koska velkojat uskovat, että valtio pystyy ja haluaa verottaa vaalikarjaa hoitaakseen velkansa. Mutta osa kotitalouksista ja yrityksistä saattaa kohdata rajoitteita likviditeetin suhteen — velkaa ei uskalleta antaa joko lainkaan tai ainakaan riittävän hyvillä ehdoilla, koska näiden epäonnistumisen mahdollisuudet poikkevat merkittävästi nollasta. Näin käy erityisesti erityisesti matalasuhdanteessa. Tai sitten yksityinen sektori ei halua velkaantua, koska pelkää konkurssia tjms.
Silloin tilanteissa, joissa yksityinen sektori haluaa tai joutuu korjaamaan taseitaan, verotuksen kiristäminen edelleen rajoittaa yksityistä aktiviteettia, ja siis pahentaa tilannetta, mutta julkisen talouden velkaantuminen ei rajoita eikä pahenna.
Tässä olennainen osa on "vähävelkainen ja taloutensa hyvin hoitava valtio". Mikä on vähäistä, riippuu varmaan monista seikoista. Japanille 200 % BKT:sta näköjään näyttää vähäiseltä, toistaiseksi. En usko, että Suomelle 200 % BKT:stä on vähäinen, mm. koska euro. 200 % BKT:sta on Suomessa näillä näkymin edessä noin v. 2050.
Toinen aspekti on, että julkinen valta voi myös investoida, eikä pelkästään kuluttaa. Ja erityisesti se voisi investoida markkinapuutteita paikkaavalla tavalla. Vaikkei se Suomessa olisikaan mahdollista, niin ehkä Asiatonlandiassa. Silloin lapsenlapset perivät sekä velan että investointien hedelmät.
Kiitos kommentista. Jos ymmärsin oikein, esitit nämä näkökohdat:
1. Rajoittaako verojen kiristäminen yksityistä aktiviteettia enemmän kuin velka? Jos veronmaksajat varautuvat verojen nousuun tulevaisuudessa lisäämällä säästämistä nyt, ovat velka- ja verorahoitus vaikutuksiltaan samanlaisia. Tämän aiemman Asiattoman kirjoituksen kommenttikentässä on käyty tätä keskustelua pitkään ja hartaasti: http://asiatonlehdistokatsaus.blogspot.fi/2014/10/pormestarin-farmarihousut.html. Voi toki olla, että ihmiset eivät osaa arvioida tulevien veronkorotusten suuruutta. Olisi kuitenkin kummallista, jos kaikki arvioisivat tulevien veronkorotusten suuruuden alakanttiin, jolloin he kuluttaisivat nyt huoletta. On täysin mahdollista, että osa ihmisistä yliarvioi tulevat veronkorotukset ja alkavat säästää liikaa. Ainakin tulevien sukupolvien hyvinvoinnin ja valtion velan rummuttajat voivat aivan hyvin kuulua tähän jälkimmäiseen ryhmään. Tämä on tietenkin lopulta empiirinen kysymys. Valitettavasti kysymys on myös erittäin vaikea, eikä meillä Asiattomassa ole tietoa tutkimuksista, jotka vastaisivat kysymykseen aukottomasti.
2. Olet aivan oikeassa siinä, että valtio voi investoida siten, että tulevat sukupolvet hyötyvät. Mutta tässäkään tapauksessa inestoinnin rahoitusmuodolla ei ole väliä. Ainoa asia, mitä kannattaa pohtia, on itse investoinnin järkevyys.
Tässä Ano 0:04 taas. Pointtini on ns rikardolainen ekvivalenssi tai siis sen puute. Kirjallisuus alkaa tästä Barron artikkelista (tai siis jo Ricardon pohdinnoista silloin muinoin, mutta tästä alkoi makrokirjallisuus)
http://dash.harvard.edu/bitstream/handle/1/3451399/Barro_AreGovernment.pdf.
Wikipediassakin on aiheesta kohtuullinen artikkeli
http://en.wikipedia.org/wiki/Ricardian_equivalence
En ole asiaan tarkkaan perehtynyt, mutta on empiiristä evidenssiä, joka sanoo, ettei rikardolainen ekvivalenssi päde. Myös monet käytännön makromallit (SP:n Aino, VM:n KOOMA) rakennetaan niin, että osa kuluttajista kohtaa likviditeettirajoitteen — kuluttavat joka periodi kaikki tulonsa eivätkö ota tai saa velkaa taikka muutoin käyttäytyvät kuin pysyväistulohypoteesi ei päde — jolloin julkinen alijäämä ei ole neutraalia.
Kyllä. Juuri tästä oli puhe. Tämä on kuitenkin sivujuonne kirjoituksen pääpointin kannalta. Kirjoituksessa ei oteta kantaa elvytykseen yms. suhdannepolitiikkaan.