Professorin liian helpot 14 000 tykkäystä

Johtamisen tähtiprofessori Alf Rehn haukkui vähän aikaa sitten Facebook-päivityksessä opintotukileikkauksia suunnittelevan hallituksen “saatanan tunareiksi”. Päivityksellä on tällä hetkellä yli neljätoista tuhatta tykkäystä.

Päivitys on aiheuttanut runsaasti keskustelua mediassa. Kuten Suomessa on tapana, keskustelu rappeutui välittömästi puhepuheeksi, siis puheeksi siitä voiko professori puhua julkisesti noin värikkäästi. Ketään ei ole kiinnostanut puhua päivityksen sisällöstä tai opintotukiuudistuksesta.

Se on sääli. Päivityksen sisältö edustaa suosittua, mutta siitä huolimatta täysin virheellistä taloudellista ajattelua. Hallitus siis suunnittelee opintotuen muuttamista niin, että yhä suurempi osa siitä koostuisi opintolainasta ja pienempi suorasta tuesta. Hallitusta voi syyttää tunareiksi monesta muusta syystä, mutta tämä opintotukiuudistus on ihan järkevä. Kun niitä luetaan oikein, Rehnin opintotuen puolesta esittämät väitteet ovatkin itse asiassa argumentteja hallituksen uudistuksen puolesta.

Rehnin pääväite on, että opintotuki on kenties “tuottavin tuki” suomalaisten tulonsiirtojen joukossa.

Jotta tätä väitettä voitaisiin arvioida, täytyy ensiksi määritellä, mitä tuottava tuki tarkoittaa. Julkinen tulonsiirto, kuten opintotuki voi olla “tuottava” kahdella tavalla. Se voi joko edistää yhteiskunnallisia tulonjakopyrkimyksiä, eli olla siirto rikkailta köyhille. Tai sitten tulonsiirto voi kannustaa ihmiset tekemään jotakin hyödyllistä, jota he eivät muuten tekisi.

Rehnin pitää siis näyttää, että opintotuki täyttää vähintään jomman kumman näistä vaatimuksista. Hän käyttää perusteluna väitteelleen omia ja opiskelutovereidensa kokemuksia. Niinpä hänen täytyy osoittaa, että hänelle ja hänen opiskelutovereilleen suunnattu julkinen tuki on perusteltua joko tulonjako- tai kannustinmielessä.

Mutta Rehn osoittaa, että asiat ovat täsmälleen päinvastoin. Hän kehuu olevansa niin hyvätuloinen, että on maksanut opintotukensa moninkertaisesti veroina takaisin. Rehn toteaa vielä, ettei hän edes kuulu opintotukea saaneessa ystäväpiirinsä suurituloisimpiin. On siis päivänselvää, että tulonjakomielessä julkisen rahan antaminen Rehnille ja hänen rikkaille ystävilleen on täysin järjetöntä. Koska lähes kaikki muut veronmaksajat ovat heitä köyhempiä, kysymyksessä on varallisuuden siirto köyhemmiltä rikkaille.

Tähän ei vaikuta se, että Rehnin ja tämän ystävien opiskeluaikaiset tulot olivat nykyistä alhaisemmat. Tuleva rikas voi hoitaa väliaikaisen pienituloisuuden lainalla. Sitä varten lainamarkkinat ovat olemassa.

Rehn myös korostaa, miten pieni opintotuki oli verrattuna hänen ja hänen ystäväpiirinsä nykyiseen tulotasoon. Pelkästään heidän maksamansa verot ovat moninkertaisia nostettuun tukeen verrattuna. Mutta tämä luonnollisesti tarkoittaa, ettei opintotuella ole voinut olla merkittäviä kannustinvaikutuksia Rehnin ja tämän ystävien kohdalla. Kukaan heistä olisi tuskin jättänyt erittäin korkean tulotason tuottavan koulutuksen hankkimatta, vaikka olisi joutunut lainaamaan tuleviin tuloihin nähden mitättömät opiskelurahat ilmaisen opintotuen sijasta.

Rehn korostaa vielä, ettei kysymys ole pelkästään hyvätuloisista taloustieteilijöistä. Hänen mukaansa 98 % opintotuen saajista maksaa saamansa tuet takaisin veroina. Kaunopuheisempaa puolustusta opintolainaan perustuvalle järjestelmälle on harvoin esitetty. Ihminen, joka pystyy tulevilla tuloilla maksamaan tukensa takaisin, ei tarvitse ilmaista rahaa. Hän tarvitsee lainan.

Opintotuen muuttaminen lainaksi on sekä tulonjaon että tehokkuuden kannalta viisasta politiikkaa. Asiasta vallitsee taloustieteilijöiden keskuudessa laaja yksimielisyys. Toisin kuin monet muut hallituksen suunnitelmat, uudistus perustuu tieteellisen asiantuntijan tekemään lausuntoon. Opintotukiuudistuksessa ei ole kysymys alkeismatematiikasta vaan alkeistaloustieteestä. Ja se ei ole Rehnin, vaan hallituksen puolella.

Oikea keskustelunaihe ei siis olekaan se, kuinka värikäs ilmaisutapa on professorin arvolle sopivaa. Ilmaisu saa olla kuinka värikästä tahansa, kunhan taustalla oleva ajattelu on riittävän kurinalaista. Opintotukea vihaisesti, mutta virheellisesti puolustamalla saa 14 000 tykkäystä ja varmaankin runsaasti selkääntaputtelua kampuksella. Pisteitä huolellisesta ja puolueettomasta ajattelusta sen sijaan ei tule.

J.K. Tavoitteemme tälle kirjoitukselle on 14 tykkäystä.