Tappaako köyhyys?

Jatkamme nyt ehkä hieman tylsähköä empiiristä tutkimusta käsittelevää blogisarjaamme (aiemmat osat löytyvät täältä, täältä ja täältä). Kimmokkeena toimii tällä kertaa köyhyystutkija ja Vihreiden poliitikko Maria Ohisalo, joka tuo kolumnissaan esiin kasvaneet erot eri tuloluokkien eliniänodotteissa. Suurituloisten eliniänodote on kasvanut merkittävästi pienituloisiin verrattuna. Näin on käynyt sekä miesten että naisten osalta.

Terveyden ja eriarvoisuuden suhde on erittäin tärkeä aihe, joten siitä on puhuttava selkeästi ja täsmällisesti. Tässä suhteessa Ohisalolla olisi petrattavaa. Hän nimittäin päättelee elinikäodotteiden eroista, että eriarvoisuus aiheuttaa kuolemista. Hän myös toteaa, että “Suomen pitäisi torjua aktiivisemmin pieni- ja suurituloisimpien eliniän eroja”.

On melko ilmeistä, että kukaan ei oikeasti halua tasata eroja elinvuosissa. Enkä usko, että Ohisalokaan on valmis päättämään, että kukaan ei saa elää esimerkiksi yli 70-vuotiaaksi, mikä tietenkin toteuttaisi tavoitteen.

Eriarvoisuuden sijaan Ohisalo on todennäköisesti, ja tietenkin aivan oikein, huolissaan köyhistä ja köyhyyden vaikutuksista ihmisten hyvinvointiin, jonka tärkeitä osia terveys ja elinikä ovat. Ainakin kolumnista virinneen Twitter-keskustelun perusteella Ohisalo haluaan parantaa nimenomaan huono-osaisimpien asemaa.

Termien täsmällisen käytön lisäksi täytyy olla tarkkana sen suhteen, mitä empiirisiä väitteitä tekee. Toisin kuin kolumnista voisi päätellä, ei ole selvää, kuinka paljon jos ollenkaan köyhyys vaikuttaa terveyteen ja elinikään. On nimittäin monia syitä, miksi tulot ja terveys ovat yhteydessä toisiinsa.

Ensimmäinen on se, että terveys vaikuttaa tuloihin, mutta ei toisin päin. Terveet ihmiset kouluttautuvat pidemmälle, etenevät urallaan pidemmälle jne. Sairaus opiskeluaikana voi estää valmistumisen tai ainakin merkittävästi siirtää sitä. Sairaus voi johtaa myös työkyvyn menettämiseen kesken työuran ja siten tulojen romahtamiseen. Tässä tapauksessa köyhät ovat sairaita, mutta sairaus on aiheuttanut köyhyyden.

Toinen syy on se, että jokin kolmas tekijä vaikuttaa samanaikaisesti sekä tuloihin että terveyteen. Jos tutkija ei pysty havaitsemaan ja kontrolloimaan tätä tekijää, tulojen ja terveyden välillä havaitaan yhteys. Malliesimerkki vastaavasta tilanteesta on hukkumiskuolemien ja jäätelömyynnin välinen yhteys: hukkumiskuolemia tapahtuu paljon silloin, kun jäätelöä myydään paljon. Jäätelön syönti ei kuitenkaan aiheuta hukkumisia, vaan molemmat johtuvat aurinkoisesta ja lämpimästä säästä.

Syy-seuraussuhteen todentaminen tulojen ja terveyden välille on siis erittäin haastavaa. Tutkijan kannalta ideaalitilanne olisi lääketieteestä tuttu satunnaiskoe, jossa tutkija pystyisi määräämään ihmisten tulot tai varallisuuden satunnaisesti vaikkapa arvalla. Tässä tapauksessa voitaisiin olla varmoja siitä, että tulot eivät ole korreloituneet minkään yksilön ominaisuuden ja etenkin ennen tulojen satunnaistamista vallinneen terveydentilan kanssa. Tulojen vaikutus terveyteen saataisiin selville luotettavasti.

Tällaiseen koeasetelmaan liittyy kuitenkin ilmeisiä eettisiä ongelmia, eikä aitoja koeasetelmia ei ole pystytty hyödyntämään.

Mutta tutkijoiden onneksi erilaisia arpajaisia järjestetään koko ajan. Tuoreessa taloustieteilijöiden tekemässä tutkimuksessa  (kaikille avoin linkki) hyödynnetään ruotsalaisia arpajaisia (tarkkaan ottaen kolmea eri arpajaista), joihon osallistuu merkittävä osuus kaikista ruotsalaisista (yhteen yli puolet kansasta, ks. tarkemmin tutkimuksen taustatiedot).

Tutkijat ovat saaneet käyttöönsä arpajaisvoittajien henkilöllisyyden ja ovat voineet linkittää tämän tiedon erilaisiin rekisteriaineistoihin, kuten tulotietoihin, sairaalakäynteihin, kuolinsyihin, lääkemääräyksiin, jne. (ks. tutkimuksen taulukko 1). Rekisteriaineistoista saadaan selville myös voittajien lapset, mikä mahdollistaa ylisukupolvisten vaikutusten tutkimisen. Voittajia (ja tietenkin myös muita ihmisiä) on pystytty seuraamaan pisimmillään yli 20 vuotta.

Tutkimuksessa voidaan siis vertailla arpajaisvoittajia niihin, jotka eivät voittaneet, ja käyttämään hyväksi myös arpajaisvoiton suuruutta, joka on tietenkin myös satunnainen. Tulokset ovat yllättäviä: tuloilla tai varallisuudella ei ole mitään vaikutusta terveyteen, eikä terveyspalveluiden käyttöön. Varallisuudella ei myöskään näyttäisi olevan merkittävää vaikutusta lasten terveyteen.

Tutkijoiden oma tulkinta tuloksista on, että varallisuuden ja terveyden välisen yhteyden taustalla tuskin on varallisuuden vaikutus terveyteen, siis syy-seuraus -mielessä. Lisäksi tutkijat eksplisiittisesti varoittavat tekemästä syy-seurauspäätelmiä useissa muissakin kehittyneissä maissa havaituista varallisuuden ja terveyden välisistä yhteyksistä. Toivottavasti myös Ohisalo ja muut suomalaistutkijat ottavat tämän varoituksen tosissaan.

Tulokset tulevat Suomen kaltaisesta hyvinvointivaltiosta, joten ne yleistyvät tänne varmaankin melko hyvin, vaikkakin on mahdotonta tietää, kuinka hyvin. Lisäksi Ruotsissa on melkolailla samanlainen yhteys tulotason tai varallisuuden ja eliniänodotteen välillä kuin Suomessa.

Tulos ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö köyhien terveydestä pitäisi olla huolissaan. Tulos on hyödyllinen, koska se auttaa sulkemaan pois tiettyjä kanavia, joiden kautta taloudelliset resurssit vaikuttavat terveyteen. Tämä auttaa keskittymään niihin toimenpiteisiin, joilla köyhiä voidaan oikeasti auttaa. Nyt on poissuljettu se kanava, jonka mukaan yksilön tuloilla tai varallisuudella olisi syy-seuraussuhde terveyteen. Terveyserojen taustalla on siis jotakin muuta.

J.K. Tutkimus on oivallinen esimerkki taloustieteen nykysuuntauksesta, jossa käytetään hyväksi ns. luonnollista koeasetelmaa. Termi viittaa siihen, että tutkija ei  ole itse tehnyt koetta, vaan koeasetelma on syntynyt ikään kuin luonnostaan ilman tutkijan kontrollia.