Vaihdetaan vapaalle, Ferris

Helsingin Sanomien pääkirjoitussivun kolumni käsittelee tärkeää aihetta. Köyhyyden määrä ja globaalit tuloerot ovat vähentyneet merkittävästi viime vuosikymmenien aikana, mutta sitä ei uskoisi uutisia lukemalla. Nykyään mittavaa hyväntekeväisyystoimintaa harrastava (vai onkohan se jo täyspäiväistä työtä?) Bill Gates on jopa valmis lyömään vaatimattomista varoistaan vetoa siitä, että kehitys jatkuu ja köyhyys vähenee entisestään.

Bill Gatesin toiminta ei muuten vakuuta ihan kaikkia, mutta jääköön se toisen kirjoituksen aiheeksi. Keskitytään sen sijaan pariin muuhun vähälle huomiolle jääneeseen trendiin: vapaa-ajan määrään ja sen jakautumiseen.

Katsotaan ensin vapaa-ajan määrän kehitystä Yhdysvalloissa tämän Steven Landsburgin esitelmän avulla (vapaa-ajan käsittely alkaa kahden minuutin kohdalla, mutta lyhyt video on kokonaisuudessaan valaiseva). Luvut ovat hätkähdyttäviä jopa kyynisille katsastajille.

Landsburgin mukaan vuonna 1910 amerikkalaisten keskimääräinen työviikko oli 65 tuntia, kun se vuonna 2010 oli 33 tuntia. Vuonna 1910 6 % amerikkalaisista oli oikeutettuja vuosilomaan, nyt luku on 100 %. Vuonna 1910 26 % 65 vuotta täyttäneistä oli eläkkeellä, nyt 90 %. Vuonna 1910 lapsityövoiman käyttö oli yleistä, nyky-amerikasta se on käytännössä hävinnyt. Samana aikana kotitöihin käytetty aika on vähentynyt 12 tunnista päivässä (per kotitalous) puoleentoista tuntiin.

Vapaa-ajan kasvun lisäksi mielenkiintoisia ovat erot eri ihmisryhmien vapaa-ajan lisääntymisessä. Erään tutkimuksen mukaan vapaa-aika on kasvanut Yhdysvalloissa myös 1960-luvulta lähtien ja vieläpä hyvin eri tavalla eri ryhmissä.

Vuodesta 1965 vuoteen 2003 miesten vapaa-aika kasvoi 6.2 tuntia ja naisten 4.9 tuntia. Miesten lisääntynyt vapaa-aika johtui vähentyneestä markkinatyöstä, kun taas naisilla vapaa-aika kasvoi yhtä aikaa markkinatyön kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että samaan aikaan naisten kotitöihin käyttämä aika väheni merkittävästi.

Tutkimuksesta selviää myös, että vapaa-aikaerot ovat kasvaneet ja että tämä kasvu menee päinvastoin kuin tuloerojen kasvu. Alhaisesti koulutettujen vapaa-aika on kasvanut, mutta korkeasti koulutettujen ei. Kärjistäen tehdastyöläisten työpäivät ovat lyhentyneet, mutta juristien ja pankkiirien ei. Tutkimuksen mukaan tämä kehitys alkoi vasta 1980-luvun puolivälissä eli samaan aikaan kuin korkeastikoulutettujen palkat alkoivat Yhdysvalloissa kasvaa alhaisesti koulutettuja enemmän.

Vapaa-ajan mittaamiseen kyselytutkimuksilla liittyy omat melko suuretkin ongelmansa, joita on esitelty kattavasti mm. täällä. Joka tapauksessa vapaa-ajan lisääntymien on ollut niin huimaa, että joillakin on vaikeuksia keksiä, mitä vapaa-ajalla oikein tekisi. Masokistisimmat meistä kirjoittavat blogia.