You had me at yleiskaava

Hesarin kolumnisti Pekka Torvinen tunnustaa rakkauttaan Helsingin uutta yleiskaavaa kohtaan. Kolumni onkin mainio ja toimii jopa jonkinlaisena johdantona kaupunkitaloustieteen tärkeisiin tuloksiin (lähdeviittauksineen!). Lisäilen tähän muutamia huomioita ja täydennyksiä.

Aloitetaan kaavavalituksista:

Kun vielä vuosi sitten asuin Lauttasaaressa, oli Lauttasaari-seuran julkaisemassa ja kaikkiin saaren koteihin jaettavassa Lauttasaari-lehdessä yksityiskohtaiset ohjeet siitä, kuinka silloisesta yleiskaavaehdotuksesta voisi antaa palautetta ja vaikuttaa siihen. Idea oli tietenkin, että Lauttasaaren osalta yleiskaava ei kelpaa.

Tämä on malliesimerkki nimbyilystä  ja tuo esiin kaavoitukseen liittyviä ongelmia yleisemminkin. Kuten kirjoitimme taannoisessa asuntomarkkina-analyysissämme, kuntien kaavoitusmonopoli aiheuttaa monia ongelmia. Kaavoitukseen pääsevät vaikuttamaan vain helsinkiläiset, koska muualla asuvat eivät voi äänestää Helsingin valtuustosta.

Lisäksi valittamiseen liittyy omat paikallisetunsa. Lauttasaarelaisten on helppo koota voimansa lisärakentamisen vastustamiseksi. Sen sijaan tulevien asukkaiden on mahdotonta järjestäytyä lobbausryhmäksi siitä yksinkertaisesta syystä, että kaavoitusvaiheessa nämä ihmiset eivät itsekään tiedä muuttavansa myöhemmin näihin asuntoihin. Tämä pätee, vaikka uusille alueille muutettaisiinkin pääasiassa Helsingin sisältä.

Jos joku haluaa vapaaehtoisesti rakentaa asuntoja ja toiset vapaaehtoisesti ostavat ne, maailma paranee. Miksi pidämme itsestäänselvyytenä, että joku kolmas taho voi puuttua tähän valittamalla? Kukaan ei ole luvannut lauttasaarelaisille, että maailma heidän ympärillään ei tule koskaan muuttumaan. Eikä ole edes selvää, että lauttasaarelaiset ovat uhreja, riippuu näkökannasta.

Entä miksi kaikilla kuntalaisilla on valitusoikeus? Voisiko valitusoikeuden rajata vain niihin, joihin rakentaminen vaikuttaa suoraan? Tässäkin tapauksessa valittajan pitäisi pystyä osoittamaan haitta ja sen suuruus. On käsittämätöntä, että esimerkiksi tällainen toiminta on mahdollista.

No miksi kaupungistuminen on niin tärkeää?

Kun tuotteiden ja palveluiden arvonlisästä jatkuvasti suurempi osa muodostuu ideoista ja uudenlaisista tavoista hyödyntää digitaalista teknologiaa, kaupungit ovat nousseet takaisin kaiken keskiöön.

Tämä on tärkeä huomio, jota moni ei vieläkään tunnu sisäistävän. Vielä vähän aikaa sitten ennustettiin päinvastaista. Digitalisaation ja uusien kommunikointiteknologioiden piti tehdä kaupungeista turhia. Työt voisi tehdä etänä. Työpaikkakeskittymiä ei tarvittaisi.

Näin ei kuitenkaan näyttäisi käyvän. Ihmisten väliset kontaktit ovat yhä tärkeitä. Ideat leviävät kasvotusten. Itse asiassa suomalaispoliitikoille niin rakkaissa innovaatioissa kasautumisedut saattavat olla jopa voimakkaammat kuin tuotannossa. Ainakin innovaatiotoiminta on maantieteellisesti keskittyneempää kuin tuotanto.

Kolumnissa esitellään myös muita syitä kaupungistumisen ja tuottavuuden kasvun yhteydelle. Tärkeä lisäys kolumnin sanomaan on se, että tämä ei ole pelkkää teoriaa, vaan tulosten taustalla on laaja empiirinen tutkimuskirjallisuus.

Se, kenelle tuottavuushyödyt menevät, riippuu asuntopolitiikasta:

Jos kaupunkia ei tiivistetä ja asuntoja rakenneta sinne, missä ihmiset haluavat asua, kaiken taloudellisen hyödyn teknologisesta kehityksestä ja tuottavuuden kasvusta vievät jo rakennettujen asuntojen omistajat.

Taloustieteen kielellä sanottuna asuntotarjonnan joustavuus määrää sen, näkyykö tuottavuuden kasvu kaupungin kasvuna vai asuntojen hintojen ja vuokrien nousuna (yksinkertainen suomenkielinen esitys asiasta löytyy tämän kirjan luvusta 10). Juuri tämä hintamekanismi luo nimbyille kannustimen vastustaa kasvua.

Lopuksi vielä kuluttajista:

Bon vivantille tärkeintä on tietenkin, että suuressa kaupungissa on tarpeeksi asiakkaita isolle joukolle erilaisia ravintoloita.

Eikä pelkästään ravintoloita, vaan myös teattereita, käsityöläisoluita tarjoavia pubeja ja keikkoja. Näiden kaikkien tarjonta ja kirjo kasvavat kaupungin kasvun myötä. Kaupungit tarjoavat siis valtavia hyötyjä myös kuluttajille. Taloustiede puhuu tässä yhteydessä kaupunkien elämänlaadusta.

Kaupungistumiseen liittyy tietenkin myös haittoja. Kaupungistuminen voi johtaa liikenneruuhkiin, jonoihin, ahdistavaan väenpaljouteen ja rikollisuuden kasvuun. Mutta näihin voidaan vaikuttaa järkevällä kaupunkipolitiikalla, kuten toimivalla julkisella liikenteellä, ruuhkamaksuilla ja turvallisuuteen panostamalla. Ainakin Yhdysvalloissa rikollisuuden vähentyminen on ollut merkittävä tekijä kaupunkien suosion kasvun taustalla.

Mistä sitten tiedämme, ovatko kasautumisedut nyt näitä ruuhkautumisahaittoja suuremmat? Tämä on tietenkin melko haastava empiirinen kysymys, johon blogikirjoitus ei mitenkään riitä. Mutta voimme sentään sanoa jotain alla olevan kuvan perusteella (otettu aiemmin mainitusta analyysistämme).

Kuvasta nähdään, että Helsingin seutukunnassa asuntojen hinnat ja siten asumiskustannuset ovat paljon korkeammat, kuin mitä pelkän tulotason perusteella voisi päätellä. Hajontakuviossa Helsinki sijaitsee reilusti kuvaan piirretyn regressiosuoran yläpuolella. Ihmiset ovat valmiita maksamaan tällaisen hintapreemion vain, jos alueen elämälaatu on korkea.

Helsinkiin siis mahtuu lisää väkeä.