Ave Maria
Ave Maria

Tervehdys, sinä feminismistä hurjistunut henkilö!

Kirjoitan sinulle, koska olet lähestynyt minua sähköpostitse, sosiaalisessa mediassa ja jopa puhelimitse. Muistit minua erityisen lämpimästi viime viikolla naistenpäivänä. Näin Minna Canthin ja tasa-arvon päivän kunniaksi vastaan sinulle.
Tässä kirjeessä käsittelemme kysymyksiä ja ajatuksia, joita olet minulle esittänyt.
Oikeastaan teitä on monia, mutta koska teitä askarruttavat usein samat asiat, vastaan teille nyt yhteisesti. Osa kysymyksistä on alkuperäisasussaan, osa editoituja.
Pyydän huomaamaan, että nämä ovat minun ajatuksiani ja mielipiteitäni, eivätkä kaikki feministit taatusti ole kanssani samaa mieltä.

Vihaat miehiä!
En vihaa.

Haluat alistaa miehet!
En halua. Nyt kun nämä asiat on saatu pois alta, voimme siirtyä oikeisiin, mielenkiintoisempiin kysymyksiin.

Mitenköhän susta tuli tommonen?
Samalla tapaa kuin muistakin feministeistä. Asetuin keskiyöllä peilin eteen ja kuiskasin kynttilänvalossa kolme kertaa ”olen feministi, olen feministi, olen feministi”. Seuraavan täydenkuun aikana Suuri Pilluminati toimitti minulle salaisen, maailmaa hallitsevan feministijärjestön jäsenkortin.

No, se ei ollut ihan totta.
Oikeasti kävi niin, että osuin suunnilleen 11-vuotiaana Kannelmäen kirjastossa feministisen kirjallisuuden hyllyn äärelle. (Luultavasti siksi, että sitä säilytettiin rajatiedon ja muiden ufojuttujen lähellä. Salaiset kansiot oli juuri alkanut ja olin suuri fani.)
Lainasin kokeeksi muutaman feminismikirjan. En muista, mitkä opukset lopulta kannoin kotiin (ainakin jonkin Marilyn Frenchin teoksen), mutta muistan, että niissä oli aika hiuksianostattavaa tavaraa. Selailin kummastuneena tekstiä, jossa naiset julistettiin paremmaksi sukupuoleksi ja miehille ehdotettiin vaikka minkälaista kohtaloa ja sijoituspaikkaa. Mielestäni feminismi kuulosti oudolta ja luotaantyöntävältä jutulta, suunnilleen yhtä ufolta kuin se viereisen hyllyn rajatietomeininki.

Kerron tämän siksi, että tämän kokemuksen takia ihan vähän ymmärrän antifeministejä. Jos käsitys feminismistä pohjautuu noihin samoihin kirjoihin, joita itsekin lapsena selailin, ei ihme, että aate vaikuttaa älyvapaalta vuonna 2016.

Meidän kaikkien onneksi feminismi on kuitenkin kehittynyt. Niinhän kaikki muutkin aatteet kehittyvät – katsotaan nyt vaikka millaista vasemmistolaisuus tai oikeistolaisuus oli Suomessa 50, saati sata vuotta sitten. Voi olla, että Suomesta löytyy vielä joku feministi, joka uskoo vain 60-luvun lopulla kehiteltyihin ajatuksiin, mutta en ole koskaan tavannut häntä.
Lukiossa tutustuin 2000-luvun feminismiin. Se olikin paljon fiksumpaa.

Väität ajavasi tasa-arvoa mutta ajat oikeasti vain naisten tasa-arvoa, et miesten tasa-arvoa!
Ei ole olemassa naisten tasa-arvoa ja miesten tasa-arvoa. On vain yksi tasa-arvo. Se on itse asiassa vähän niin kuin se tasa-arvon idea.

Miksi sitten kutsut sitä feminismiksi? Miksei sitä voi sanoa vain tasa-arvoksi?
Minä kutsun sitä feminismiksi sen takia, että kyseessä on sama kamppailu, joka alkoi 1800-luvulla, kun naiset vaativat oikeutta äänestää.
Kun äänioikeus vihdoin saatiin – muun muassa syömälakkojen ja terroritekojen jälkeen – moni huokasi helpotuksesta ja totesi, että feminismi on tehnyt tehtävänsä ja voidaan unohtaa. Se ei tietenkään pitänyt paikkaansa. Sittemmin tasa-arvossa on edistytty niin paljon, että 1900-luvun alun meininki vaikuttaa ihan barbaariselta. Joka vuosikymmenellä joku julistaa, että nyt tasa-arvo on valmis ja feministit valittavat turhasta. Kuluu muutama kymmenen vuotta ja ymmärretään, että eipä tainnut sittenkään olla valmis ja että feminismiä tarvitaan yhä. Sadan vuoden kuluttua tämä vuoden 2016 meininki, jossa naiset johtavat pörssiyrityksiä harvemmin kuin Juhat, tuntuu samalla tavalla barbaariselta.

Jostain syystä olet kysellyt tätä samaa kysymystä viime aikoina melko usein. Jos haluaisin tulkita sinua pahantahtoisesti, arvelisin, että et itse asiassa tahdo edistää tasa-arvoa ollenkaan, vaan ainoastaan tuhlata aikaani inttämällä termeistä. Jos haluat käyttää mieluummin sanaa tasa-arvo, niin anna mennä minun puolestani – kunhan todella edistät sen tavoitteita.

Feministit eivät kiinnitä huomiota miehiä koskeviin tasa-arvo-ongelmiin! 
Suomessa vain miehet joutuvat armeijaan, miksi ette vastusta sitä?
Miksi minun pitäisi kuolla isänmaan puolesta kun samaan aikaan toinen sukupuoli saa vapaa lipun velvollisuuksista? En mene yhtään feministiä puolustamaan rajalle voin jopa päästää viholliset minun ohitse laukausta ampumattakaan jos lupaavat tuhota feminismin tästä maasta. (sic)
Merkittävä osa feministeistä kyllä vastustaa sukupuolitettua asevelvollisuutta. Osa feministeistä jopa yrittää tehdä asialle jotain – toisin kuin valtaosa heistä, jotka tästä epäkohdasta ensisijaisesti kärsivät.
Sinua nimenomaan EI pitäisi sukupuolesi takia lähettää sotimaan ja kuolemaan, eikä sen puoleen orjatyövoimaksi Suomen armeijaan. Se on tasa-arvo-ongelma. Monet meistä feministeistä työskentelevät nykyisenlaisen asevelvollisuuden purkamisen puolesta VAIKKA kaltaisesi ihmiset julistavat haluavansa tapattaa/tuhota meidät.
Feministit ajavat asiaa eri tavoin ja eri foorumeilla. Itse olen esimerkiksi toiminut Ohi on -kampanjan julkisena tukijana, tehnyt aiheesta radio-ohjelman, puhunut asiasta televisiossa, kirjoittanut aiheesta lehtiin ja keskustellut aiheesta netissä lukemattomia kertoja. Nyt kuulisin mieluusti, mitä SINÄ olet tehnyt nykyisenlaisen asevelvollisuusjärjestelmän muuttamisen eteen (paitsi valittanut netissä, että feministit eivät aja asiaa riittävän ponnekkaasti).

Naisasialiitto Unioni ajaa naisten oikeuksia! Jos se todella ajaisi tasa-arvoa, se ajaisi myös miesten oikeuksia!
Jostain syystä pyydät minua usein kommentoimaan Naisasialiitto Unionin tekemisiä. En ole päättämässä Unionin linjasta (enkä edes muista olenko yhä jäsen), joten valitettavasti en useimmiten osaa tai halua vastata.

Pitää paikkansa, että Unioni kamppailee pääasiassa naisia koskevien ongelmien parissa. Myös jotkut, kenties jopa useimmat feministit ovat keskittyneet juuri naisia koskevien ongelmien poistamiseen.
Kysymys kuuluu: mitä sitten?
Jokainen ihminen ja yhdistys saa vapaasti valita, mitä asiaa pitää tärkeänä ja minkä ongelman ratkaisemiseen haluaa panna aikansa ja energiansa. Jollekulle se on vanhemmuuden kustannusten jakaminen kaikkien työnantajien kesken, toiselle translaki ja kolmannelle asevelvollisuuden muuttaminen. Se, että ihminen keskittyy translakiin, ei mitenkään tarkoita, että hän vastustaisi muita tasa-arvokamppailuja. 
Feministin ei myöskään tarvitse perustella sinulle, miksi hän on päättänyt käyttää paljon aikaa johonkin asiaan mutta ei johonkin toiseen.

On ok panostaa yhteen asiaan, sanotaan nyt vaikka siihen, että huoltajuus jakautuisi tasaisemmin vanhempien välillä. Ei ole ok, jos kamppailussaan kusee muiden tasa-arvokamppailujen päälle.

On totta, että usein aloite tasa-arvokamppailuihin tulee feministeiltä. Feministit ajoivat esimerkiksi kasvatusvastuun tasaisempaa jakautumista ja isien suurempaa roolia perhe-elämässä jo kymmeniä vuosia sitten. Nyt siihen ovat tarttuneet myös jotkin miesjärjestöt. Hyvä!
Unioni on usein ollut tekemässä avauksia tasa-arvotyölle, se on yksi tunnetuimpia alan järjestöjä Suomessa ja se saa myös tukea. Tämän takia Unionin toiminnalla ja linjauksilla on merkitystä. Se ei kuitenkaan ole lähimainkaan ainoa sukupuolisyrjinnän poistamista ajava järjestö.

Ymmärrän, että sinusta tuntuu kurjalta, että kaikki feministit eivät aktiivisesti aja juuri sinulle tärkeää asiaa. Ehdotan, että et vain itke ja odota, että feministit käyvät tasa-arvokamppailut puolestasi. Ala itse ajaa asiaasi tarmokkaasti ja kutsu feministit mukaan kamppailuun. 
(Huom, jos samaan aikaan uliset, että feministit ovat tyhmiä, me emme ehkä halua tulla mukaan hienoon kampanjaasi.)

Naisasialiitto Unioni ei ota jäsenikseen miehiä! Mitäs siihen sanot?
Sanon, että se on tyhmä sääntö, joka toivottavasti muuttuu pian.
Kyllä vain – myös feministit voivat olla asioista eri mieltä.
Kerron salaisuuden, jonka mieluusti unohtaisin. 
Feministien joukossa on pösilöitä – samalla tavalla kuin kaikissa muissakin ihmisryhmissä. (Huom, nyt en missään tapauksessa puhu Unionista, joka on pääasiassa mahtava.)
Kohdatessani pösilön feministin minulle tulee vähän samanlainen olo kuin silloin, kun katson sikailevaa suomalaisia ulkomailla. Olen ylpeä Suomesta, Suomi on hieno maa ja suomalaiset pääasiassa sangen fiksuja ihmisiä. Mutta juuri sillä hetkellä hävettää pirusti – pakkoko tuon on pilata meidän mainettamme?

Saudi-Arabiassa ja Somaliassa on pahempia tasa-arvo-ongelmia kuin Suomessa! Ne eivät kiinnosta teitä!
Ilahduttavaa kuulla, että Somalian ja Saudi-Arabian ihmisoikeustilanne kiinnostaa sinua. Siinä totta vieköön onkin työsarkaa! Kerrohan, mitä olet jo tehnyt asian parantamiseksi, mitä aiot tehdä seuraavaksi?
 Ai et mitään? Voisiko olla niin, että sinua eivät itse asiassa kiinnosta naisten ihmisoikeudet Somaliassa ja Saudi-Arabiassa? Alkaa itse asiassa vaikuttaa siltä, että otat ne esiin vain silloin, kun haluat haukkua feministejä. Mahtaa olla ylevää käyttää maailman huonoimmassa asemassa olevia ihmisiä tuolla tavalla keppihevosina.

Miksiköhän kuvittelet, että feministit eivät ole kiinnostuneita Somalian tai Saudi-Arabian ihmisoikeustilanteesta tai pidä sitä järkyttävänä? Ehkä et lue aihetta käsitteleviä juttuja ja keskusteluja. Niitä kuitenkin on. Olen itsekin kirjoittanut tällaisia juttuja.
Itse asiassa somalialaisten ja saudiarabialaisten naisten oikeuksien ajamiseen näyttäisi Suomessa keskittyvän yksi porukka. Jep, feministit.

Siinä olet varmasti oikeassa, että monien meistä feministeistä pitäisi kiinnittää enemmän huomiota syrjintään, joka ei johdu sukupuolesta vaan esimerkiksi etnisyydestä, luokasta, köyhyydestä tai vammaisuudesta. Ja kyllä, yhteistyö ja apu yli rajojen on supertärkeää ja sitä pitäisi tehdä enemmän! Ratkaisu ei siis ole se, että feministit lakkaavat kiinnittämästä huomiota suomalaisiin ongelmiin, vaan että kaikki, myös sinä ja minä, kiinnittävät ENEMMÄN huomiota Saudeihin ja Somaliaan.

Islam alistaa naisia. Mikset vastusta islamia?
Koraani ei totisesti ole mikään tasa-arvo-opas. Sellainen ei ole myöskään Raamattu, enkä ole vielä törmännyt henkilöön, joka sekä tulkitsisi jompaakumpaa fundamentalistisesti että olisi feministi. Se sijaan on paljon ei-fundis-muslimeja ja ei-fundis-kristittyjä, jotka ovat myös feministejä.
Tehdään tämä nyt selväksi: en hyväksy epätasa-arvoa, vaikka sitä perusteltaisiin uskonnolla. Myös naisten (tai kenenkään) alistaminen kulttuuriin vedoten on syvältä.

Sitten toinen asia: joskus rasistit ilmoittavat vihaavansa islamia siksi, että se alistaa naisia. Naisten pitäisi sitten olla kiitollisia, että islam-vihaaja ”puolustaa” heidän oikeuksiaan. Olen kirjoittanut aiheesta täällä, joten en paneudu siihen nyt sen enempää. Totean vain, että sekä rasistit että naisia uskonnon varjolla alistavat voivat painua sinne, missä innovaatioita säilytetään.

Olet väärässä! Todistit, että feministit ovat urpoja!
Kyllä, olen toisinaan väärässä. Se, että minä olen väärässä, ei kuitenkaan todista, että feministit olisivat urpoja – samaan tapaan kuin se ei todista, että kaikki naiset, helsinkiläiset, brysseliläiset, partiolaiset, asunnonomistajat, slavistit, metronkäyttäjät tai muutkaan viiteryhmieni edustajat olisivat urpoja.

En usko sanaakaan! Oikeasti sinä ja muut feministit haluatte yhteiskunnan, jossa naiset hallitsevat miehiä!
En halua. Hauskaa päivänjatkoa ja ihanaa kevättä!

Ystävyydellä,
Maria

Jäikö jokin kysymys askarruttamaan mieltäsi?
Hyvä! Kirjoita se kommentteihin tai lähetä osoitteeseen image.avemaria@gmail.com. Jos se on asiallinen, vastaan siihen tässä blogissa. Jos se on epäasiallinen tai rumassa sävyssä kirjoitettu, älä lähetä sitä. Kommenttien moderointikäytännöistä voit lukea täältä.

Kommentit (77)

  1. Niko L.

    ”On vain yksi tasa-arvo.”

    No jaa. Onhan noita monia; riippuu, mistä vinkkelistä katsoo.

    Esimerkiksi yksilöiden vs. ryhmien välinen tasa-arvo. Feminismi on yleensä kiinnostunut lähinnä jälkimmäisestä. Esimerkkinä siitä kiintiöt: saattavat edistää ryhmien välistä tasa-arvoa, mutta polkevat yksilöiden välistä.

    Tai sitten vaikka mahdollisuuksien vs. lopputulemien tasa-arvo: ei niitäkään aina saa molempia edistettyä yhtaikaisesti.

    Tasa-arvo on monitahoisempi käsite kuin annat ymmärtää.

    1. maria

      Hyvä pointti, Niko L!
      Näkisin kuitenkin, että esimerkiksi ryhmien välisen tasa-arvon edistäminen useimmiten edistää myös ryhmään kuuluvien yksilöiden tasa-arvoa.

      Kiintiöistä en ole ihan varma. Jos maailma olisi jo tasa-arvoinen, ne olisivat tietenkin aivan pöljä idea. Tasa-arvoisessa maailmassa ihmiset valittaisiin tehtäviin heidän pätevyytensä ja kiinnostuksensa mukaan, ei minkään kiintiöiden.

      Emme kuitenkaan elä tasa-arvoisessa maailmassa ja näyttää siltä, että yritykset eivät tällä hetkellä palkkaa ihmisiä heidän pätevyytensä ja kiinnostuksensa mukaan. Yritykset ja yhteisöt eivät valitse johtoaan parhaiden tarjolla olevien ihmisten joukosta, mikä vahingoittaa sekä yrityksiä että yhteiskuntaa. Tutkimuksista tiedämme esimerkiksi, että naisten johtamissa yrityksissä on paremmat hallinto- ja valvontajärjestelmät ja että ne ovat taloudellisesti vakaampia. Silti suomalaiset pörssiyritykset eivät palkkaa naisia, vaikka sahaavat siinä omaa oksaansa. Suomalaisyritykset eivät tällä hetkellä palkkaa parasta vaan miehen (joka voi olla joskus mutta tuskin aina paras).

      Joku voisi sanoa, että jos yritys ei halua palkata parasta, se on sen oma ongelma. En kuitenkaan usko, etteikö yritys HALUA palkata parasta, vaan että se ei OSAA palkata parasta.

      En tiedä, auttaisivatko kiintiöt ratkaisemaan tätä ongelmaa. Ne saattaisivat nopeuttaa prosessia tai sitten eivät. Joka tapauksessa ne ovat aika karkea keino ja niitä kannattaisi käyttää korkeintaan tässä ylimenovaiheessa. En pidä kiintiöistä, mutta en ole oikein kuullut parempaakaan ehdotusta ongelman korjaamiseen. Mutta jos sulla Niko L tai jollakulla muulla on sellainen, kuulisin todella mielelläni!

      1. Ove Stenmark

        Lopputulema ei ole tasa-arvon mitta, vaan samat oikeudet. Se, että joku aina voittaa pokerissa, ei ole sääntöjen vika. Se, että omasta mielestään parempi häviää, ei ole myöskään sitä.

    2. LB

      Oli hyvä että toit tuon feminismin moninaisuuden esiin. Nimittäin on meitäkin feministejä, jotka suhtautuvat tuohon armeijan tasa-arvo-ongelmaan toisin. Minusta nimittäin meille naisille pitäisi pistää yhtäläinen asevelvollisuus. Jos aloitettaisiin ensin vaikka siitä, että järjestettäisiin kutsunnat koko ikäluokalle.

      [Jos Suomen geopoliittinen asema olisi toisenlainen, voisin olla toista mieltä]

      1. maria

        Moi LB!
        Jos ylipäätään kannattaa yleistä asevelvollisuutta, on mielestäni loogista kannattaa sitä kaikille sukupuolille.
        Itse olen sitä mieltä, että tasa-arvo-ongelman lisäksi nykymalli on huono siksi, että se panee puolet ikäluokasta ilmaiseen pakkotyöhön, viivästyttää työmarkkinoille pääsyä ym. Nämä ongelmat eivät poistu vaan kaksinkertaistuvat, mikäli asevelvollisuus ulotetaan myös naisiin, Jehovan todistajiin, ahvenanmaalaisiin jne.
        Yleisin näihin ongelmiin esitetty ratkaisu lienee palkka-armeija. Siitä, miten palkka-armeija tulisi järjestää, on vaihtelevia mielipiteitä. Joitakin niistä, muun muassa Maanpuolutuskorkeakoulun mallin, löydät täältä: http://www.ohion.fi/tilalle.htm

        1. Otso Ollikainen

          En nyt puhuisi orjatyöstä varusmiespalveluksen kohdalla, koska se on monesti hyödyllistä aikaa erityisesti passivoituneille ja määränpäättömille nuorille, jotka oppivat sosiaalisia ja käytännön taitoja, jotka parhaimmillaan saattavat johtaa oman alan löytämiseen. Ilman varusmiespalvelusta nämä samat nuorukaiset mahdollisesti istuisivat (karrikoiden) pelaamassa MMORPG:eja, syömässä pizzaa ja juomassa kolajuomaa, mahdollisesti syrjäytyen lisää.

          Totean nyt, valitettavasti blogitekstin aiheen ohi, että (koko maan kattavan) maanpuolustuksen järjestäminen palkka-armeijalla on varsin tuhoon tuomittu ajatus – Ruotsi toimii hyvänä esimerkkinä. Halukkaita ammattisotilaiksi ei Ruotsissa ole ollut riittävästi ja osa halukkaista on sellaisia, joita taasen Förvarsmakten ei missään nimessä halua palkata henkilökohtaisten ominaisuuksien vuoksi. Useimmat varusmiehinä palvelevat eivät Suomessakaan näe palvelusta mitenkään huonona vaihtoehtona. Sen sijaan näkisin potentiaalisesti hyvänä vaihtoehtona asevelvollisuuden uloittamisen myös naisiin, jolloin varusmiespalvelukseen päätyvät olisivat palveluksen kannalta mahdollisimman motivoituneita. Tosin tämä tarkoittaisi varusmiespalveluksen ulkopuolelle jääneiden naisten joutumista koulutukseen, jos valmiutta nostettaisiin. Tämä saattaisi tuottaa tiettyjä haasteita Puolustusvoimille ihan fysiologisista syistä: mies kun ei voi tulla raskaaksi eikä imettää, joten raskaana olevat ja imettävät naiset sulkeutuisivat automaattisesti palveluksen ulkopuolelle ja se taasen aiheuttaisi Puolustusvoimien toiminnalle huomattavasti haasteita.

          1. maria

            Moi Otso Ollikainen! (Ja jos oot mun tuntema Otso Ollikainen, tuplamoi!)

            Jotta ei lähdettäisi kirjoituksen aiheesta aivan sivupoluille, en tässä ala hahmotella varusmiespalvelun tai maanpuolustuksen järjestämisen eri vaihtoehtoja – mutta se voisi hyvinkin olla toisen kirjoituksen aihe, kiitos vinkistä!
            Pari vastausta kuitenkin liittyen kommenttisi muihin osiin.

            Usein sanotaan, että intti on hyvä paikka nuorille miehille saada vähän rotia elämäänsä, oppia sijaamaan vuoteensa ja saada kavereita eri puolilta maata, erilaisista yhteisöistä ja eri yhteiskuntaluokista. Varmaan se on osittain myös totta: jos on aivan hukassa elämänsä kanssa, intti voi tuoda siihen järjestystä, ja useimmat saavat sieltä myös kavereita.

            Mä kuitenkin ajattelen, että Suomen armeijan tehtävä on puolustaa maata – ei toimia sosiaalihuoltona tai ystävänvälityspalveluna. Se on hirvittävän kallis ja tehoton tapa auttaa apua tarvitsevia – ja kovin epäreilu sille enemmistölle, joka ei tarvitse apua. Heiltä intti keskeyttää aivan raiteillaan olevan elämän, opiskelut ja parisuhteet.

            Varusmiespalveluksen ulottamista naisiin kommentoinkin jo tuolla yllä!

            Mitä tulee raskauteen ja imettämiseen: onkohan puolustusvoimilla jotain toimintaohjetta sen varalta, että varusmies tulee raskaaksi? Onkohan niin tapahtunut?
            (Ja kun tasa-arvosta puhutaan niin on tietysti syytä muistuttaa, että joskus miehetkin voivat tulla raskaaksi – jos kysymyksessä on vaikkapa transmies, jolla on kohtu ja joka ei ole läpikäynyt Suomen lain vaatimaa, epäinhimillistä ja ihmioikeuksia rikkovaa sterilisaatioprosessia.)

            1. Juha

              Oletin että raskaus (ainakin jos lapsen pitää?) olisi peruste keskeyttää palvelus lääketieteellisistä syistä, ja pv:n nettisivuilta löytyikin tiedonmuru: ”Raskaus on peruste palveluksen keskeyttämiselle. Keskeytyksen jälkeen ratkaistaan erikseen, miten palvelusta jatketaan.”

              Eli luultavasti loppupalveluksen käyminen siviilipalveluksena myöhemmin tai jopa vapautus ovat mahdollisia, mutta myös asepalveluksen suorittaminen myöhemmin loppuun. Ja asevelvollisuushan ylipäätään sitoa naisia kiinteämmin vasta alokaskauden jälkeen; näköjään 45 päivän kuluessa palveluksen alkamisesta voi vielä vain ilmoittaa, ettei jatka palvelusta.

              1. Otso Ollikainen

                Juu, sama tyyppi. Moi ja moi!

                Juha itseasiassa totesikin sen virallisen ohjeistuksen. Sikäli kuin käsitän, raskaaksi tulevat arvioidaan Puolustusvoimissa aina yksilöllisesti jatkon kannalta – raskaus on aina este varusmiespalvelukselle, koska sekä raskauteen että varusmiespalvelukseen liittyy omat riskinsä ja näiden riskien yhdistäminen ei ole lääketieteellisesti kovinkaan hyvän idea.

                Transsukupuolisten kohdalla epäilisin Puolustusvoimien olevan hieman ymmällään, mutta minulla on vahva epäilys, että sukupuolella ei ole Puolustusvoimille merkitystä, jos varusmies on todennettavasti raskaana.

        Vastaa

        Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *