Ave Maria
Ave Maria

Lapsettoman opas pienehköjen lasten kohtaamiseen

image

Rakas lapseton ystäväni,
aion nyt jakaa kanssasi joitain salaisuuksia. Osa on välitetty minulle perimätietona. Osan olen itse oppinut yrityksen ja erehdyksen (lähinnä erehdyksen) kautta. Ohjeita seuraamalla luovit luontevasti vauvojen keskuudessa ja vältyt meidän muiden tekemiltä virheiltä. Tässä sinulle

LAPSETTOMAN OPAS PIENEHKÖJEN LASTEN JA NÄIDEN VANHEMPIEN KOHTAAMISEEN

1. Kun joku näyttää vauvaa, katso vauvaa.

Tuoreet vanhemmat ovat ylpeitä vauvastaan ja haluavat näyttää vauvan sinulle. He väittävät, että ei ole pakko katsoa, mutta se on vale. Jos et katso, vanhemmat loukkaantuvat. Kun sinulle siis näytetään vauvaa, katso sitä ja näytä ilahtuneelta riippumatta siitä, kiinnostaako vauva.
Yleensä vanhemmat odottavat, että vauvaa kehutaan. Jos mieleen ei tule mitään kehua, voit sanoa esimerkiksi että se on pieni, näin:
”Onpas hän pieni, voi että, ja noin pienet varpaatkin”.
Vauvan pienen koon toteaminen katsotaan vauvapiireissä kehuksi.

2. Näin vältät ottamasta vauvaa syliin.

Kun olet katsonut vauvaa, sinulta kysytään, haluatko pidellä sitä. Jos haluat, sano kyllä. Jos et, älä sano sitä, koska monet vanhemmat loukkaantuvat, vaikka väittävät, etteivät loukkaannu. Sinulla on vain yksi tekosyy, jolla pääset pitelemistä vauvaa.
Amatöörit yrittävät välttää vauvan pitelyn väittämällä, että eivät osaa tai uskalla pidellä vauvaa. Se johtaa kannustukseen ja siihen, että vauva asetellaan syliin oikealla tavalla. Näin joudut pitelemään vauvaa. Ainoa keino, jolla vältät pitelyn, on sanoa näin:
”Haluaisin tosi kovasti, mutta olen flunssassa, pelkään että tartutan.”
Yski vielä vähän tekoyskää (poispäin vauvasta). Vanhemmat säikähtävät etkä joudu pitelemään vauvaa.

3. Vanhemmat alkavat käyttää omituisia mittayksiköitä. Sopeudu.

Jostain syystä monet vanhemmat alkavat puhua lapsen iästä kuukausina. Normaalit ihmiset sanovat, että lapsi on puolitoistavuotias. Vanhemmat voivat sanoa, että lapsi on 18 kuukautta. Myös lastenvaatteissa ikä ilmoitetaan usein kuukausina. Vanhempien mielestä ei ole hauskaa, jos kutsut heidät syntymäpäivillesi ja kerrot täyttäväsi 384 kuukautta. He luulevat, että vittuilet, ja niinhän sinä vittuiletkin.

Toinen tärkeä asia.
Kun kerrot ystävällesi Y:lle, että ystävälläsi X:llä on pieni lapsi, Y kysyy ”ai, kuinka pieni?”
Todellisuudessa Y ei halua tietää, kuinka pieni lapsi on. Älä siis kerro hänelle, että lapsen koko on 80 x 25 x 15 senttiä.
Oikeasti Y haluaa tietää, kuinka vanha lapsi on, vaikka tiedusteleekin sen kokoa.
Jos et osaa arvioida lapsen ikää, voit vaihtoehtoisesti kertoa Y:lle, miten lapsi etenee. Muistele, mitä seuraavista lapsi tekee eniten: pysyy paikoillaan, kääntyy paikoillaan, kierii, ryömii, konttaa, kävelee. Ilmoita se Y:lle. Jostain syystä vauvakielessä kysymykseen ”kuinka pieni lapsi on” voi nimittäin vastata sanomalla ”se konttaa”.

Kävelemään oppimisen ja kouluun menon välinen aika on kriittistä, koska silloin on tosi vaikea muistaa lapsen ikää. Kun sinulta kysytään, kuinka vanha joku lapsi on, vastaa rehellisesti: ”Kävelee muttei käy vielä koulua.”
Vanhemmat luulevat, että vitsailet, koska heidän mielestään kaikki osaavat arvioida, onko lapsi 3 vai 5. Nauratte yhdessä.

4. Lapset huijaavat oudoissa asioissa. Ole ovelampi.

Lapset valehtelevat oman etunsa vastaisesti. He voivat esimerkiksi väittää ennen matkalle lähtöä, että ovat käyneet vessassa, vaikka eivät ole. Tämä johtaa siihen, että lapselle tulee epämukava olo, vessahätä tai housuun kun olette edenneet noin kahdeksan metriä ulko-ovelta. Se, että sama on toistunut 900 kertaa aiemmin, ei vaikuta lapseen mitenkään. Siksi asiasta ei pidä kysyä ennen lähtöä vaan yksinkertaisesti käskeä lapsi vessaan.

Monet lapset ovat myös sillä tavalla ällöjä, että huijaavat pesseensä kätensä vessassa käynnin jälkeen, vaikka eivät ole pesseet. Tarkasta, ovatko kädet vedestä kosteat.

5. Puhu lapselle normaalisti.

Puhun lapsille kuten puhuisin aikuisille, paitsi ehkä vähän vähemmän kuolemis- ja panemisjuttuja. Se on toiminut ihan hyvin. Lapset kysyvät, kun eivät ymmärrä. Lapset myös sietävät itselleen vaikeiden juttujen kuuntelemista paremmin kuin aikuiset, koska maailmassa on joka tapauksessa niin paljon asioita, joita he eivät ymmärrä. Jos aikuinen ei tajua jotain, se jää vaivaamaan. Lapsi kysyy tai jättää vaikean kohdan huomiotta. Vanhempia myös hymyilyttää, kun puhut heidän lapselleen kuin tämä olisi aikuinen.

Kätevintä on kuitenkin kuunnella, kun lapsi puhuu. Niillä on usein hyvät jutut ja silloin ei tarvitse puhua itse.
Jotkut lapset eivät puhu, koska eivät vielä osaa. Ne voivat silti tykätä, että niitä huomioidaan. Silloin voit käyttää urheiluselostustekniikkaa, näin:
”Ahaa, sä otat sen legon sieltä laatikosta, no niin, sitten sä kiinnität sen siihen punaiseen legoon, ok, teit kahden legopalikan tornin, just, ja nyt heitit kummitätiä legolla, et kumminkaan osunut kun kummitäti väisti, no ensi kerralla tähtäät paremmin” jne.

6. Näin tapaat vieraan lapsen.

Lapset ovat lyhyitä henkilöitä. Mene kyykkyyn kun tapaat sellaisen, silloin on kätevämpää kommunikoida sen kanssa.
Ojenna lapselle kätesi ja sano ”Moi, mä olen [nimesi], kuka sä olet?”
Harva lapsi osaa kätellä, mutta eivät ne opi jos kukaan ei koskaan kättele niitä. Kun olet sanonut nimesi ja ojentanut kätesi, vastuu poistuu sinulta. Joko lapsi kättelee ja sanoo nimensä tai sitten vanhemmat hoitavat asian jotenkin, esim. pakottamalla lapsen kättelemään tai ilmoittamalla sen nimen.
Joskus lapsi menee lukkoon, ujostelee, piiloutuu tai pakenee. Se hävettää vanhempia, jotka ovat yrittäneet kasvattaa lapsensa niin, että se osaa tervehtiä. Älä välitä, lapsella on varmaan joku syy ja luultavasti se syy et ole sinä.

7. Toimi näin kun lapsi ärsyttää

Lapset ovat eri tavalla ärsyttäviä kuin aikuiset. Mieti kolmea asiaa:
1. Mikä on ärsytyksesi syy?
2. Kuka kärsii eniten?
3. Miten voit ratkaista asian?

Esimerkki 1. Vauva huutaa aamulla täydessä ratikassa 20 minuuttia putkeen.
1. Vauvan itku.
2. Eniten kärsii luultavasti vauva, toiseksi eniten vauvan kanssa matkustava vanhempi ja kolmanneksi eniten sinä.
3. Et mitenkään. Paheksuva tuhina tai silmien muljauttelu ei tee ärsytyksen syylle mitään, mutta lisää vanhemman kärsimystä. Hillitse itsesi. Osta vastamelukuulokkeet (toimii myös ärsyttäviin aikuisiin).

Esimerkki 2. Lapsi kaivaa nenää, ojentautuu keksikulholle ja koskee räkäsormella kaikkiin kekseihin.
1. Lapsen ja keksien kuvottavuus.
2. Sinä, koska vain sinä tiedät ja välität, että kekseissä on räkää.
3. Räkää ei saa pois. Voit jättää keksit syömättä. Voit kertoa lapselle, että ei ole ok. Lapsi muistaa seuraavalla kerralla tai sitten ei, koska lasten muisti toimii jotenkin oudosti ja ne unohtavat tällaiset jutut vaikkeivät haluaisi ja erityisesti jos haluavat. Voit kannella lapsen vanhemmille, mutta se ei luultavasti auta.

Esimerkki 3. Lapsi kiukuttelee.
1. Lasta ärsyttää.
2. Aluksi lapsi, pian myös sinä.
3. Ota selvää, mikä lasta ärsyttää. Siihen voi olla joku oikea syy tai sitten ei. Jos on oikea tai helposti ratkaistavissa oleva syy, ratkaise. Jos lasta ärsyttää esimerkiksi se, että hänellä on päällä keltaiset eikä siniset sukkahousut, pääset helpoimmalla kun vaihdat ne, vaikka se tuntuu ääliömäiseltä. Koska et ole lapsen pääasiallinen kasvattaja, hän ei mene pilalle vaikka joustaisit kerran tällaisessa asiassa. Jos taas lapsi haluaa lähteä pakkaseen uimapuvussa, et voi joustaa. Onneksi olet fyysisesti isompi ja myös fiksumpi, mistä syystä saat aikanaan sullottua lapsen haalariin. Pro tip: älä menetä malttiasi, se hävettää jälkikäteen. Lohduttaudu sillä, että vanhemmat kärsivät tästä joka päivä ja sinä et.

8. Lapsi on vaikea pilata

Katso ympärillesi. Osaatko sanoa ensimmäisistä kymmenestä vastaantulijasta, ovatko he olleet kotihoidossa vai päiväkodissa? Entä kauanko heitä on imetetty? Et tietenkään osaa. Se johtuu siitä, että lapsista kasvaa kaikenlaisilla metodeilla ihan ok aikuisia. Itse asiassa jopa tosi kauheista oloista tulevista lapsista kasvaa usein onnellisia ja yhteiskuntakelpoisia yksilöitä, mikä tuntuu välillä ihmeelliseltä.
Vanhemmat unohtavat tämän joskus. He luulevat, että lapsen pilaa tai pelastaa se, kauanko sitä imetetään tai milloin se menee päiväkotiin. Voit kuunnella paasausta ja nyökytellä, mutta älä mene siihen mukaan. Parempi myös olla välttämättä vastaan, siitä seuraa vain pahaa mieltä. Voit sanoa, ettet oikein ymmärrä noita asioita, minkä fiksu vanhempi ymmärtää tarkoittavan, että sinua ei kiinnosta, mikä lienee oikea tilannearvio.

9. Pidä hauskaa.

Lapset ovat hyvä tekosyy tehdä kaikkea siistiä, kuten käydä eläinmuseossa, katsoa piirrettyjä ja ajaa karusellissa. Tietysti noita asioita voi tehdä myös ilman lasta, mutta lapsen kanssa se on luultavasti hauskempaa, koska silloin saa lämpimän tunteen, että on aiheuttanut kivaa myös toiselle.
Varoituksen sana: kun järkkäät jotain kivaa, esim. viet pienen lapsen Lintsille, on todennäköistä, että jossain vaiheessa tulee kiukku tai itku. Se tuntuu epäreilulta, koska olet järkännyt kivan päivän ja panostanut siihen aikaa, rahaa ja henkisiä voimavaroja ja sitten lapsi kiittää vetämällä raivarit tai itkukohtauksen. Se tuntuu epäreilulta, mutta lapset vain toimivat niin. Kyllä se silti nautti, yritä sinäkin.

Onko teillä, hyvät lapsettomat lukijat, lisättävää?
Entä mitä ajattelet sinä lapsettomien manuaaliin eksynyt, lapsen hankkinut vanhempi?
Kerro kommenteissa! Kommentointiohjeet täällä.

Kommentit (98)

  1. Zippo Marx

    En ymmärrä kolumnista loukkaantuneita; kannattaisi ostaa isompi pipo. Kirjoitus on lämminhenkinen ja hyvää tarkoittava, täyttä asiaa taitavan kevyestä esitystavasta huolimatta.
    Urospuolinen lapseton kiittää vinkeistä, kun lähipiiri on äskettäin alkanut lisääntymään!

  2. Salle

    Lapseton sattuneista syistä. Sanoisin tuohon vauvan syliin tyrkyttämisestä että tilanteita ja vanhempia on kaikenlaisia. Toiset eivät ole millään halunneet antaa lastaan heti vieraan syliin ja se on ymmärrettävää. Sitten välillä kun olen itse kovasti tahtonut pidellä vauvaa, vauva itse ei ole tykännyt vieraista otteista tai sylistä.
    Muuten toteaisin että teksti oli ihan ok, ja ymmärsin kyllä ettei siinä haluttu satuttaa tai irvailla kellekään.
    Ja yleisesti, vaikka oma lapsettomuus olisi enemmän tarkoituksellista kuin tahatonta, niin ei me lapsettomat mitään lapsi-vihaajia automaattisesti olla. Meitä kuten kaikkia muitakin on jokaiseen junaan ja asemille.
    Itselleni virkistyttävimpiä hetkiä on viime aikoina olleet juuri 1,5 vuotiaan sukulaispojan kanssa käymäni keskustelut.
    Mutta tähänkin sanoisin, että olemme jokainen omanlaisemme persoona. Ei minulla kaikkien pienten lasten kanssa suju juttu ja oleminen yhtä hyvin kuin tuon sukulaispojan. Ja senkin hyväksyn.
    Ai niin. Sen sanoisin vielä. Tällaisena lapsettomana ei taatusti tule mieleen tai ymmärrä, miten rankkaa elämä pienten lasten kanssa on. Joten olisi ihan ok, jos vanhempi joka on ystäväni, voisi sanoa suoraan, että tämä on nyt tätä vähempi omaa aikaa -elämää seuraavat vuodet, ja selittäisi mulle ummikolle vähän asioita. Muuten sitä voi tosiaan ystävyys kylmetä, koska tässä täytyy sanoa että jos ei jotain itse koe, sitä ei voi millään myöskään ymmärtää. Joten saa ihan vääntää rautalangasta, jos näyttää ettei muuten toinen ymmärrä.

    Hyvää kesän jatkoa kaikille!

  3. Mari

    Kiitos Maria! Älyttömän hyvä kirjoitus, kunpa tosiaan tää olis ollut ohjenuorana jo 15 v. sitten kun lapsia alkoi tuttaville ilmaantua enkä tajunnut niistä mitään. Tässä on nyt kahden 0-2-vuotiaan äitinä ajateltuna kaikki ihan totta! Vanhemmalle itselleen hyvä muistutus myös miten vaikeaa oli suhtautua nuorempana lapsiin. Vitsit kun itsestä on tullut just tuollainen vanhempi jota silloin oudoksui. Sellaista se elämä on!

  4. isoäitee

    Kaksi lasta aikuiseksi saattaneena ja nyt isoäitinä, katsoo nykyistä vauvahössötystä hitusen huvittuneena. Tunnistan jutusta monta kohtaa, joihin itsekin syylistyin nuorena äitinä. Ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa olivat kaikkea muuta, kuin mitä kuvittelin. Muualta tulleet vanhempien ”neuvot” ja epämääräiset odotukset sekä tämä.typerä kilpailu siitä, kenen tenava nyt kääntyi, käveli, puhui jne. minkäkin ikäisenä, aiheutti tunteen siitä, että katoan kaiken sen äitiyden alle.

    Ja sitten tuli hän, jo edesmennyt karjalaismummo. Usean lapsen äiti, isoäiti ja elämässään niin monta vastamäkeä kavunnut, että minun elämäni näytti ruusuilla tanssimiselta hänen elämänsä rinnalla.

    Van ei mummo murheitani vähätellyt, kuunteli ja kuunteli tarkoin. Ja paras neuvo häneltä oli: Sie suotta niin paljon murehdti. Sinhä ne lapset jalois pyörii ja hyvin kasvaa, kun sie vaan muistat elää.

    Ja siinä se oli. Kun aloin elää sitä minun normaalia elämää ja elin sitä lapsen kanssa, niin elämä alkoikin olla yksinkertaista. Siinä sitä opeteltiin, opittiin, iloittiin, riideltiin, puhuttiin, välillä petyttiin ja välillä yllätyttiin. Enemmän mahtui noihin vuosiin naurua kuin kyyneliä.

    Ei tarvinnut varata laatuaikaa, kun kaikki aika oli sitä. Ja aikanaan kasvettiin sen verran erilleen, että lapset aikuistuivat ja alkoivat elää itsenäisesti omaa elämäänsä. Ei tullut mitään tyhjän pesän syndroomaa, sillä elämme edelleen eri osoitteissa, vaan ei vieraina toisilemme.

  5. OnnellIsesti lapseton

    Minusta juttu oli hauska, enemmän tämä mun silmin nauroi lempeästi lapsille ja heidän vanhemmilleen kuin meille lapsettomille. Mutta riippunee näkökulmasta. Etenkin tuoreita vanhempia on ihan syytäkin muistuttaa siitä, että kaikkia ei vaan ihan kauheasti kiinnosta, vaikka itsekin kohteliaasti kyllä kyselen asiaankuuluvia kysymyksiä vatsavaivoista ja unirytmistä, hohhoijaa. Tykkään lapsista, olisin aikanaan halunnutkin, mutta enää en. Tuolla aiemmin toivottiin ohjeita siitä, miten meille lapsettomille puhutaan, ja sitä tosiaan olisi syytä ihmisille opettaa. Kaikki ”miksi sulla ei ole lapsia?” kysymykset voisi jokainen tunkea ihan vapaavalintaiseen pimeään koloseen. Ne tietää, joille asia kuuluu ja muut saa miettiä keskenään.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *