Kaikenlaisia kokeita

Valtakunnalliset kokeet ovat Ruotsin kouluissa iso juttu. Oppilaat ottavat ne hyvinkin tosissaan ja ainakin mellanstadietin (4.-6.lk) opettajilla kokeisiin valmistautuminen, niiden pitäminen ja lopuksi korjaaminen lohkaisevat ison osan vuoden työajasta. Kokeen merkitystä todistuksen arvosanalle ei ole määritelty tarkasti, eikä todistuksen arvosana ainakaan suoraan saisi perustua valtakunnallisen kokeen tulokseen, mutta ainakin koulussa heikommin pärjäävät oppilaat näkevät siinä mahdollisuuden aikaisempien huonojen suoritusten paikkaamiseksi ja hyväksytyn arvosanan saamiseksi. Tämä taas johtaa jokavuotiseen riesaan eli epärehellisyyteen.

Yhtä varma kevään merkki kuin tiepiraattien saapuminen E6:n varrelle Länsi-Ruotsiin, on 9. lk:n valtakunnallisen kokeen vuotaminen nettiin. Tänä vuonna joku murtautui tukholmalaiskouluun pari yötä ennen ruotsin luetun ymmärtämiskoetta, varasti tietokoneita ja totta kai myös oikeat vastaukset kokeeseen. Aluksi ilmoitettiin, että vastaukset eivät ole vuotaneet nettiin, mutta koeaamuna alkoi tulla tietoja, että ne levisivät snapchatissa.

Tässä ei kuitenkaan ollut riittävästi vuotoa tälle keväälle, sillä jo kaksi päivää myöhemmin tuli uusi skandaali: myös ruotsin ainekirjoituskoe oli vuotanut. Tällä kertaa syypää oli nähtävästi huolimaton opettaja, jonka pöydältä oppilas oli kokeen napannut ja laittanut jakoon.

Uskomattominta koko touhussa on se, että näin käy melkein joka vuosi. Uskomaton on myös Skolverketin asenne. Sen sijaan, että olisivat antaneet ohjeen ottaa varakoe käyttöön luetun ymmärtämisessä, antoivat ohjeeksi pitää alkuperäinen koe, mutta huomioida arvostelussa, jos joku saa epäilyttävän hyvän tuloksen. Ymmärrän kyllä olevan epätodennäköistä,jos normaalisti hylätyn rajamailla oleva oppilas saa korkeimman tai toiseksi korkeimman arvosanan, mutta sääliksi käy niitä oppilaita, joille sattuu pöljän päivä ja ylittävät itsensä. Puhumattakaan opettajista, joiden pitää arvailla, onko jollain oppilaalla epänormaalin hyvä tulos ja jos on, niin mistä se johtuu.

 

Paikallinen erikoisuus koettiin tyttären lukion matematiikan kokeessa. Opettaja ilmoitti jo etukäteen, että hän laittaa kokeesta poissaolijoita varten kokeen nettiin ja oppilaat saavat tehdä sen kotona. Sillä seurauksella, että 14 oppilasta sairastui koepäivänä. Tämä oli tyttären mielestä epäreilua (kuten ehkä onkin), mutta sain lopulta hänet tajuamaan, että ei tuhlaa energiaa sen miettimiseen, saako joku paremman numeron sen takia, että fuskaa, vaan huolehtii vain siitä, että tekee itse parhaansa. Ja tekikin saaden korkeimman arvosanan.

Otimme tämän käytännön kuitenkin kehityskeskusteussa puheeksi opettajan kanssa ja hän selitti Skolverketin tavoin, että hän kyllä näkee tuloksista, onko koe tehty rehellisin keinoin. En ryhtynyt vänkäämään, vaan pehmensin hieman kritiikkiä sanomalla, että opettajana toki ymmärrän, että joskus on tehtävä luovia ratkaisuja. Mutta ehkä hän nyt miettii, onko tämä oikeudenmukainen ratkaisu.

Kehityskeskustelu oli muutenkin mielenkiintoinen tilaisuus. Kuin speed dating, jossa yhden opettajan kanssa sai keskustella viisi minuuttia ja sitten siirryttiin seuraavaan pöytään. Rehtoria piinasimme tosin 15 minuuttia, kosk meillä oli vähän kritiikkiä esitettävänä. Vaimon mukaan esitin sen hyvin.  Jopa silmäkulma oli viestin tehostamiseksi nykinyt. Mutta uskon rehtorin olleen kiitollinen palautteesta, sillä itse olisimme lopettaneet jo aiemmin, mutta  hän jatkoi kyselemistä. Mekin olimme tyytyväisiä tilaisuuteen, vaikka se aluksi epäilytti.