Opettajat pulassa

Olisi ollut upeaa voida kirjoittaa otsikon molemmat sanat isolla: Opettajat Pulassa. Pulaan asti meillä ei ollut kuitenkaan varaa lähteä, vaan aloitimme maanantaina lukuvuoden suunnittelutyön kotikunnan kylpylässä kuten opettajakunnan toiveena viime keväänä oli. Itse kylpyläkäynnin sai tosin toteuttaa vasta suunnittelun jälkeen ja omalla kustannuksella, mutta oli oikeasti hienoa aloittaa lukuvuosi merellisessä ympäristössä, eikä lähiökoulun rikottujen ikkunoiden ympäröimänä.

Itse suunnitteluviikosta ei ole erityisesti kirjoitettavaa. Viimevuotinen kaava toistui jopa siinä, että oman ryhmäni toiminta tuntuu edelleen olevan käymistilassa. Tiistaista torstaihin olen lähinnä odottanut tapaamista rehtorin kanssa, jotta voisimme keskustella ryhmän tavoitteista ja opetuksen linjasta. Viikon mielenkiintoisinta, joskin ikävintä antia on ollut, miten Ruotsin opettajapula ja opettajien liikkuvuus koskettaa meidänkin kouluamme. Tämän vuoden keväällä esimerkiksi oli haettavana 21 000 peruskoulun opettajan virkaa. Omalta luokkatasoltani (arbetslag) lopetti jo keväällä yksi resurssiopettaja, jonka tilalle ei ole koko kesän aikana saatu uutta opettajaa. Myös muilta luokkatasoilta lähti opettajia, mutta heille on löydetty korvaajat. Maanantain kick off -päivänä kuulin, että ainakin kaksi opettajaa oli päättänyt vaihtaa koulua vain pari viikkoa ennen lukuvuoden alkua. Heidänkin tilalleen oli onneksi saatu uudet opettajat, jotka todennäköisesti tosin jättivät vanhan työpaikkansa pulaan vaihdettuaan koulua niin viime tipassa.

Suurin shokki odotti toisena suunnittelupäivänä. Yksi opettaja omalta luokkatasoltani kertoi, että oli irtisanoutunut aamulla. Tämä ei suoranaisesti kolahtanut omaan nilkkaani, mutta koska kyseessä on luokanopettaja ja vielä samalla vuosiluokalla kuin jo lopettanut resurssiopettaja, jää tälle vuositasolle toistaiseksi kahden opettajan vajaus verrattuna viime vuoteen. Tästä johtuen mieliala on ollut vähän apea ja motivaatio osin laskenut ennen kuin olemme edes ehtineet aloittaa lukuvuotta. Syyt näille äkillisille työpaikanvaihdoille ovat tietysti henkilökohtaisia, eikä työpaikan vaihtaminen ole vaihtajillekaan helppoa. Siksi en näe syytä soimata heitä. Usein syynä on tyytymättömyys johonkin työn osa-alueeseen ja palkkakehityksen jämähtäminen. Huonon palkan tai epätyydyttävän työn saattaa kestää, mutta ei välttämättä molempia. Varsinkaan kun on tiedossa, että joku kollega ansaitsee paljon paremmin tai että naapurikunnassa ollaan valmiita maksamaan enemmän. Touhu on mennyt jopa niin hulluksi, että työvoiman välitysfirma houkuttelee päteviä opettajia 50 000 kruunun kuukausipalkalla opettajan sijaiseksi. Yhtiön toimitusjohtajan mukaan he yrittävät houkutella ensi sijassa opettajia, jotka ovat vaihtaneet opettajan työt muihin hommiin, mutta en ihmettelisi, jos tuolla hinnalla sijaiseksi lähtisi joku virassakin oleva. 10-15 000 kruunua parempi palkka, yksityinen sairausvakuutus ja parhaassa tapauksessa välttää ison osan paperitöistä ym. ikävistä hommista.