Oppiaineiden rajat ylittävä opetus

Näin opiskelukaverini fb-seinällä linkin Turun kaupungin sivuilla olevaan tiedotteeseen, jossa kerrottiin Puropellon koulun aloittavan kahdeksan viikkoisen hankkeen, jonka aikana ei opiskella perinteisiä oppiaineita, vaan heidän valitsemiaan kokonaisuuksia, joiden opiskelussa sitten hyödynnetään eri oppiaineiden osaamista ja opitaan lisää niitä. Tällainen opiskelu on tyypillistä Ruotsissa. Tyttöjen koulussa on oppiaine elevens val eli oppilaan valinta, joka syksyllä oli perinteinen yhden aiheen (esim. tanssi) tunti, mutta kevätlukukaudelle valittiin kolmesta eri polusta, joissa oppiaineiden rajat ylittyivät. Polkujen nimet olivat terveyspolku, luovuuspolku ja kansainvälinen polku. Polkujen sisällä oli vielä mahdollista valita eri suuntauksia ja kokeilla useampaakin vaihtoehtoa. Kansainvälisellä polulla oppiaineiden rajat ylittyivät luontevimmin. Kokonaisuus muodostui maantiedosta, kotitaloudesta ja kirjallisuudesta.

Elevens valia kiinnostavampaa on, miten oppiaineiden rajat ylittyvät kevätlukukaudella seitsemännen luokan tekstiilityössä. Kyselin esikoiselta, kuinka paljon Suomessa sisältyy materiaali-, historia- ja yhteiskuntatietoa käsityönopetukseen, eikä kuulemma juurikaan sisälly. Täällä sen sijaan näyttää tulevan varsin kattava paketti tekstiilitietoutta omaksuttavaksi konkreettisen työn ohella, joka sekin yhdistyy tekniseen työhön eli siellä tehtyyn jakkaraan tehdään tekstiilityössä kangaspäällyste.

 

Puuvilla- ja tekstiilikuitukurssin johdannossa kerrotaan hieman taustaa puuvillantuotannosta eli kuinka monessa maassa (70) sitä tuotetaan ja kuinka monta kotitaloutta (100 milj.) saa elantonsa sen kautta. Kyseessä on siis merkittävä elinkeinonlähde ja tulonlähde, mutta ei ongelmaton. Sen jälkeen esitetään kysymykset:

– Miksi puuvillantuotanto on ongelmallista?

– Voidaanko puuvillateollisuudelle tehdä jotain?

ja

– Mitä muita tekstiilikuituja on?

Johdannon jälkeen esitellään spesifimmät tavoitteet sekä itse oppiaineessa tekstiilityössä että  eri kangasmateriaalien kanssa työskentelyssä. Tavoitteissa on mm. tällaisia kohtia:

Keskeisen sisällön ulkopuolella oleva aihealue kurssisuunnitelmassa:

– Eri materiaalien muodon, käyttötarkoituksen ja työstämismahdollisuuksien tutkiminen.

– Eri materiaalit ja  niiden tuotanto kestävän kehityksen näkökulmasta.

PÄÄMÄÄRÄ

– Ymmärtää puuvillateollisuuden globaalit kuviot ja vaikuttavuus.

– Erot eri tekstiilikuitujen välillä.

– Tekstiilityön toimintatavan valinta ja perustelu työn tavoitteen ja laatu- ja ympäristöaspektien näkökulmasta.

– Tulkita esteettistä ja kultturista ilmaisua työssä.

Työskentelytavat

– Elokuvien katsominen puuvillateollisuudesta ja eri tekstiilikuiduista.

– Keskustelu näiden filmien pohjalta ryhmissä.

– Opettaja kertoo eri tekstiilikuiduista.

– Eri kankaisiin ja niiden ominaisuuksiin tutustumista esimerkkien avulla.

– Esseen kirjoittaminen valitusta tekstiilikuidusta.

– Oikeanlaisen (kestävyys, ulkonäkö, eettisyys) päällyksen valitseminen jakkaralle.

Arviointi

– Miten oppilas osaa tuoda esiin omia ideoita ja perustella niitä.

– Itselle ja omalle taitotasolle sopivien suunnitelmien teko ja työtapojen valinta.

– Oman työpanoksen arviointi

Ja lopuksi vielä koko koulun tavoite kaikessa työssä: oppilas osaa eläytyä toisen henkilön tilanteeseen ja kehittää tahtoa toimia parhaansa mukaan myös heidän näkökulmastaan.

 

Ainakaan ei pitäisi olla epäselvää, mitä kurssilla tehdään ja mistä arvosana muodostuu. Ja jos on aktiivinen, pitäisi kurssin jälkeen olla varsin kattavat tiedot puuvillasta sekä materiaalina että sen yhteiskunnallisesta merkityksestä.