Keskiviikon Hesarissa ja sen jälkeen muissakin lehdissä oli juttua hallituksen poliisiammattikorkeakoululta tilaamasta maahanmuuttoa ja turvallisuutta koskevasta tutkimuksesta. Tutkimustulokset ja johtopäätökset olivat varsin synkeitä ja monenlaisia uhkakuvia maalailevia. En ota itse tutkimukseen sen enempää kantaa, mutta kiinnitin Hesarin artikkelissa huomioni kohtaan “Tutkijat huomauttavat, että Etelä- ja Keski-Ruotsissa on jo 55 maantieteellistä aluetta, joissa paikallinen rikollisverkosto aiheuttaa merkittävää turvattomuutta.” Nämä 55 aluetta ovat olleet esillä muistaakseni vuodesta 2014 ja niistä on puhuttu valtamediassakin ns. no-go-zoneina eli alueina, joille ei ole ulkopuolisilla asiaa olit sitten poliisi, palomies tai postinkantaja. Tällaisesta luokituksesta on tietysti kohistu ja kohisijasta riippuen  on puhuttu joko Ruotsin romahtamisesta tai lähiöiden epäoikeudenmukaisesta mustamaalaamisesta.

Sen verran asia Ruotsissa puhututti, että tämän vuoden alussa julkaistiin poliisin kansallisen operatiivisen osaston (NOA) kirjoittama päivitetty versio, jossa alueiden määräksi ilmoitetaan 53. Tunnetun vasemmistolaisbloggarin (miehen oma määritelmä) Svenssonin blogissa tosin sanotaan, että alueita on oikeastaan 69, sillä joissain kaupungeissa alueita on yhdistetty, vaikka niillä ei olisi maantieteellistä yhteyttä. Tarkalla lukumäärällä ei tässä ole kuitenkaan väliä. Niitä on joka tapauksessa paljon. Väliä on sen sijaan sillä, miksi tällainen luokittelu on tehty ja mitä se itse asiassa kertoo.

Alkueräisessä selvityksessä kaikki alueet olivat samassa kastissa, mutta päivitetyssä versiossa altistuneiksi (utsatta) lasketut 53 aluetta on jaettu ongelmien esiintyvyyden perusteella kolmeen luokkaan eli erityisen altistuneet alueet (särskilt utsatta områden), riskialueet (riskområden) ja altistuneet alueet (utsatta områden). Tämän luokittelun pitäisi paremmin vastata todellisuutta. Yhteistä alueille on se, että lähes kaikki on rakennettu vuosien 1965 ja 1975 välillä ns. miljoonaohjelman (miljonprogrammet) osana, niissä on korkea työttömyysprosentti, monet ovat maahanmuuttajavaltaisia ja rikollisuutta esiintyy muita alueita enemmän.

Erityisen altistuneita alueita Ruotsissa on 15 kpl ja niistä 6 näyttää olevan tässä ihan omilla lähinurkillani Göteborgissa. Päästäkseen tähän rajuimpaan luokkaan alueella täytyy esiintyä seuraavanlaisia ongelmia:

– (Ihmisten) yleinen kyvyttömyys tai haluttomuus osallistua oikeusprosessiin.

– Poliisin ja muun pelastushenkilöstön vaikea toteuttaa tehtäviään.

– Rinnakkaisia yhteiskuntarakenteita.

– Väkivaltasuuntautunutta uskonnollista ekstremismiä.

– Läheisyys toisen altistuneen alueen kanssa.

– Korkea rikollisuusaste.

Riskialueet ovat erityisen altistuneiden ja altistuneiden alueiden välivaiheessa.  On suuri riski, että niistä tulee erityisen altistuneita alueita ja niiden tilanne on hälyttävä. Näitä alueita on 6 kpl, joista tosin esim. Helsingborgin alueet näyttäisivät olevan laskettu yhdeksi.

Loput 32 aluetta kuuluvat luokkaan altistuneet alueet. Näille alueille on yhteistä matala sosioekonominen status ja rikollinen toiminta vaikuttaa niissä paikallisyhteiskuntaan.

Miksi tällainen listaus on tehty? Ei siksi, että poliisi ja poliitikot olisivat heittäneet hanskat tiskiin ja myöntäneet, että altistuneille alueille ei voi tehdä mitään ja julistaneet ne no-go-zoneiksi. Päinvastoin, uusi raportti välttää tätä nimitystä. Listauksen motiivina on toimenpiteiden ja resurssien kohdistaminen alueille, jotka ovat pahimmin altistuneita. Linda Staaf NOA:sta sanoo: “Problematiikan korjaamiseksi vaaditaan, että poliisi on näkyvästi läsnä (altistuneilla) alueilla ja tekee pitkäjänteistä työtä luottamusta aikaansaavien toimenpiteiden kanssa. Samanaikaisesti puututaan voimakkaasti olemassa olevaan rikollisuuteen. Rikoksia tekevät eivät saa päästä pälkähästä.”

En pysty tietenkään itse ottamaan validia kantaa siihen, millaista näiden alueiden arki on, koska en asu, enkä juuri käykään näillä alueilla. Kaikki tieto perustuu lehdistä luettuun ja lehdissä nousevat usein esiin rikokset ja muut sensaatioaiheet. Halusin bloggauksessani vain selventää, mitä poliisiamk:n tutkijoiden mainitsemat ja Hesarin artikkelissa jotenkin irralliseksi jäävät myyttiset 55 aluetta käytännössä tarkoittavat. En epäile, enkä väitä, etteikö todellisuus olisi NOA:n raportin kaltainen. Alueiden asukkaat sen sijaan sanovat, että ei ole vain yhtä todellisuutta. On rikollisia, jotka vaikuttavat asumisen ja olemisen viihtyvyyteen, mutta rikolliset ovat vähemmistö, jonka vaikutus on lukumääräänsä suurempi. Tenstassa asuva nuoriso-ohjaaja sanoo, että jos media kirjoittaa pelkästään alueen ongelmia korostavia juttuja, nuoret alkavat uskoa siihen, että alue on huono ja alkavat toistaa ongelmallista käytöstä. Siksi pitäisi nostaa esille myös positiivisia asioita, ongelmia kuitenkaan piilottelematta.

Lopuksi vielä teknosta, kaupunkisuunnittelusta ja lähiöarkkitehtuurista kiinnostuneille nostalginen musiikkivideo Ruotsin lähiörakentamisen historiasta. [youtube http://www.youtube.com/watch?v=TS6oAmmsbkU&w=420&h=315]