Pankkitilin saamisen sietämätön vaikeus

Työelämä on vaatinut veronsa, enkä ole jaksanut näpytellä blogikirjoituksia, vaikka aiheita riittäisi. Pitkään mielessä ollut juttu sivuaa työelämää, sillä allekirjoitettuani työsopimuksen tajusin, että tarvitsen pankkitilin, jolle ruhtinaallinen palkkani voitaisiin maksaa. Olin jo aiemmin kesällä tehnyt tiedustelureissun Länsförsäkringar-nimiseen pankkiin, jossa vaimollani on tili. Silloin minut kuitenkin tylysti käännytettiin ovelta ja sanottiin “tervetuloa uudestaan, kun olet hankkinut ruotsalaiset paperit”, eikä auttanut, vaikka sanoin, että vaimoni kyllä sai pankkitilin viime syyskuussa ihan suomalaisella passilla. Säännöt olivat kuulemma tiukentuneet sen jälkeen.

Vaimon mukaan tämä oli skitsnack ja varmemmaksi vakuudeksi hän etsi minulle pankkitilin hankkimista koskevat säännöt netistä ruotsalaiselta kuluttajasivulta Konsumenternas.se. Siellä kerrotaan mm., että kaikilla on oikeus pankkitiliin, ellei ole jotain erityistä syytä (esim. rahanpesuepäily) evätä tiliä. Ruotsalaista henkilötunnusta tai ruotsalaista osoitetta ei tarvita. Riittää, että pystyy todistamaan henkilöllisyytensä ja siihen riittää vaikka suomalainen passi.

Näiden faktojen rohkaisemana lähdin uudelle tilinhankintareissulle printtaamieni pykälien ja vaimon kera. Rohkeana ja sosiaalisena kaverina esitin asiani pankissa ensin itse siistististi pukeutuneelle kesätyöntekijälle, joka ensimmäiseksi ilmoitti haluavansa nähdä ruotsalaisen id-korttini. Sanoin, että sitä ei tarvita ja näytin passini ja kerroin ruotsalaisen henkilötunnukseni. Virkailija alkoi hikoilla ja punoittaa ja ilmoitti, että tarvitaan ruotsalainen id-kortti. Vaimoni sekaantui ensimmäisen kerran asiaan ja kertoi itse saaneensa tilin pelkällä passilla, jopa ilman ruotsalaista henkilönumeroa. Sanomaa vahvistaaksemme kaivoin Konsumenternas-sivun ohjeet ja heiluttelin niitä virkailijan edessä määrätietoisena. Tässä vaihessa hän ilmoitti valtuuksiensa loppuvan ja lähti etsimään pomoaan, joka saapui paikalle tympeänä ja ilmoitti, että tiliä ei tipu ilman id-korttia. Silloin vaimo osoitti johtajuutta tavalla, jota en kotioloissa ole nähnyt. Hän sanoi välitason pomolle jäätävän antidiskuteeraavalla  äänensävyllä taikalauseen: “Då ska vi göra en reklamation.” Välitason välinpitämätön pomo vain kohautti olkapäitään, viittasi kohti ison pomon huoneen ovea ja sanoi: “Varsågod.”

Hikoilevan kesätyöntekijän epäkiitolliseksi tehtäväksi jäi esittää asia johtajalle ja kutsua meidät sisään. Iso pomo istui pöytänsä takana pelokkaan näköisenä ja tavoitteli toisella kädellään todennäköisesti joko hälytysnappia tai baseball-mailaa,mutta sai kysytyksi, mistä haluamme reklamoida. Tilanne oli edennyt siihen pisteeseen, että katsoin parhaimmaksi pysyä vaiti ja annoin vaimon hoitaa puhumisen tiukalla kirkkonummelaisella suomenruotsin aksentilla. Johtaja kuunteli ja kysyi: “Ja sinä siis olet viime vuonna saanut tilin pelkkää passia näyttämällä?” Sen jälkeen hän katsoi kesätyöntekijää ja sanoi: “Ok, avaa herralle tili.”

Samankaltaisia tarinoita olen kuullut myöhemmin tutuilta ja twitter-tutuilta. Eräskin oli käynyt Nordeassa kai yhteensä viisi kertaa ja useasti vieläpä riikinruotsalaisen ystävänsä kanssa onnistumatta tilin avaamisessa. Lopulta homma hoitui suomalaisen kotikonttorin avulla. Tuttavapariskunnasta taas toisella oli henkilönumero, muttei -korttia ja toisella vain passi ja Konsumenternasin ohjeistus, mutta ei onnistunut. Joissain pankeissa ihmisillä taas ei ole ollut mitään ongelmaa.

Kaiken vaivan jälkeen pankkitilistä ei toistaiseksi ole ollut iloa. Suomessa palkan saamiseen riitti, että ilmoitti kanslistille tilinumeron, jonka kanslisti toimitti palkanlaskentaan. Täällä pitää itse rekisteröidä oma tili pankin palkanmaksujärjestelmään ja jouhevimmin se onnistuu ns. Bank-ID:n avulla ja palkanmaksu mahdollistuu silloin parin päivän sisällä. Yritin luoda itselleni Bank-ID:tä ainakin tunnin ja onnistuin siinä niin, että sain Bank-ID:n, mutta kun kirjaudun, saan ilmoituksen, että se ei toimi. Jouduin siis rekisteröimään palkkatilini vanhanaikaisella tavalla ja silloin käsittelyaika voi olla kaksi viikkoa ja ensimmäinen palkkapäivä osui jo alle viikon päähän rekisteröitymisestäni. Mutta toisaalta on ihan vahinko, että edes tiedän koko systeemistä. Kukaan ei nimittäin kertonut minulle asiasta, vaan kuulin vain sattumalta kun toinen nyanställd valitti systeemin byrokratiaa ja kysyin tarkemmin, mistä puristaa ja hän lopulta selitti asian ja hankki minulle ohjeet. Kollegoissa ei siis ole valittamista.