Ruotsin koulu kriisissä?

Aikaisemmissä kirjoituksissani olen jo maininnut, että koulukysymys oli paljon esillä kun suunnittelimme muuttoa. Ruotsin koulujen heikko Pisa-menestys on tuttu juttu Suomenkin mediasta ja Ruotsin koulujen maine yleisestikin huono. Erityisluokanopettajana asia kiinnosti ammatillisesti ja vanhempana siksi, että lapsilleen haluaa, jos ei parasta, niin ainakin hyvää. Osa opettajista Suomessa oli sitä mieltä, että taantumisen vaaraa on ja suositteli, että lapset hyppäisivät yhden luokan yli Ruotsissa. Nuoremman kohdalla teimmekin sen ratkaisun, että aloitti syksyllä Suomessa normaalisti kuudennen luokan, mutta meni täällä seiskalle. Ratkaisu johtui osin suomalaisopettajien suosituksista, osin siitä, että saimme näin tytöt samaan kouluun, sillä valitsemassamme koulussa on vain luokat 7-9. Jossain muualla olisi ollut myös F-9, 4-9 tai 6-9 kouluja.

Mutta onko koulu täällä kriisissä? OECD:n ja ruotsalaisten itsensä mukaan on. Syyksi tarjotaan ennen kaikkea koulujärjestelmän remonttia, jossa valtion kontrolloimasta, tasa-arvoisesta järjestelmästä siirryttiin kuntajohtoiseen malliin. Osa kunnista ei haasteesta selvinnyt. Samalla opetuksen järjestely vapautettiin myös yksityisille toimijoille ja vapaakoulut (friskolor) pääsivät kilpailemaan “asiakkaista”, jolloin joillekin alueille muodostui kahden kerroksen kouluja eli kunnalliset koulut ja vapaakoulut. Opettajan ammatin arvostus lähti laskuun ja syntyi opettajapula. Niin suuri, että itseäni, suomalaista maahanmuuttajaa, pyydettiin saman tien töihin, kun kävimme tyttöjen kanssa tutustumassa uuteen kouluun.

Olen ollut täällä vasta niin vähän aikaa, että oma näkemykseni koulukriisistä perustuu mediasta saatuihin tietoihin ja lasten kertomaan. Näkemys tarkentuu, kun aloitan työt. Muutamaan erikoisuuteen olen kiinnittänyt huomiota ja yksi on palkkaus. Täällä opettajat neuvottelevat oman palkkansa tietyissä raameissa. Hyvää siinä on ainakin teoriassa se, että tekemällä työnsä hyvin, on mahdollista kasvattaa omaa markkina-arvoaan ja saada arvostusta paremman palkan muodossa. Lieveilmiönä olen ollut havaitsevinani, että osa opettajista ei ehkä sitoudu pysymään samassa koulussa pitkään, vaan hakee palkankorotusta kouluja vaihtamalla. Oppilaiden kannalta opettajien suuri vaihtuvuus ei ole hyvä asia ja lisää omalta osaltaan työrauha- ja viihtyvyysongelmia. Omien lasten kokemuksissa työrauhaongelma ja vallan antaminen lapsille onkin Suomea suurempi ja oikeastaan ainoa nykyisessä koulussa viihtyvyyttä laskeva tekijä. Työrauhaongelma taas voi osittain selittää sitä, että opettajat eivät viihdy työssään.

Kohu-uutiset kaaoksen vallassa olevista kouluista ja miljoonan kruunun uhkasakoista kunnalle kuulostavat hurjilta. Göteborgs-Postenin grafiikasta taas näkee, että Göteborgin koulujen välillä on valtavat erot: parhaassa koulussa 98,2% ysiluokkalaisista sai viime keväänä hyväksytyn todistuksen kaikissa aineissa ja siten täyden lukiokelpoisuuden, kun huonoimmassa koulussa vain 18,5%. Koko Göteborgissa läpäisyprosentti oli 66,3 ja meidän pikkukuntamme kolmessa eri yläkoulussa muistaakseni 90-95% jokaisessa. Näiden numeroiden ja kohu-uutisten valossa voidaan sanoa, että kriisi on tosiasia ja kriisistä kärsivät ne lapset, joilla ei ole mahdollisuutta valita. Tämä lisää eriytymistä entuudestaan. Joillain alueilla kriisi näkyy kunnallisten koulujen niin huonona maineena, että 400 oppilaan vapaakouluun on jonossa 1300 oppilasta ja joihinkin vapaakouluihin jonotetaan jo synnytyslaitokselta alkaen. Jossain taas bisnesmielessä perustetut vapaakoulut ovat niin vasemmalla kädellä hoidettuja, että Koulutarkastus sulkee ne tilapäisesti.

Oman työllistymiseni kannalta koulun kriisi on hyvä asia. Kielitaidon puutteet eivät haittaa, jos en ryhdy liian valikoivaksi työn suhteen. Koska omaan kattavan kokemuksen haastavien oppilaiden opettamisesta ja kohtaamisesta, haluaisin ihan mielenkiinnostakin käydä jossain kohu-uutisten kouluista. En vain pällistelemässä ja pudistamassa päätäni, vaan erityisopetuksen konsultin roolissa tekemässä havaintoja ja synnyttämässä keskustelua, jonka pohjalta ruotsalaiset saisivat uutta näkökulmaa ratkaista ongelmat.